M.C. Escher – Symmetrian tenho

17 Kes

Mikä v*”™”™u siinä on, ettei gentlemanni saa itteensä koskaan liikkeelle, ennen ku dead linet paukkuu rytinällä niskaan? Nytkin joutu (ladyn ystävällisen painostuksen avulla) keskeyttää messevästi alkaneen sunnuntai-chillauksen hyvän kirjan parissa ja polkasee kohti Amos Andersonin taidemuseota. Onneks mesta on ihan ytimessä ja pääs sporalla huitasee tonteille parissa minsassa.

Kyseessä oli hollantilaissyntyisen M.C. Escherin ihan päällikkötason taidenäyttely. Kyl siis kannatti taas hilata äässi irti pahnoilta! Kajahti vaikuttavuudessaan välittömästi tän vuoden taidenautintojen toppiin Picasson seuraksi. Toi Escher-jäbä oli varsinainen nero. Ja koska näyttely on auki enää toukokuun ajan niin NYT ON KIIRE!

Ekan kerran törmäsin kyseisen gubben duuneihin vuonna 91, kun kiinnostuin vastaavasta meiningistä Stonen Emotional Playground -levyn kannen innoittamana. Kyseessä siis suomalainen speedmetal-ikoni, joka jätti lähtemättömän jalkensä maamme metalliskeneen. Kyseinen levy oli aika shittiä, mut levynkansi toimi allekirjoittaneelle ja sitä olikin sit aikaa tuijotella, kun musiikki itsessään ei eiheuttamut mitään reaktioita. Se taas puolestaan johti siis Escherin jäljille.

Ja nyt hieman siitä näyttelystä ja teoksista, ettei taas stoge junttaa menee liiaksi sivuraiteille”¦

Vihdoin siis pääsin tsiigailemaan livenä ihailemani mestarin duuneja ja setti pelitti just niin kuin olin kuvitellutkin. M.C. Escherin (pääasiassa mustavalkoiset) työt ovat symmetrian juhlaa ja herra leikittelee ilmiömäisesti perspetiiviharhoilla ja erilaisilla projektioilla. Itse kun olen pikkuskoddista asti diggaillut aika rajusti ja skidisti (ehkä pervostikin) juuri erilaisista perspektiivi- ja projektio-opeista niin noiden taulujen tsiigaaminen oli puhdasta hekumaa. Ohessa pari kuvaa selvittämään herran tyyliä, ku snadisti rajallinen ilmaisukykyni ei oikein pelitä näiden keissien avaamiseen.

Escher

Escher

Eli esittävää taidetta, joka paiskoovahvasti yläfemmoja myös matematiikan kanssa. Sen verran jämptiä, graafista ja tarkkaa duunia, et tollanenkaan (omatekoinen) vertaus ei välttämättä ole pahasti pielessä. Ja koska kyseessä oli tuollainen tutkimista ja insinööriasennetta kysyvä näyttely niin paikalla olikin huomattavasti normaalia enemmän karvasemman sukupuolen edustajia. Yleensähän taidenäyttelyissä on haaveilevia kettutyttöjä ja tanttamaisia täti-ihmisiä, mut jengi oli ku jostain tietotekniikkapäiviltä. Se ei kuitenkaan omaa nautintoa spoilannut, sillä en ollut paikalla nauttimassa naiskauneudesta vaan graafisesta taiteesta.

Ja nautittua tulikin niin, et jotenkin eväät oli ihan skruugattu, ku vika taulu oli tihrustettu. Hyvä ku jakso nää himaan ittensä hilata. Aivojumpaa parhaasta päästä. Mut kuten jo moneen kertaan olen tässä jo skrivannut, niin varaukseton herrasmiehen peukutus tälle näyttelylle ja kehoitus nopeisiin liikkeisiin sen suhteen kanssaveljille. Menkää jo!

Lisätietoa: www.mcescher.com

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: