Hasta la vista, babes!

14 Lok
Will be back sooner or later... Propably later! :)

Will be back sooner or later… Probably later! 🙂

Elysium – tylsää perus-scifiä bulilla budjetilla

3 Lok

Kummipoika sai kunnian valita leffan ja niin sitä päädyttiin Tennariin jonottamaan flaboja Matt Damonin tähdittämään Elysium-tieteiselokuvaan. Aika pitkään toi tekele jo on stadin saleissa pyörinyt ja nyt sit päätyny aika snadille kankaalle… kasisalissa siis kökötettiin… Mut hyvinhän toi valinta ja plaseeraus mulle maistu, ku aika vahvasti myös scifin puolesta tulee liputettua. On aina nautinto paeta koleaa (syys)todellisuutta mielikuvituksellisiin maailmoihin ja kiehtovien tulevaisuudenvisioiden äärelle…

elysium-posterTaas kerran mentiin Hollywoodin perus-tieteisleffakaavan mukaan eli alkuasetelma oli upea ja visio puettu komeisiin kulisseihin. Fyrkkaa oli siis poltettu taagilla roviolla ja taustaduunia tehty isolla handulla. Mut sit koko komea perussetti vesitettiin liimaamalla päälle rutosti rytistelyä ja unohtamalla upeasti duunattu skenaario. Miks tää aina menee näin? Prkl.

Ei auttanut tätä leffaa kuivalle maalle edes takuuduunia aina paiskova Matt Damon tai supersöpöllä lärvillä siunattu Alice Braga. Olipa mukaan saatu houkuteltua vanha kunnon Jodie Fosterkin, tosin aika ohkaseen ja vähäpätöiseen pahisrooliin… Fiddu jos tosta megabudjetista olis lohkastu edes snadi siipale kässärin hiomiseen ja mukaan oli saatu sit vaik Mr. Cruisen viimeisimmän scifistely, Oblivionin kässärin twistiä niin hyvähän toi raina olis ollu. Nyt mentiin niin kuluneella ladulla koko matka ja samalla sit räjäyteltiin, lyötiin ja rynnittiin sen verran puuduttavasti, et hittoako sitä varten oli tarvinnut noin huikeat tulevaisuudenvisiot rakennella ja graafista osastoa kuormittaa… Ihan ajan ja energian hukkaa, sanon ma. Ugh.

Cantina Westin Texas-viikot (14.8-28.9.2013)

22 syys

Sainpa viimein hilattua hanurin sisään Cantina Westin dörtseistä. Eipä siinä mennyt kuin rapiat toista kuukautta, ku bongasin mestan mainoksesta niin päräyttävän sesonkimenun, et päätin heilahtaa mestoille välittömästi. No, täs tapauksessa tuo varsin fleksiibeli välittömästi-termi tarkoitti sit yli viiden viikon reagointiaikaa… J

Onneks kuitenkin sain aikaseksi ton session, sillä safkaosasto oli just niin päheetä ku olin kuvitellutkin. Ainoaksi ongelmaksi koko ton Jugen kanssa suoritetun mässäilybakkanaalin osalta muodostui se, et tuli pakki ihan törkyturvoksiin. Jäi jopa hekumalliseksi hehkutettu uunijäätelöjälkkäri tesmimättä, ku pötsissä ei vaan ollu enää inauksenkaan vertaa speissiä…

Herrasmiehistelijän kohtaloksi koitu Cantina Westin Texas-viikkojen ruokalistalta löytynyt Pulled Beef -burgeri, joka erinomaisuudessaan aiheutti eläimellisen syömishimon. Niinpä sitä tuli vedettyä naamariin jokainen lihanhaituva, coleslaw-ripe, marinoitu punasipulislaissi ja rapsakka ranu. Kiristin viel lopua kohden tahtia, jotta sain kaiken tuulensuojaan ennen ku kroppa tekee tenän… Nerokasta! 🙂

Pulled beef hamburger (19,90€)

Pulled beef hamburger (19,90€)

aiken ton huikean mättämisen päälle oli sit niin tukkonen olo, ettei se meinannut kohentua edes lääkkeeksi sipaisemiemme Jägermeistereiden voimalla… Etenkin kun huippupurilaisen alle oli eka vedellyt kulhokaupalla nachoja ja messevää salsaa, ja kaiken kyljessä kulki vilkkaana virtana amerikkaiste olusien virta. Niitä herkkuja nautimme niin Brooklyn-laagerin kuin Budweiserin muodossa. Oli siis aito jenkkimeizinki päällä ja jälki sen mukaista eli ylipaino- sekä infarktiriski olivat kaiken aikaa vahvasti läsnä seurueemme setityksessä.

Mut jos vatsanahkas on hyvin venytetty ja vähänkin snaijaat ameriikkalaisesta eli varsin bulista ja mehevästä safkapolitiikasta niin kandee ehdottomasti hyökätä kannukset kilisten Cantinaan testailemaan Texasin herkkuja. Noi erikoismenuviikot kestää vielä tovin, joten viel ehtii, jos on nopea!

P.S. Jugen skruudaama lammas oli kuulemma myös huikeeta! Olisin sitä maistanut, jos vaan olisin pystynyt…

Luomuleevi – kaukana herrasmiehen mukavuuslaueelta

24 Hei

Nyt oli ulkoiset puitteet enemmän ku kohillaan viritellessäni mikroskooppista sekä semispontaania bissepruuvia pydeen. Texas-Pete piti savustuspöntön pöhisemässä, iso-arska skriinas täydeltä laidalta, puutarhakukat kukki, rakasta possea pörräs ympärillä, bastu oli tulilla ja lomafiilis pöhisi niin kropassa kuin pienessä mielessä…

Luomu-Leevi (4,5%)

Luomu-Leevi (4,5%)

Tollasella maindsetillä sekä noissa fasiliteeteissa olis luullu laatuhiivan maistuvan, mut vi**t. Vaik ennakko-odotukset olivat totaalisen kohillaan, ku korkkasin long neck -flindaan pakatun Luomuleevi-olusen niin pettymyshän siin iski puseroon. Ei auttanut edes se, et lahtelaislähtöisellä Teerenpeli-panimolla on oma vakaa paikkansa sydämessäni tai se, et kyseinen bruuveri on moneen kertaan osoittanut kelvollisuutensa omien bisseviritystensä kehittelyssä. Nyt karahti kirves kiveen niin, et kipinät vaan sinkoilivat.

Tyly tosiasia on, et toi luomuolut oli aivan liian humaloitu allekirjoittaneen tissiposkista bissemakua vasten peilaten. Kitkerä ja katkera liemi ei meinannut lainkaan virkistää porotuksen kuivattamaa kurkkua, eikä se kompannut savustetun possunkaan kanssa millään tavalla. Puraisuahan tossa ohrapirtelössä oli tarjolla heti kärkeen ihan kylliksi, mut jotenkin ihan väärän sorttista oli sekin meitsin makuun. Leevin makupaletti oli kaiken lisäksi varsin kapoinen ja kitalakikokemuksena lyhyt sekä tympeä. Ei siis meitsin teekuponen alkuunkaan. Hyvä jos joku muu diggaa! 🙂

Villipuutarhan luksusbrekkari

18 Hei

Oli ilo ottaa tehot irti viime lauantain messevästä auringonpaisteesta tsitaten hyvässä seurassa Villipuutarhan terdellä luksusaamiaista skruudaten. Ei lainkaan pöllömpi setti siis! Aikaisemmin olen käynyt täs semihörhössä mestassa vaan lounaalla, mut tää breku oli kyl sen verraan varteenotettava tsydeemi, et jatkossa taitaa jäädä lounastelu vähemmälle ja painopiste siirtyä aamiaisen puolelle…

Pari kybää bungannut brekkari oli varsin hyvin synkassa nimensä kanssa, vaikkakin skidisti överihinnoiteltu. Rahalle vastinetta pyrki tarjoamaan alkuun tarjotut smoothie sekä ujosti kuplinut alkoholittoman skumpan sekä luomuomppumehun blendi. Startti oli siis varsin passeli ja noh, sanottaisko luksusmainen.

Villipuutarha_luksusaamiainen

Kupletti jatkui noiden nestemäisten starttausherkkujen päälle aromikkaalla kahvilla sekä aamiaislautasella, jolle oli kauniisti katettu mm. pari sortimenttia juustoja, salaatinlehtiä, hilloja, oliiveja, taateleita ja melonia. Lisäksi pöytään roudattiin kori, jossa möllötti mehevää leipää sekä pari rapsakkaa croissantia. Ton komeuden päälle sai sit valita liha-, kala- tai vegelisukkeet.

Miniseurueemme oli kerrankin yksimielinen, joten kallistuimme kalasetityksen puoleen. Niinpä pöytään ilmestyi pari lautasellista kauniisti kääräistyjä savulohislaisseja egujen kera. Kyseinen koreus ei jäänyt pelkästään ulkokultaiseksi eli myös maku oli tos fisuplätterissä kohillaan.

Kokonaisuus oli siis erittäin messevä ja muuta nillitettävää ei siin tosiaan ollu ku toi hinta. Eikä sekään mitään silkkaa riisto-osastoa ole, mut verratessa sitä esimerkiksi Sandron samanhintaiseen brunssiin niin snadisti tuntuu, et tuol Kolmannella linjalla saa paremman vastineen massilleen… Kandee kuitenkin ainakin kerran kesässä tunkea handua taskuun ja käydä tämäkin Kaarlenkadun herkkubrekkari stedaamassa.

Elmon burgeri ja laiskottelun jalo taito

5 Hei

Pantiin fotarikaverin kanssa elämä risaiseksi ja livahdettiin kesken duunipäivän Kampin Elmo-sporttibaarin (Salomonkatu 17) screenien ääreen tsiigaamaan tennistä. Ja kun pensselit oli lykätty näyttävästi santaan niin päätimme juhlistaa äijämäistä hedonismihetkeämme hyvällä saksalaisella oluella ja amerikan lahjalla kulinaristiselle maailmalle eli purilaisella. Niinpä eteen ilmestyi alta aikayksikön iso stobe Franziskanerin sameata vehnäolutta ja mahaa kurisuttavan näköinen burgermenu. Siinä särpiessämme ekoja huikkia päädyimme tilaamaan kyypparin suosittelemat Elmo-hampurilaisannokset (15€).

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Mestan nimikkopurilainen osoittautui varsin messeväksi valinnaksi, eikä vähiten sämpylän välissä möllöttäneen, Agnus-härän jauhelihasta väsätyn pihvin ansiosta. Agnus-jauheliha on lajissaa aivan omassa primusluokassaan täyteläisen ja lihaisan makunsa ansiosta ja niinpä se on mitä parhainta raaka-ainetta burgerin pihviksi. Ja hyvin oli Elmon köökkiosasto ton pihvin kanssa onnistunut, sillä se todellakin kruunasi lintsaushenkisen hampparinautintosessiomme.

Hyvä oli satsi muutenkin. Vohveliperunat komppasivat hyvin hampurilaista ja olivat hyvää vaihtelua ainaisille ranuille, vaikka olivatkin skidisti liian aikaisin nykäisty ylös rasvakeittimen kidasta… Erikoismaininta pakko pudottaa pihviä ja sämpylää mehevöittäneestä chilimajoneesista, mikä oli varsin messevää möhnää ja muutenkin cheddarin, jauhelihan ja majon pyhä kolminaisuus oli varsin kohillaan. Ja kun annoskokokin oli aitoa jenkkistailia niin kyl oli tovin kuluttua magat aika tukossa ja hymyt ukkojen huulilla. Siihen ku riipas viel päälle toisen börstan tuota germaanista janojuomaa niin tiespä taas tykittäneensä täyden setin sisuksiinsa. Hyvää oli safkat, hiivat taivaallisia ja kun tennismatsikin oli varsin viihdyttävä niin jäi tuosta semilaittomasta reissusta varsin nasta fiilis puseroon. Täytynee sluibailla Elmo Sports & Grilliin ottaa ujoo leediä viel uudestaankin tän kesän aikana…

Sandron tasting-plätteri – kerrassaan huikeeta settiä

30 Kes

Stadissa on pari sellaista pomminvarmaa rafla-annosta, joihin ei koskaan kyllästy ja jotka eivät milloinkaan petä nälkäistä matkamiestä. Tohon järkevästi hinnoiteltujen huippusafkojen kavalkadiin kuuluvat mm. Sea Horsen maksasetti, Zorbaksen moussaka, Weeruskan kasvispurilainen, Roslundin Rosburger, King Kebabin kanarulla ja uusimpana tulokkaana Sandron maistelulautanen.

Sandro on sulostuttanut olemassaolollaan allekirjoittaneen kotikatua vasta jokusen kuukauden, mutta on nyt jo napannut paikkansa kantamestanani, ja samalla syrjäyttänyt thaikkusafkaa tarjoavan Lemon Grassin pois Kolmannen linjan parhaan raflan kuninkuuspaikalta. Sandron hekumalllista brunssia on tälläkin foorumilla tullut jo ruodittua, eikä mestan lounaassakaan ole moitteen sijaa. Aamupala on tuolla se heikoin lenkki, mut hommaa kompensoi komiasti alacarte-listan tarjonta, jossa keihäänkärkenä tuikkaa suoraan meitsin makuhermoon maistelulautasen messevä setitys.

Sandron maistelulautanen (16€)

Sandron maistelulautanen (16€)

Sandron dinnerilista elää aika kovaa vauhtia, mut tasting-systeemi on aina jossakin muodossa framilla. Sitä tullut nyt viime viikkoina skruudattua niin kanalla, lampaalla kuin falafelilla, ja aina on jäänyt hyvä maku hommasta sekä kitusiin että mielen syviin poimuihinkin. Toi monipuolinen annos pitää (yleensä!) sisällään ison käntyn laadukasta & freessiä leipää sekä tortillamaisen, valurautapannulla paistetun lättyrullan, joilla molemmilla on hyvä kaapia tuulensuojaan erilaisia hummus- ja tsatsikityylisiä soosseja. Iso ja värikäs lautanen sisältää myös huippumaukasta, kuskus-pohjaista, salaattia, laadukkaita oliiveja, stydiä chilitahnaa ja noita jo aiemmin luettelemiani, proteiinipohjaisia liha- tai kasvisjuttuja. Parhautta tolla saralla on toistaiseksi tarjonnut kielen mukanaan vienyt lammasvarras, mut myös falafelit olivat sitä tasoa, et harvoin tulee yhtä messeviä vastaan. Koko komeus on vielä kaiken lisäksi törkeän upea näky.

Ulkoisten avujen lisäksi noiden Pohjois-Afrikkalaisesti twistattujen makujen harmonia pelittää sihen malliin, ettei mitään muuta elämältä kaipaa, kun tuota saa naamaansa bissen kera raapia. Annos bungaa 16 egee eli aika kohtuullinen hinta siitä auvosta, mitä se mukanaan tuo suuhun, vatsalaukkuun ja mieleen. Suosittelen äärimmäisellä lämmöllä kaikille, jotka snaijaa hyvän mätön päälle ja jotka Kallion kukkivia katuja dallailevat!

%d bloggers like this: