Archive | kesäkuu, 2010

Ravintola Vesilinna (JKL)

27 Kes

Oltiin eilen liikkeellä firman raskaalla kalustolla. Koska koko päivä oli ryynätty neukkarissa aika heviä shittiä tuntu siltä, et voitais palkita itsemme kunnon illallisella. Pikaisen skannauksen jälkeen saimme suosituksen kivuta kauniilla harjulla sijaitsevaan vanhaan vesitorniin bygattuun Vesilinna-raflaan. Virhe!

Aluksi kuitenkin positiiviset puolet. Harjulla sijaitsevasta punatiilisestä vesitornista oli kaunis näköala niin kaupungin ja Jyväsjärven kuin Tuomiojärvenkin suuntaan. Lisäksi hyvää oli kolmikymppinen herrasmiestarjoilija, joka tsemppas seurueemme eteen sen minkä pystyi. Hyvä yritys.

Kun hulppeat keskisuomalaiset järvimaisemat oli ihailtu niin sitten oli aika ryhtyä täyttämään kupua. Siinä se sitten alkoikin tökkiä ihan huolella. Itse ruokalista oli ihan houkutteleva ja suht tyyriit hinnat antoivat ymmärtää, et laatua olis luvassa. Skidisti kevyememmän ruokavalion piipertäjät seurueestamme tosin ihmetteleivät, et fisua ei oikein listalla ollut tarjolla. Ainoastaan yhdessä alkupalassa oli lohta ja yhdessä pääruoassa ahventa. That”™s all.

Alkupalojen ilmestyttyä pöytäämme alkoi ensimmäisenä annoskokojen ihmettely. Niin snadia Caesar-salaattia en ole esimerkiksi nähnyt missään, kuin vieressä istuneen naiskollegan eteen lävästiin. Pari hassua salaatinlehden repaletta ui kastikeessa ja päällä sitten tekotaiteellisesti ristissä pari ruohoa. Oma etanasetti (yli 10€) sentään näytti säädylliseltä, mut sen mukana tullut paahdettu leipäpala oli jo täysin kylmettynyt ja sama lämpötendenssi rivasi myös itse etanaknöölejä. Olen totakin annosta tyyppailut aika monilla mantereilla ja ahneena paskana onistunut polttamaan kituseni kiehuvassa rasvassa lukuisia kertoja, mut nyt ei ollut sitä vaaraa. Eipä ole koskaan aikaisemmin tullut vedettyä huoneenlämpösiä valkosipulietanoita pannulta, joten kiitos nyt vaan sit tostakin kokemuksesta.  Sama mollivoittoisuus kumpusi jokaiselta ison pöytämme sivustalta alkupalojen kanssa tuskailessamme. Vastapätää herrasmiestänne tsitannut vanhempi lapinkääpä kirosi miehekkäästi lohen suolattomuutta. Ja sen kun yhdisti överimakeaan kastikkeeseen, jota oli ns. trendikäästi roiskittu lautasen reunoile niin mistään makunautinnosta ei voinut paljoo bamlata.

Ravintola Vesilinna @ Jyväskylä

Sitten olikin jo pääruokien aika ja sama suolattoman kalan teema jatkui ahvenfileiden kanssa. Kalastusta ja fisujen laittoa enemmän harrastavat toverini ihmettelivät oikein joukolla, mistä Vesilinnan keittiö olikin onnistunut taikomaan niin alamittaisia eväkkäitä. Sen verran alamittaisia olivat esille kiikutetut ahvenfileet.

Pöydän päädyssä mörisevä äijäporukkamme ryhtyi innolla leikkailemaan sisäfilekönttejään. Into tosin karisi varsin nopeasti, kun lihaan ei veitsi pystynyt. Pinnoja piffeistä tippui siis saman verran, kuin Suomen viisuehdokkaille on sveduilla tapana ollut antaa. Oman annokseni (yli 25€) vasikka oli säälittävän huonosti putsattua löllöä semilihaa, mutta sen ihan ok maku sai minut vakuuttuneeksi siitä, et taisin sittenkin tehdä ososuhteisiin nähden ihan hyvän valinnan. Vasikan kyljessä majaillut juuresrösti ja korvasienikastike olivat suht maukkaita ja paikkailivat hyvin pääosanesittäjän heikkoutta. Oscarit siis sivuosista ja säälipisteet ihan kattavalle punkkuvalikoimalle.

Kaiken skeidan jälkeen päätimme jättää jälkkärit väliin.

Pahin ketutus mulle tuli kuitenkin siitä, et paikka on olevinaan jotain hienoa ja ovat hinnoitelleet ton wanna be ”“statuksensa huolella hintoihinsa, jotka ovat suomalaisen pöndekaupungin hintatasoon nähden pahasti pitkänä. Mesta on olevinaan selvästi parempaa kuin mihin se pystyy ja etenkin Jyväskylän kaltaisessa pikkukaupungissa varmaan snobistisesti pitää itseään päällikkötason mestana. Safka kuitenkin on korkeintaan Huviretki-ketjun tasoa, mutta hinnat ainakin 30 pinnaa kalliimmat ja annokset saman verran snadimpia. Herätkää nyt saatana!

Muutenkin allekirjoittanutta jäi sapettamaan se, että seurueemme halusi syödä hyvin ja oli valmis maksamaan siitä huikeita summia. No, nyt noista toteutui vaan tuo jälkimmäinen. En millään pysty hyväksymään sitä meininkiä, että ihmisille syötetään minimalistisia annoksia ja sitten niistä otetaan maksimaalinen hinta ja kaikki tämä ala-arvoisesta safkasta sekä raaka-aineista huolimatta. Laittakaa hyvät ravintoloitsijat ensin tärkein eli ruokapuoli kuntoon ja miettikää vasta sitten hinnoitelua, annoskoon pienentämistä, mukatrendikkäitä piperryksiä ja muuta kikkailua”¦

Pojot: 3/10 (yks piste ihan ok esillepanosta, toinen miljööstä ja kolmas tarjoilijan tsemppauksesta)

Pettymys!

P.S. Tiedän kyllä, et tää oli eka kokemus ko. raflasta ja paikan surkeus saattoi olla huonoa tuuria (oliko keittiössä silloin kenties ekaa päivää joku kesätyöntekijä yksin hommissa?). Raflabisnes on kuitenkin raakaa peliä, eikä tollasia katastrofeja siinä sallita.

Herrasmiehen matkavinkkejä rantalomalle

24 Kes

Näin kesän kynnyksellä keikkuttaessa ja hiljattaisen rantalomatrippini siivittämänä päätin listata parit pointit siitä, kuinka moderni herrasmies saa imutettua perinteisestä etelänmatkasta eniten tehoja irti.

Kuten kaikki daijuimmatkin tietää, on matkan suunnittelu jo iso osa lomafiiliksen heruttamisessa & reissuhekuman kasaamisessa. Ennakkoplänäämisestä ja lomareissun varaamisesta ei kannata ottaa painetta, etenkin kun yleensä loman lähestyessä on työläiseltä imetty viimeisetkin mehut ja verenpaine sen veran korkeella, et korvissa vinkuu ku hevibändin rumpalilla. Erikseen on ne puunhalaajat, jotka lyö Fjällrävenin repun kaposeen selkäänsä ja suunnistaa jonnekin kusiseen loukkoon ”nauttimaan” paikallisista fiiliksistä ja viboista (eli myssyttelemään). Herrasmies ei toimi näin vaan lyö visan tiskiin ja antaa valmiille paketille tsäänssin. Ja tässä nyt alkuun muutama konkarin tärppi, jotka on syytä pitää kaalissa, kun ryhtyy relaa lööbausmatkaa varaamaan:

  • Jos matkaoppaassa tai netissä mainitaan, et paikka on lapsiystävällinen niin vältä mestaa kuin ruttoa. Kiljuvat pikkuriiviöt ja niiden elämään kyllästyneet vanhemmat eivät sovi kuvaan rentouttavasta stressinpoistolomasta. Asian voi myös alustavasti taklata siten, ettei mene chillauslomalle koulujen kesäloman aikaan. Siksi ite löhöilin juuri toukokuun vikan viikon Välimeren lämpimässä syleilyssä.
  • Pakkaa messiin monitoimiveitsi (ruumaan!), jossa on vinkkupullon avaaja. Romanttisen piknikillallisen auringonlaskussa saa lipsahtamaan näppärästi tahattoman komiikan puolelle, kun alkaa nyrhäämään punkkuflindaa auki kertakäyttöveitsellä.

Parga @ Kreikka

Sitten kun saat hilattua itses ja daamisi kohteeseen, on hyvä toteuttaa (tai ainakin pitää mielessä) seuraavat pointit:

  • Syö siellä missä paikallisetkin. Jos raflassa on suomenkielinen ruokalista niin älä mene. Ja jos sisäänheittäjä huutelee sulle ”Terve terve” jo kymmenien metrien päästä niin marssi takaisin hotlaan, tsiigaa ittees peilistä ja tee jotain radikaalia habituksellesi.
  • Älä siis pukeudu sukka-sandaaleihin, vyölaukkuun, nahkalippikseen yms.
  • Muista käyttää aurinkorasvaa. Rusketus vs. melanooma. Kumpi vai kampi?
  • Osta kaupoista ja rafloista paikallisia herkkuja. Ä„lä siis etsi Finlandia-votkaa ja Lapin Kultaa vaan juo mieluummin Mythosta (Kreetalla), Keoa (Kyproksella), Efestä (Turkissa) jne.
  • Hanki kartta. Muista kuitenkin eksyä pari kertaa lomasi aikana. Silloin löytää aina jostain kumman syystä parhaat mestat. Trust me.
  • Älä puhu politiikasta paikallisten kanssa (tai sukupuolten palkkaeroista matkakumppanisi kanssa)
  • Testaa joka päivä uusi ravintola. Mikään ei ole niin säälittävää, ku perushärköset, jotkja jumittavat hotellin allasbaarissa vetäen siinä kaiken brekkarista illalliseen.
  • Älä sniiduile. Jos mieles tekee rantsulla bisseä niin juo se jäähdytetystä stobesta rantakahvilasta. Älä siis hae pussikaljaa minimarketista ja kisko sit lämmintä vaahtoo kitusiin säästäen sillä sit pari kuppaista egee!
  • Ota alkoholia kohtuudella. Darrapäivät viikon lomalla ovat aika isoja miinuksia.
  • Juo vettä. Pelkällä bissellä ei pysy hengissä ja olokin pysyy huomattavasti freessimpänä.
  • Tee muutakin kuin vain biitsillä/poolilla pötköttelyä. Ota vaikka paikallisbussi lähimpään kaupunkiin puolessa välissä viikkoa tai sellaisena päivänä, kun on pilvisempää. Päivän kaupunkiloma tuo mukavaa vaihtelua löhöilyn lomaan.
  • Ota iisisti. Nuku hyvin, älä ylisuorita ja anna itsellesi lupa vaan olla. Surullisimpia hahmoja on ne, jotka palaavat lomilta silmänaluset tummina ja hermot riekaleina. Loma on lomailua varten ja herrasmiehelle lomailu tarkoittaa lepoa & akkujen latausta.

Weeruskan hoteissa

22 Kes

Tuli kutsu Ravintola Weeruskan kantisiltaan. Koska kyseessä dallausmatkan (@ Alppila) päässä sijaitseva korttelikuppila, josta saa hyvää ruokaa, en keksinyt ainuttakaan syytä skipata eventtiä. Yleensä tulee poikettua tuonne lounasaikaan, mutta illat, ala carte ja etenkin messevät pizzat ovat myös tulleet varsin tutuiksi.

Weeruska on omalla listallani samassa kategoriassa mm. Casa Maren, Salven, Sea Horsen, Ilveksen, Juttutuvan ja Bullmanin kanssa. Eli kyseessä old school -rafla, josta saa aina hyvää & perinteistä murkinaa ilman turhaa kikkailua tai hinnalla vedätystä. Noita mestoja taitaa yhdistää se, et listalla on aina klassikkoja, kuten maksaa, lihapullia yms.

Weeruskan pizza

Maanantaina sitten kaappasin daamin kantoon ja heilahdettiin Weeruskan terdelle, jossa grilli jo pöhisi punaisena ja frendit venas pöydässä. Drinkkiflabat lyötiin ovella handuun ja pöydissä notkui juomakannuja, joiden tarkka sisältö ei selvinnyt koko illan aikana vissiin kellekään seurueestamme. Jotain päärynaesanssia siinä ainakin oli.

Skruudailtiin siinä sitten porukalla ja vaihdeltiin kuulumisia kylmyydestä täristen. Lämpötilaa nosti kuitenkin hyvä punkku, terassilämmittimen hööki ja etenkin pirun maukkaat makkarat. Nyt ei ritilällä todellakaan tirissyt mikään camping-mäinen peruskyrsä vaan tais lihaiset pötkylät olla peräisin Wotkinin Veijon sylttytehtaalta. Ainakin kumpikin sortimentti oli pirun hyvää, kiitos vaan.

Jossain vaiheessa ystävällinen ja hawaiji-henkisesti pukeutunut henkilökunta siten paimensi laumamme ineen, jossa odotti sitten pientä skabailua. Hawaiji-teema jatkui hulavanteen pyörityksellä ja limbolla sekä tietenkin pienellä juomaskaballa. Meidän itäsuomalaisista enemmistönsä ammentanut tiimimme kunnostautui kinkerissä sijoittuen toiseksi. Palkinnoksi Team Rakuunamme (Lappeenrantalainen juottola 90-luvulta) nappasi pullon kuoharia. Snadisti putos vaan pohja koko kisasta, kun henkilökunnan oma jengi otti aika giganttisen etumatkan heti avauslajissa. Eräs talon hehkeistä neitosista oli selvästi kuluttanut safkiksen jos toisenkin hulavanteen saloihin perehtymällä, sillä siihen malliin lanne keikkui ja vanne pyöri. Olis varmaan donna sheikannut koko illan, ellei tiimikaveri olisi kyllästynyt tuohon ikiliikkujaan ja sabotoinut suoritusta.

Omaa voittoflindaamme ei jääty avecin kanssa enää tuhoamaan vaan hypättiin broidin luksuskiesiin ja ajeltiin himaan todistamaan Italian kyykkäämistä MM-kisojen avauspelissään. Mut se on sit jo ihan toinen stoori…

Kiitos kuitenkin Weeruskan porukalle kivasta illasta, hyvästä meiningistä ja maukkaasta murkinasta. Jatkakaa samaan malliin!

Weeruskan Minna

P.S. Tuli vielä tollanen MAHTAVA meili tänään Ravintolakolmiolta:

Ravintolassa tarjoillun ruoan ja alkoholittomien juomien arvonlisävero laskee kaikissa ravintoloissa
22 prosentista 13 prosenttiin 1.7.2010. Tämä tarkoittaa 7,38%:n laskua ruuan ja alkoholittomien juomien myyntihintoihin.

Olemme sitoutuneet antamaan tämän alennuksen täysimääräisenä suoraan asiakkaillemme!
Kiitoksena hyvistä asiakassuhteista laskemme ruokien ja alkoholittomien juomiemme myyntihintoja
jo 15.6.2010 alkaen 7,4%!”

Terdekauden avajaiset @ Casa Mare

21 Kes

Nyt on sitten vietetty oikein juhlalliset bakkanaalit ja avattu ”terassikausi virallisesti”. Tuli nimittäin vastustamaton pyyntö ilmestyä Larun legendaarisen mättömestan eli Casa Maren terassikauden avajaiskinkereihin.

Itäsuomen ihmisdynamo ja pieni & pippurinen lahja maamme ravintolaskenelle eli Mari M. oli joukkoineen loihtinut hyvän meiningin, joka luonnollisesti piti sisällään maittavaa safkaa ja kylmiä juomia. Lisäksi oli ohjelmaan ympätty kutsuvieraiden kiusaksi pari hassunhauskaa leikkimielistä kisaa raflan pihanurmella. Oma possemme tosin skippasi niistä jälkimmäisen, kun ekassa jo tuli niin nöyryyttävästi pataan, ettei kilpailuhenkinen ukkoköörimme pienine egoineen enää halunnut ottaa riskiä moisen uusiutumisesta. Hannareita, myönnän.

Casa Maren poppoo l. Mari & Co

Toinen syy allekirjoittaneen ja kaverijoukkiomme nuivuuteen mittelöinnin suhteen oli snadisti galsa keli. Daamit alkoivat jo suht lyhyen kökkimisen jälkeen ehdottelemaan sisälle siirtymistä ja herrasmiehinä me karvaisemmat apinat siihen luonnollisesti mukisematta suostuimme. Johan siinä tuli ulkona handut jäässä törpöt huitaistua ja safkat kaavittua ahnaisiin kitusiin.

Sisälle hiipiessämme bongasin, et saatavilla olis ollut gentlemannin yhtä suosikkihiivaa eli saksalaista Weihenstpehaneria (maailman vanhin panimo, by the way), mutta valitettavasti piti tyrkätä kaikki loput drinkkiflabat parempiin käsiin, kun aivokääpiönä tuli porhallettua tonteille kiesillä. Fillarikin oli yks vaihtoehto, mut se idis kippas siihen, et lähtiessä oli aika tummaa pilvee taivaanrannassa. Ei oikein napannut ajatus siitä, et sotkis himaan yömyöhään kledjut märkinä. No, tuskin se yhteen bisseen tyytyminen enää huomenna jurppii. Kuten ystäväni Arska alkuillasta tokaisi, harvemmin sitä seuraavana aamuna itseään rankoo raipalla selkään siitä, et tulipa perhana juotua liian vähän. Toisensuuntaiset peiliintuijottelusessiot taas on varmaan tuttuja itse kullekin!

Lemppari: Weihenstephaner-Hefeweissbier-Dunkel

Kiitti vielä frendeille ja Marille kivasta illasta ja nyt kun terdekausi on (taas kerran) virallisesti startannut niin antaa mennä vaan samoilla tulilla seuraavatkin viikot eli sen mitä tää skidisti lyhyt kesä meillä härmässä kestää. Viimekerran horinat (keskivartalolle) paremmasta elämästä ovat siis tältä kesältä kuopattu. Amen.

Zum Wohl!

M.C. Escher – Symmetrian tenho

17 Kes

Mikä v*”™”™u siinä on, ettei gentlemanni saa itteensä koskaan liikkeelle, ennen ku dead linet paukkuu rytinällä niskaan? Nytkin joutu (ladyn ystävällisen painostuksen avulla) keskeyttää messevästi alkaneen sunnuntai-chillauksen hyvän kirjan parissa ja polkasee kohti Amos Andersonin taidemuseota. Onneks mesta on ihan ytimessä ja pääs sporalla huitasee tonteille parissa minsassa.

Kyseessä oli hollantilaissyntyisen M.C. Escherin ihan päällikkötason taidenäyttely. Kyl siis kannatti taas hilata äässi irti pahnoilta! Kajahti vaikuttavuudessaan välittömästi tän vuoden taidenautintojen toppiin Picasson seuraksi. Toi Escher-jäbä oli varsinainen nero. Ja koska näyttely on auki enää toukokuun ajan niin NYT ON KIIRE!

Ekan kerran törmäsin kyseisen gubben duuneihin vuonna 91, kun kiinnostuin vastaavasta meiningistä Stonen Emotional Playground -levyn kannen innoittamana. Kyseessä siis suomalainen speedmetal-ikoni, joka jätti lähtemättömän jalkensä maamme metalliskeneen. Kyseinen levy oli aika shittiä, mut levynkansi toimi allekirjoittaneelle ja sitä olikin sit aikaa tuijotella, kun musiikki itsessään ei eiheuttamut mitään reaktioita. Se taas puolestaan johti siis Escherin jäljille.

Ja nyt hieman siitä näyttelystä ja teoksista, ettei taas stoge junttaa menee liiaksi sivuraiteille”¦

Vihdoin siis pääsin tsiigailemaan livenä ihailemani mestarin duuneja ja setti pelitti just niin kuin olin kuvitellutkin. M.C. Escherin (pääasiassa mustavalkoiset) työt ovat symmetrian juhlaa ja herra leikittelee ilmiömäisesti perspetiiviharhoilla ja erilaisilla projektioilla. Itse kun olen pikkuskoddista asti diggaillut aika rajusti ja skidisti (ehkä pervostikin) juuri erilaisista perspektiivi- ja projektio-opeista niin noiden taulujen tsiigaaminen oli puhdasta hekumaa. Ohessa pari kuvaa selvittämään herran tyyliä, ku snadisti rajallinen ilmaisukykyni ei oikein pelitä näiden keissien avaamiseen.

Escher

Escher

Eli esittävää taidetta, joka paiskoovahvasti yläfemmoja myös matematiikan kanssa. Sen verran jämptiä, graafista ja tarkkaa duunia, et tollanenkaan (omatekoinen) vertaus ei välttämättä ole pahasti pielessä. Ja koska kyseessä oli tuollainen tutkimista ja insinööriasennetta kysyvä näyttely niin paikalla olikin huomattavasti normaalia enemmän karvasemman sukupuolen edustajia. Yleensähän taidenäyttelyissä on haaveilevia kettutyttöjä ja tanttamaisia täti-ihmisiä, mut jengi oli ku jostain tietotekniikkapäiviltä. Se ei kuitenkaan omaa nautintoa spoilannut, sillä en ollut paikalla nauttimassa naiskauneudesta vaan graafisesta taiteesta.

Ja nautittua tulikin niin, et jotenkin eväät oli ihan skruugattu, ku vika taulu oli tihrustettu. Hyvä ku jakso nää himaan ittensä hilata. Aivojumpaa parhaasta päästä. Mut kuten jo moneen kertaan olen tässä jo skrivannut, niin varaukseton herrasmiehen peukutus tälle näyttelylle ja kehoitus nopeisiin liikkeisiin sen suhteen kanssaveljille. Menkää jo!

Lisätietoa: www.mcescher.com

Lahjaksi kestävää tyylikkyyttä

13 Kes

Täällä taas eli in your face kaikki välimallin himoblokkaajat! Herrasmies ottaa rivakan loppukirin ennen hyvin ansaittua hermolomaa Kreikan suunnalla ja tuikkaa tuuttiin kolmannen postauksen vuorokauden sisään… Ja siksi mennäänkin nopeasti asiaan:

Mikä maksaa muutamasta kybästä muutamaan huntiin, kestää äidiltä tyttärelle ja soveltuu silti jokapäiväiseen käyttöön? Kotimainen jalometallista valmistettu koru.

Suomessa on vahvat perinteet kultasepäntaidossa ja alamme oppilaitokset ovat edelleen arvostettuja opinahjoja kansainvälisissäkin piireissä. Tuon Faberge-ajoilta jatkuneen tradition jaloimmat edustajat ovat nykyään naisia ja perinteisesti ukkovaltainen ala on kokenut viimeisinä vuosina selkeän muutoksen. Parhaat korusuunnittelijat ovat nykyään pelottavan usein naisia ja nuo kaikki (äijät & daamit) alansa huiput löydät nordicjewel.fi-sivustolla. Korusaitti esittelee mielenkiintoisimmat ja lahjakkaimmat korudesignerimme ja heidän tuotantonsa helmet. Ja lisäksi kaikki esillä olevat koru ovat myös ostettavissa parilla klikkauksella.

Eelis Aleksi / Lumoava: Finlandia-rannekoru (nordicjewel.fi)

Kirsti Doukas / Kalevala Koru: Ratsumies-rannekoru (nordicjewel.fi)

Kesän juhlien aiheuttama lahjastressi on helposti vältettävissä ja kaupoissa hikoilun voi jättää kokonaan väliin. Kestävä design-lahja on aina tervetullut. Se myös antaa iloa saajalleen koko elämän kaaren ajaksi! Ei siis voi mennä pahasti pieleen, jos antaa kesän juhlakalulle lahjaksi palan suomalaista kestävää muotoilua. Siis täältä löytyy!

nordicjewel.fi

Onnittelut ja kevyt poskisuudelma kaikille kevään (kauniimman sukupuolen) ylioppilaille ja kesän morsiamille!

Kesän drinkkivinkit

13 Kes

Hola Bastardos,

Mahtava päivä takana. Aamusta paiskottiin kaverin kanssa pari erää (voitokasta) tennistä, sit pitkällä lounaalla herraseurassa ja äsken puntti sekä sauna. Nyt sit himassa, läppäri sylissä, kylmä siideri handussa ja jättitelkkarista starttaamassa Suomen hokimatsi. Mut sitä ennen jaarittelu seis ja pikaisesti asiaan.

Tuli viikolla käytyä alan ammattilaisten sessioissa maistelemassa ensi kesän suosikkijuomia. Vaikka ko. päivän ja etenkin illan aikana tuhoutui aivosoluja yhden keskivertoforssalaisen äo:n edestä niin jotain muistijälkiäkin tuosta bakkanaalista jäi.

Mojito!

Tänä kesänä kannattaa kaikkien wanna be -julkkisten ja muiden turhakkeiden päteä seuraavilla juomatiedoilla seduloissa:

  1. Tequila is back. Eli tuo takavuosien ja texmex-buumin suosikkijuoma on tekemässä kovaa paluuta. Jenkeissä se on sitä jo ollut pari vuotta ja nyt sen pitäisi näkyä täällä peräpohjolassakin.
  2. Aasia on myös iso juttu. Käytännössä se tarkoittaa mm. mocktaileja eli alkoholittomia drinksuja. Pienillä vinosilmillä kun sattuu olemaan sellainen geenivirhe (tai siunaus), että brenkku ei oikein sovi ja nuppi menee sekaisin jo parista näkäräisestä.
  3. Maustetut vodkat tekevät myös tuloaan. Pippurit yms. maustavat tuon perusviinan uusiin ulottuvuuksiin ja tuo mukanaan loputtoman määrän uusia drinkkivariaatioita.
  4. Luomu ja reilukauppa ovat tietenkin myös buussipuolella isoja megatrendejä. EU on suuressa viisudessaan laittamassa erilaiset kemialliset väriaineet eli ne surullisen kuuluisat ATSO-värit. Tämä tietenkin on nostanut luonnonmukaiseen värjäykseen soveltuvat raaka-aineet arvoon arvaamattomaan. Ja eka reilun kaupan vodkakin on nyt saatu aikaiseksi. Etelä-Amerikasta roudattuja lekoja oli tarjolla myös bileissä ja kun koko lähipiirini sitä siellä kittasi niin tuon kattavan otannan perusteella voi sanoa, että laatukamaa tuo oli. Maku oli pirun pehmeä ja pyöreä. Skidi miikka kuitenkin siitä, et toi votu ei ollu slaavilaisen perinteen mukaisesti pottupohjainen vaan se oli tislattu kvinoa-hedelmästä.
  5. Marjojen käyttö lisääntyy edelleen ja etenkin marjapohjaiset, votkalla höystetyt Ivanovit eli sorbetin tapaiset pitkät juomat ovat nyt in & pop. Näistä empiiriseen tutkimukseen ja ihmiskokeisiin pohjautuvana varoituksena sanottakoon, et noita imuroidessa ekaks jäätyy leegot, sitten pakkaa koko kaali ihan jäähän ja lopulta ne vie äänen!
  6. Mojitot ovat edelleen trendikkäitä eli niitäkin kehtaa tilata pintapaikoissa. Nyt niitä vaan alkaa saada joka lähtöön eli variaatioita pitäisi riittää.
  7. Maitopohjaiset paukut rulettaa! Valkovenäläisen ja villevallattoman rinnalle puskee uusi sukupolvi eli kaikki maito- ja jäätelöpohjaset pirtelöt, joissa sitten seassa hedelmiä, marjoja ja tiukkaa viinaa. Petollista kamaa eli ”be careful out there”.

Noilla eväillä kesään. Ja muistakaa, et Kaivolla on taas Rip Curlin sponssaamaa settiä aina keskiviikkoisin. Siellä sitten yli 2000 naimaikäistä ja -haluista etsii seuraa viikoittain ja jos on releet kunnossa ja käytös herrasmiesmäistä niin flaksi on taattu.

Go, Suomi, Go!

%d bloggers like this: