Arkisto | heinäkuu, 2010

Storören burgerit

29 Hei

”Tuli tos viimesimmän pyhäpäivän ratoksi kruisailtua Vanhaa Porvoontietä Sipoon suuntaan. Käytiin tsekkailemassa stadin uusia läänityksiä ja samalla poikettiin vetämään napaan hampurilaiset Cafe Storörenissä, joka sijaitsee siinä Hjalliksen uuden Sipoonranta-hässäkän kyljessä.

Storören grilli on pöhissyt menemään jo vuosia, mut nyt vasta sattui herrasmiehen reitille. Isoimpana motivaattorina visiitille toimi systerin antama suositus ja tarve ulkoiluttaa avecia lomareissailun nimissä. Lisäksi uteliaisuutta lisäs viel skidisti se, et huhut puhu Hra Harkimon lunastaneen ko. raflan itselleen.

Niinpä pölähdimme kaaralla parkkikselle ja meinas usko loppua jo siinä, ku tuntu et tuli keskelle raksatyömaata. Sitähän se oli, mut venesataman kupeesta löyty myös rafla terdeineen. Siinä ku saatiin vielä pöytä napattua niin, et siit ei joutunu tsiigailee työmaan karua settiä vaan pääs smyygailee merenlahden eli siis skönen suuntaan niin mikäs siin oli tsittaillessa.

Näkymä ja se hemmetin pahvimuki

Safkat tilattiin inestä ja vuoronumeroiden mukaan friidut sit roudas niit framille. Hikiseltä näytti työnteko tiskin sekä köökin puolella, joten ei ihme, et henkilökunta ei ollut ihan säteilevimmillään. Safkat tuli kuitenkin eteemme suht sukkelaan ja nälkä kun oli niin kiinni iskettiin ku sika limppuun. Pikkasen kaiveli, et hampurilaisateriani kera tilaamani limu tuli pahvimukissa. Bisset olivat naapuripöydissä kyl lasistobeissa, mut herrasmiehen juoman lässähtänyt muki ei vastannut odotuksia, ku setin hinta oli kuitenkin reippaasti yli kybän.

No, maku oli kuitenkin ihan kohillaan. Ranskalaiset tietenkin snadisti löysiä, mut pääasia eli aurajuustoburgeri pelitti ihan mainiosti. Etenkin kunnon köntteinä ollut aiti aurajuusto lämmitti mieltä ja muutenkin hampparin sisällä näytti olevan peruasasiat kondiksessa. Sielt löyty juuston lisäks punasipulia, jäävuorisalaattia, ripaus majoa ja tietenkin hyvin grillattu ja maukas jauhelihapihvi. Erikseen lautasella oli vielä suolakurkkupohjainen majosoossi snadissa kipossa, jolla pysty ryydittää settiä sit makunsa mukaan””¦

Seuralaisen kanahampurilainen näytti myös ihan mukiinmenevältä. Etenkin pihvinä toiminut grillattu kunnon broiskufile sai tyytyväistä nyökkäilyä ja muminaa osakseen.

Mestan miljöössä oli aika parantamisen varaa ja sitä upgreidaamalla sekä pahvimukeista luopumisella ja siisteyteen panostamalla tosta mestasta sais hyvän houkuttimen poiketa stadin rajaseudulle merenrantamurkinalle. Asiakaskuntaa riitti nytkin, mut luulis Hjallista kiinnostavan liikevaihdon kasvattaminen ja etenkin saatavissa oleva voitto. Ton mestan petraaminen vois olla hyvä tehtävä vaik syksyllä jatkuvaan diiliohjelmaan””¦”

Kahvila menneiltä ajoilta

27 Hei

Tuli kesäloman road tripillä eksyttyä Vääksyyn. Piti siinä sit vaan heittää pieni lenkki tuossa kauniin kanavan halkomassa kyläpahasessa. Joutu kuitenkin lyömään liinat tiskiin ja parkkeeraamaan kotteron kadunvarteen, ku bongattiin todella nastan näköinen kahvila erään puutalon alakerrassa. Talon pihalle oli roudattu mukavia tuoleja ja kalustus toi heti mieleen mummolan vastaavat viritykset männävuosikymmeniltä.

Kaisan tupaleipomon terde

Stoppimme sai viimeistään oikeutuksensa, kun pölähdimme ineen matalasta ovesta ja vastaan löi vastustamaton freessin baakkelsin tuoksu. Essuihin ja hilkkoihin pukeutunut Kaisan tupaleipomon henkilökunta toivotti meidät kotoisasti peremmälle ja sitten alkoikin uskomaton arpominen eri leivonnaisten välillä. Koska herrasmiehenkin vatsalla on ilkeistä huhuista huolimatta rajansa niin kaikkea haluaamaansa ei voinut lautaselle lapata. Päädyimme sitten valitsemaan todella mehevää taatelikakkua sekä runsaan ja kostean näköistä rahkapiirakkaa. Slaissit olivat niin taageja, että ne oli helppo splitata kahtia, joten herkkua sai jaettua daamin kanssa ilman sen kummempaa vääntämist䔦

Sitten vaan tarjottimelle höyryävät sumpit ja ulos tsittailemaan. Baakkelsia naamaan vetäessämme ja tyytyväisinä hymistellessämme oli mukava kuunnella paikallisten porinoita kylän meiningeistä. Pikkupaikkakunnan poliittiset kähminnät tulivat selviksi siinä paikallisten besserwissereiden kahviparlamentin istunnossa. Eikä kauaa siin tarvinnut tsufea ryystää, ku jo herttainen emäntä köpötti myös pihalle kahvipannun kanssa jakamaan santsikuppeja haluaville. Palvelu todellakin pelasi ja stadin kahviloiden latteiluun tottuneen körilään oli hieman vaikea sopeutua tuollaiseen aitoon ja huolehtivaan tatsiin.

Vedettyämme herkut kupuun oli vielä pakko käydä ostamassa paikanpäällä leivottuja tuotteita myös megeen. Matkaan tarttui rapeita rieskoja. Enempää ei ehtinyt siinä valkkailemaankaan, kun framille kajahti dösälastillinen eläkeläisiä ja tunnelma kävi hieman liian hikiseksi herrasmiehen makuun. Äkkiä siis haneen vanhusten alta, ettei joutunut kahvinhimoisten senioreiden tallaamaksi.

Seniori-invaasio

Täytyy poiketa uudestaan, jahka niillä kulmilla taas kruisailee.

Inception

24 Hei

Nyt kolahti ja kovaa. Pari timmaa sit käytiin tsiigaamassa toi Nolanin uusin pätkä ja voi veljet, et pelitti!

Inception

Tota uutuusleffaa on puffattu lähes kaikissa tihrustamissani medioissa eli se on tullut suoraan feissille mm. Hesarin, Nyt-liitteen, YLE:n pääuutislähetyksen sekä sporapysäkin wallpaperin välityksellä. Vaik yleensä tollanen hype saa herrasmiehen aika takajalalle niin nyt oli kuiteskis jo leffateatteriin dallaillessa hyvä kutina munaskuissa. Tähän lähinnä syynä ohjaajan menneet näytöt (esim. Memento, Insomnia ja uusimmat Batmanit) sekä Leonardo DiCaprion mukanaolo. Toi höpönassu on ansainnut viimevuosina paljon propseja niin hyvän naismakunsa (styylaa megakissa Bar Rafaelin kaa!!!) kuin etenkin hyvien leffojen, kuten Departed, Blood Diamonds, Body of Lies ja Shutter Island ansiosta. En olis kyl tota uskonut, ku dumasin jäbän aika alas joskus Beachin aikoihin… No, viimevuosina on ollut herralla skillssejä valita hyviä duuneja ja nyt sit tais iskeä todellinen jackpot.

Leonardo DiCaprio

Menemättä paljastaviin yksityiskohtiin voin sanoo, et täs leffassa oli kaikki just sillä mallilla, ku allekirjoittanut leffalta edellyttää. Koko touhu nimittäin pohjaa täs taidemuodosssa mielenkiintoiseen ja hyvään kässäriin. Nyt oli sit todellista priimaa sil(läkin) osastolla, ku joutu käyttää harmaita solujaan just sopivilla jengoilla koko kaks ja puol timmaa roikkuakseen kärryillä. Logiikka kuitenkin kässärissä piti ja imu pysy yllä viimeiseen sekuntiin. Ei siis mitään aivot narikkaan -osastoa vaan hyvää aivojumppashittiä, joka ei ollut kuitenkaan itsetarkoituksellisen monimutkaista tai ylitseampuvan itsekeskeistä tai muuten vaan ihan liiaksi kikkailevaa.

Hyvän kässärin lisäksi oli budjetti ollut selvästi kohillaan. Taaloja oli poltettu varmaan pari autotallillista, jotta oli saatu duunattua hyvän stoorin tueksi kunnon kuvastoa. Hyvä niin ja mul on tutina, et massit tulee leffayhtiölle ja tiimille bäkkiin moninkertasina. Jenkeis toi ainakin on tehny ihan hyvää jälkee ja on kyl ihme, jos Euroopassa ei jatku sama meizinki. Ja sit ku toi keikki oli viel kruunattu hyvällä kastingilla eli joka tontilla oli ammattimaista ja osuvaa häiskää & friidua niin avot! Meitsi diggas. Kybällä.

Suosittelen ehdottomasti katsomista ja etenkin nautinnon ammentamista leffateatterissa, sen verran komeeta visuaalista ilotulitustakin oli tarjolla. Ja pakollinen skidi miikka hieman överisti paisutellusta musasta (by H. Zimmerman). Tosin toikin alko tökkiä vaan ihan lopussa…

Arvosana: 9+ (eli potentiaalinen klassikkoleffa, jonka aika sit näyttää. Aikanaan.)

Vihkisormuksen valinta

17 Hei

Mennyt nää tekstit hieman safkapainotteisiksi. Ja kun jopa kelloista on tullut jauhettua useampaan otteeseen niin eiköhän nyt olis sit skrivata tasapuolisuuden ja vaihteen vuoks koruista.

Kesä alkaa olla pitkällä ja juhannushäät nyt ainakin on jo tanssittu ja häädarrat podettu. Pareja on taas sitten vihitty oikein urakalla pitkin härmää ja häähumussa on poltettu törkeesti paalua kunnon kinkereiden järjestämiseksi. Niillä hilloilla on armollisesti juotettu ja syötetty urpoimmatkin sukulaiset ja vielä naapurin kaimat siihen päälle. Hääbudjetissa ei ole pihtailtu ja vieraslistat ovat venyneet päätalomaisiin mittoihin… Jihuu ja onnea valitsemallenne tielle¦ Ei se kestä 😉

Vihkisormus by kultaseppämestari Pekka Kulmala

Kun tuo kaikki humu on ohi niin mitä jää juhlakaluille handuun? Sormukset! Sehän on hääkuvan lisäksi ainoa konkreettinen todiste siitä, että naimisiin on menty ja massia on törsätty käytetyn japanialaisen perheauton verran. Ja aivan liian usein noi sormukset ovat just se kohta, jossa sitten pihtaillaan ja sniiduillaan. Mikä riivattu näitä pösilöitä oikein vaivaa? Koettaisivat siinä pinkinvärisessä pilvessä leijuessanne pitää kolme realiteettia kaalissa:

1 ) Vihkisormukset kandee hommata hyvissä ajoin. Mikä hemmetti siinä on, et jotain serviettejä valitaan ja pähkäillään varmaan vuos etukäteen, mut vihkisormukset otetaan agendalle vasta ihan häiden kynnyksellä. No, siinähän sit marssitte lähimpään kultanarikkaan ja ostatte jotain kuraa ylihinnalla. Hyvät sormukset kandee ehdottomasti teettää ammattilaisella, eikä ostaa jotain halvinta rinkulaa, joita on roudattu tänne pohjolaan Aasiasta kilokaupalla. Onko siinä mitään hohtoa, jos naapurin Lissulla ja serkkulikallakin Kuhmosta on ihan sama hely turpeassa nakissaan? Kyllähän hääpuvuksikin koetetaan slumpata jotain sellasta, et ei heti tuu samaa kolttua vastaan. Kuukauttakin aikasemmin ku on liikkeellä niin on vielä mahdollisuus teettää kohtuuhintaan just sellanen vihkisormus, ku oma mieli sanoo.

Vihkisormus by korumuotoilija Carina Blomqvist

2 ) Fyrkkaa vois varata siihen rinkulaan enemmän, ku sen pari hunttia. Ei taas mitään järkeä, et häihin pannaan likoon 30 toboa, joista sormusten osuus on sit se hikinen pari prossaa! Nykäset ja Karpelat nyt voi mennä kihloihin ja naimisiin niin liukuhihnalta, et ne voi hieman sniiduilla nois sormuksis, mut me taviksethan paukataan alttarille sillä fiiliksellä, et se on kerralla hoidettu. Onko siinä sit enää mitään järkee tinkiä sormuksesta, ku sitä saa sit tuijottaa loppuelämänsä? Siinä on sit varmaan saakelin kiva miettiä, kuinka tossakin kaupassa tingittiin oikein maan perusteellisesti. Skidi säästö tuotteesta, joka kestää loppuelämän. MIettisivät siis kannattaako siinä sit säästää se hikinen pari hunttia?

3 ) Edellisestä aasinsillalla siihen, et muistakaa tosiaan tsekata ja varmistaa sormuksen kestävyys. Etenkin tuontikama on usein niin hepposta tekoa, et ei toivoakaan et se kestäis kondiksessa paria vuottakaan, vuosikymmenistä puhumattakaan. Tässäkin pätee se ikuinen nyrkkisääntö, et halvalla ei saa hyvää. Ja sekin totuus pätee kans, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Tiputtakaa siis surutta juoppo eno ja pari kaukasinta serkkua häälistalta ja käyttäkää toi siin säästyny fyrkka kunnon sormukseen. Valitettava fakta myös on, et kello- ja kultaseppän liikkeiden söpöt myyjätytöt eivät läheskään aina snaijaa mitään myymiensä tuotteiden päälle. Eli vastuu on ostajalla ja yks vinkki on ehdottomasti huomioida sormuksen paino. Kevyt hely on todennäköisesti niin ohuesta aineesta väännetty, et se on joko puhki tai muuten vaan rullalla ikävän äkäsesti elikkäs liian pian. Kyl sen tuntee hanskassa heti, ku koppaa rimpulan kouraan ja sit stedaa siihen perään jotain kunnon kamasta duunattua sormusta. Tää painohomma näkyy kyl hintalapussakin, kun iso osa rinkulan loppuhinnasta tulee just kalliista jalometallisesta raaka-aineesta. Toinen kestävyyteen liittyvä vinkki olkoon se, et daamille ei kannata valita mitään pehmeetä stemuu, jos siis haluu kivillä kikkailla. Eli timantti tai joku korundi (esim. sininen safiiri tai punainen rubiini) ovat lähes ainoita jalokiviä, joita voi täs keississä ajatella. Kun kyseessä on loppuelämän kestäväksi tarkoitettu käyttöesine, jota pidetään 24 timmaa päivässä niin kivi ei oikein voi olla mitään helposti naarmuuntuvaa sortimenttia. Mikä muu esine muuten joutuu vastaavalle kulutukselle? Ei tuu ihan heti allekirjoittaneelle mitään mieleen””¦

Vihkisormus by kultaseppämestari Mika Tarkkanen

Summa summarum: Ostakaa sormus hyvissä ajoin, budjetoikaa siihen kunnolla fyffeä ja satsatkaa laatuun eli kestävyyteen. Nää neuvot olis tietenkin pitänyt antaa jo keväällä, mut parempi myöhään ku ei milloinkaan. Ja eihän tätä settiä kukaan muutenkaan jaksa lukea, joten aivan sama 😉

Tässä vielä lonkalta suppea lista säädyllisistä kotimaisista sormusvalmistajista:

Aurifaber
Kalevala Koru
Lapponia Jewelry
Sandberg
Kultaseppä Kulmala
Aito Helsinki
Au3
Kohinoor
Oy Tillander Ab
Galleria Oz
Kultaseppämestari Tarkkanen
Atelier Torbjörn Tillander
Carina Blomqvist Design
Lumoava

P.S. Kannattaa myös tsekata tästä linkistä kaikki vuoden kaunein kotimainen sormus -kandidaatit.

P.P.S. Persoonallisia ja hienoja suomalaisia design-sormuksia on myös tuolla: Nordicjewel.com

Kello-opin alkeet, osa 2

14 Hei

Ja siten lupaukseni mukaan lisää heviä shittiä eli kellotietoutta by Mr. Vaherno. Herrasmies pitää AINA lupauksensa…

Police-kronographi (myynti: gentleman.fi)

””KELLON KONEISTO

Kello on koneistoltaan joko mekaaninen tai kvartsi- eli sähkökello. Mekaaninen kello on nimensä mukaisesti täysin vailla elektroniikkaa. Kello saa käyttövoimansa viritetystä jousesta, josta jouseen varastoitunut voima ohjataan rataskoneiston ja käyntilaitteen kautta osoittimille. Mekaanisen kellon jousi voi olla ns. nuppivetoinen eli jousi viritetään täyteen vetoon nupista kiertämällä. Toinen vaihtoehto on automaattiviritteinen koneisto, jonka koneistossa oleva viritysmassa virittää jousen käden liikkeiden takia. Nuppivetoisen kellon jousi käyttää kelloa n. 1-2 vrk ja automaattiviritteinen kello käy n. 2 vrk ilman virittämistä. Mekaaninen kello on herkkyytensä vuoksi alttiimpi ulkoisille häiriötekijöille (mm magneettisuus, kovat iskut) kuin kvartsi-kellot, näin ollen se ei välttämättä ole paras vaihtoehto kaikkiin olosuhteisiin. Mekaanisten kellojen suosio on kuitenkin tasaisesti kasvanut koko 2000-luvun ajan ja monet kellotehtaat ovatkin lisänneet mallistoissaan mekaanisten kellojen osuutta. Yksi syy monista niiden suosioon onkin ekologisuus, sillä kvartsi ””“kelloissa käytetyt paristot, akut ja elektroniikkaosat ovat ongelmajätettä. Toki mekaanisten kellojen käyntitarkkuus ei ole ihan samalla tasolla kuin kvartsi ””“kelloissa (mekaanisten kellojen käyntitarkkuus karkeasti n. +/- 15-20s/vrk).

Kvartsi ””“kellot toimivat siis paristolla tai akulla eli sähköllä. Pariston sisältämä sähköenergia johdetaan piirilevyn kautta kvartsi ””“kiteelle, joka saadaan värähtelemään tietyllä taajuudella. Osoitinnäyttöisissä kelloissa taajuus muunnetaan askelmoottorille sopiviksi pulsseiksi (1-60 kertaa/min) ja askelmoottori välittää ne rataskoneiston kautta osoittimien liikkeeksi. Digitaalikelloissa eli numeronäyttöisissä kelloissa rataskoneiston korvaa piirilevy ja osoittimet näyttöpaneeli. Paristot ovat kertakäyttöisiä ja kestävät yleensä kellon kunnosta ja laadusta riippuen n. 1-3 vuotta. Akkuun virtaa varaavia kelloja on oikeastaan kahta eri tyyppiä.
Toinen on liike-energiaan perustuva koneisto, joka toimii samankaltaisen viritysmassan avulla kuin mekaaninen automaattikello. Siinä liike-energia johdetaan mikrogeneraattorille, joka muuntaa liike-energian sähköenergiaksi ja sitä kautta syntynyt sähkö varataan akkuun voimanlähteeksi. Toinen tyyppi taas käyttää hyödykseen valoenergiaa. Kellotaulu toimii ””aurinkopaneelina”” ja sen keräämä valoenergia muunnetaan piirilevyn avulla sähköksi ja varataan akkuun. Valon lähteenä parhaiten toimii tietysti aurinko mutta myöskin loisteputki ynnä muut keinovalot tuottavat riittävän hyvin energiaa kellon voimanlähteeksi. Kuitenkin on hyvä muistaa, että esimerkiksi päätetyössä ei käsi liiku oikealla tavalla tarpeeksi eikä talvitakin hihan alla ole valoa! Akkujen käyttöikäkin on rajallinen, käyttäjänsä tavoista riippuen päästään nykyään jopa 10 vuoteen mutta keskimäärin se on n. 5-7 vuotta. Joten nämä kellot vaativat käyttäjänsä huolehtimista tavallista paristokelloa enemmän.
Paristokellot ovat kuitenkin mekaanisia huolettomampia käyttää sekä niiden käyntitarkkuus, (olettaen, että mekaaninen rataskoneisto on moitteettomassa kunnossa) on huomattavan tarkkaa (karkeasti muutamien sekuntien poikkeamia vuositasolla). Osoitinnäyttöisen paristokellon erottaa mekaanisesta kellosta yleensä sekuntiosoittimen liikkeestä. Paristokellon sekunti liikahtaa kerran sekunnissa eli askelittain kun taas mekaanisen kellon sekuntiosoittimen askellustahti on normaalisti 0,2 sekuntia kerrallaan, näin se liike näyttää olevan liukuvaa.

KELLON LASI

Kelloissa käytetään kolmenlaisia ””ikkunoita”” eli laseja. Lasikkeeksi kutsutaan akryylista valmistettuja halpoja laseja. Pehmeänä materiaalina se kuitenkin naarmuuntuu helposti mutta on kuitenkin helposti kiillotettavissa muutamaan kertaan. Joustavana materiaalina akryyli kuitenkin kestää varsin hyvin iskuja.
Mineraalilasi taas on jo suhteellisen kovaa ja kestävää mutta ei anna yhtään periksi sopivan iskun tullessa vaan särkyy. Mineraalilasi kestää normaalikäytössä hyvin ja siihen kyllä tulee naarmuja muttei kovin helposti.
Safiirilasi on vaihtoehdoista kaikkein kallein mutta myöskin kaikkein kestävin. Sillä on mineraalilasia parempi iskunkestävyys ja käytännössä safiirilasiin voi tehdä naarmuja vain timantilla. Safiirilasit valmistetaan synteettisestä safiirista.

Conversen digitaalikello

KELLOJEN OMINAISUUKSIA

Peruskelloissa ajannäyttö toteutettu osoittimin, yleensä mukana on myös kalenteri, joka näyttää päivämäärän.

Seuraavassa lueteltu yleisimpiä kelloista käytettyjä lisätoimintoja ja ominaisuuksia.

Kronografi
Kronografit ovat kelloja, joissa on ajanottomahdollisuus. Kellotaulussa on yleensä omat osoittimet ja erilliset pienet taulut sekunneille, minuuteille ja tunneille. Ajanottoa ohjataan kuoreen lisätyillä erillisillä painimilla.

Kronometri
Kronometrillä tarkoitetaan kellon koneistoa, joka on läpäissyt puolueettoman sveitsiläisen tarkastuselimen, ””œC.O.S.C”” (ContÄ´le Officiel Suisse de ChronomĨtres) tarkkuustestit. Näissä testeissä koneistoa testataan eri asennoissa noin kahden viikon ajan ja jos tarkkuus on riittävän hyvä, saa kello COSC sertifikaatin ja voi käyttää nimitystä ””œCertified Chronometer””.

Ana-digi
Ana-digillä tarkoitetaan kelloa, jossa on sekä osoitinnäyttö että digitaalinäyttö. Digitaalipuolen piirilevytekniikka mahdollistaa ominaisuuksien lisäämisen, mm automaattinen kalenteri, herätys ajanotto, ajastimet ym, huokealla hinnalla sekä minimaalisella tilantarpeella.

Nykypäivän kelloissa onkin mitä monipuolisimpia toimintoja, kuten kompassi, korkeusmittari, GPS -paikannin, kamera, valaisimia, eli lähestulkoon kaikkea mitä kuvitella voi. Siksi monimutkaisimpia laitteita ei välttämättä enää kutsutakkaan kelloksi vaan rannetietokoneiksi. Tämän vuoksi kellon ostajan on valittava kellonsa käyttötarkoituksen mukaan ja mietittävä tarkkaan mitä tulevalta kumppanilta vaaditaan. Kellojen ihmeellisen maailmaan perehdyttäessä kannattaakin kääntyä kellosepän tai ammattitaitoisen myyjän apuun, niin saa juuri sitä mitä haluaa tai tarvitsee.

KELLON HUOLTO

Ostaessasi kelloa muista pyytää käyttö- ja hoito-ohjeet, mikäli ne eivät automaattisesti tule kellon mukana. Ohjeita noudattamalla varmistat kellosi pitkän iän ja moitteettoman käynnin. Kaikkia kelloja täytyy säännöllisin väliajoin huoltaa ja korjata. Kellolle sopiva aikaväli ilmoitetaan yleensä kellon huolto-ohjeessa. Mekaanisten kellojen huollossa puhdistetaan, tarkistetaan ja huolletaan kellon koneiston lisäksi kuori ja metalliranneke. Paristokelloissakin rataskoneisto, kuoret, tiivisteet, ynnä muut kuluvat osat kaipaavat huoltoa.
Kellon huolto ja korjaustoimenpiteet sekä paristonvaihdot kannattaa jättää kellosepän vastuulle, sillä näin kellon toiminta taataan myös jatkossa. Ammattitaitoisen kellosepän löydät vaikkapa Suomen Kelloseppäliiton internet -sivuilta.

Onnea matkaan, valitse kellosi huolella niin sinulla on aikaa””¦””

Kello-opin alkeet, osa 1

13 Hei

”Tuli mieleen skrivailla klokuista. Sen jälkeen muistin, et Horologi Jumalan armosta eli Mr. Analogy antoi kerran herrasmiehen verkkokaupan käyttöön kattavan paketin kellotietoutta. Niinpä lähestyin nöyrin mielin ja kotsa hikisessä kourassa tuota Nummelan Neroa ja anoin lupaa käyttää ko. matskua blogimme lukijoiden sivistämiseen. Lupahan sieltä heltis ja täs sit olis sitä matskua. Koska kyseessä ns. hevi shitti -osaston settiä niin jaoin sen kahteen osaan.

Lukekaa siis tosta & sulatelkaa rauhassa. Lisää tulee taas ens viikolla!

””Kellon osto on syytä aloittaa harkinnasta mihin käyttötarkoitukseen kello tulee. Valikoima ja tarjonta on laajaa, joten ostajan onkin hyvä tietää, että karkeasti kellot voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: puku- eli juhlakellot, arki- eli työkellot sekä vapaa-ajan kellot. Jokaisesta kategoriasta löytyy kelloja niin miehen kuin naisenkin ranteeseen ja joka ryhmässä on kelloja lähes kaikista hinta- ja laatuluokista.

Puku- eli juhlakello on nimensä mukaisesti se parempi kello, jota ei muulloin käytetä, jotta se säilyisi edustavan näköisenä jokaisena käyttökertana. Nämä kellot eivät välttämättä ole vesisuojattuja. Arkikäyttöön voi sopia sitten mikä tahansa edullisista kvartsikelloista aina perinteisiin mekaanisiin kelloihin. Pääasia on, että se kestää käyttöä ja kulutusta eli jokapäiväistä elämää. Vapaa-ajan kelloiksi luokitellaankin sitten melkein kaikki muut kellot, muun muassa urheilukellot ja sykemittarit. Kellon hinta muodostuu pääosin käytetyistä materiaaleista ja koneiston laadusta sekä ominaisuuksista.

KELLON KUORI ja RANNEKKEET
Kellojen kuoria valmistetaan eri materiaaleista erilaisten käyttötarkoitusten mukaan. Yleisimpiä ovat:
””¢ muovi ””“ lähinnä lasten- ja trendikelloja
””¢ messinki ja muut halvat metalliseokset ””“ edullisen hintaluokan kelloja, jotka yleensä pinnoitetaan
””¢ ruostumaton teräs ””“ rakenteeltaan lujia ja erittäin kestäviä
””¢ titaani ””“ erittäin kestäviä, kevyitä ja yleensä allergisoimattomia kelloja
””¢ hopea ””“ lähinnä taskukelloja
””¢ kulta ””“ yleensä arvokellot, voi olla joko kelta- tai punakultaa
””¢ platina ””“ vain arvokelloja

Rannekkeiden valmistukseen käytetään samojen kuin kuorimateriaalien lisäksi myöskin nahkaa sekä keinokuitukankaita.

Muovista, messingistä sekä halvoista metalliseoksista valmistetut kellot ovat tietysti edullisia mutta kuluvat käytöstä riippuen suhteellisen nopeasti. Lisäksi seosmetalli- ja messinkikellot yleensä pinnoitetaan itseään kovemmalla hyvin ohuella pinnoitteella (5-10 mikronia, kun yksi mikroni on 1/1000 mm). Pinnoite tuo näyttävyyttä ja hetkellistä kestävyyttä mutta aikaansaatu kohennus on kovin marginaalinen.

Vastaavasti teräksiset sekä titaaniset kuoret, joita saa myös pinnoitettuna ja eri värisinä, ovat kovuutensa vuoksi huomattavasti kestävämpiä. Ruostumaton teräs ja titaani ovat materiaaleina erittäin kestäviä ja käyttäjäystävällisiä. Niistä valmistetut kellojen kuoret soveltuvat lähes jokaiseen käyttöön ja aikojen saatossa syntyneet käytön jäljet on kellosepän mahdollista ainakin osittain ellei jopa kokonaan poistaa.


Jalometallikuoriset kellot luonnollisesti kuuluvat jo hintansa ja arkuutensa vuoksi juhla- eli pukukellojen ryhmään.

Kellonrannekkeissa jo lueteltujen materiaalien ja ominaisuuksien lisäksi käytetään yleisesti nahkaa keinokuitukankaita sekä runsaasti yleistymässä olevia luonnonkumi, kautsu, sekä muita kumien ja muovien yhdisteitä. Nahkaranneke on miellyttävä pitää mutta nahka huokoisena materiaalina likaantuu helposti eikä kestä kosteutta. Nahkarannekkeen suositeltava vaihtoväli onkin jokapäiväisessä käytössä maksimissaan yksi vuosi.

Police-rannekello (myynti: gentleman.fi)

VESITIIVIYS
Kellon vesitiiviys riippuu sen kuoren ja tiivisteiden kunnosta sekä rakenteesta. Kelloissa käytetään vesisuojauksen tasosta vaihtelevia merkintöjä. 3 atm, 5 atm, 10 atm tai 20 atm (vastaavasti 30m, 50, 100m tai 200m). Merkinnöistä huolimatta suojauksen taso ei vastaa käytännössä todellisuutta. Käytännössä kellot jaetaan vesitiiviyden mukaan seuraavasti: Normaalielämän käyttöön valmistetut eli roiskevesisuojatut kellot (3-10atm / 30-100m) kestävät nimensä mukaisesti roiskeveden eli pisarat, jotka tulevat mm käsiä pestessä tai pienessä sateessa. Näiden kellojen rakenne ei juurikaan kestä veden painetta, eikä varsinkaan upotusta veden pinnan alle tai suihkua tai saunaa. Huonokuntoisten tai likaisten tiivisteiden johdosta jopa kädestä nouseva hiki tai kovan sateen aiheuttama kosteus saattaa tunkeutua kellon sisälle.

Oikeasti vesitiiviistä (yli 10atm/100m) kellosta puhutaan uintitiiviinä sitten, kun kuoren rakenne on suunniteltu vettä ja kosteutta vastaan. Näin ollen vesitiiviissä kellossa tulee aina olla hieman normaalia paksumpi lasi, kierrettävä takapohja sekä kierrelukittu nuppi. Näillä kelloilla voi huoletta uida ja sukeltaa minkä ilman apuvälineitä pinnan alle pääsee.

Sukeltajan kellot eli laitesukelluksen kestävät (20-100atm /200atm -1000m) kellot ovat sitten vielä edellisistä paremmin tiivistein ja vankemmin rakentein valmistettu kestämään kovaa vedenalaista painetta. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei kellossa mahdollisesti olevia painimia kuitenkaan saa painella veden alla.

Merkintöjen suuri ””œvääristymä”” johtuu siitä, että kelloja testataan laboratorio-olosuhteissa. Eli vaikka kello testatessa kestääkin esimerkiksi 50 metrin syvyyttä vastaavan paineen, on kysymyksessä staattinen vesisäiliö, jossa kello on paikallaan. Oikeassa käytössä sekä kello että vesimassat liikkuvat, lämpötilat vaihtelevat ja kuoren osat ja tiivisteet likaantuvat sekä kuluvat.

Asiantunteva kelloseppä tarkastaa kellon vesitiiviyden aina pariston vaihdon tai huoltojen yhteydessä.””

To be continued!

Man vs. nature

11 Hei

”Yksi maailman harvoista yleisesti hyväksytyistä faktoista on se, että luonto on ihmistä voimakkaampi. Silti isoegoinen herrasmies joutui taas kerran opiskelemaan tuon totuuden kantapään kautta. Tuli viime viikolla nimittäin lähdettyä rotsi auki koskeen kajakilla ja kipeetähän siitä tuli. Edelleen olo, ku olis vapaaotellut häkissä jonkun ison ja raivotautisen hormonipellen kanssa…

Piti sit mennä näyttämään paremmalle puoliskolle, kuinka tosimies kikkailee kivisessä koskessa yksikkökajakilla kuin vettä vaan. Eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun oli jo kulkupeli Ä„käsjoen kovimmassa juoksukohdassa poikittain kivillä. Ei auttanut muuta ku hätäpäissään repäistä aukkopeite irti ja daivata kuohuihin. Samassa rytäkässä lähti vielä vuokrabotski karkailemaan ku virtsa tenaladylta ja piti nöyrästi dyykata perään. Jalat hakkas kiviin ku shamaani bongorumpuaan allekirjoittaneen roikkuessa kajakin perässä. Virta vei herrasmiestä ja venettä kuin pässiä narussa. Aikani siinä sätkittyäni sain jaloille tukevan otteen ja pysäytettyä tuon nolon rypemisen.

Virta vie!

Siinä sit retuutin ja rimpuilin piripintaan täyttyneen jollan rantaan ja aloitin veden kippaamisen. Kamat karkaili kuohuihin ja jäljellejääneet tsydeemit läpimärkinä! Daami tsiigaili vastarannalla ja älys fiksuna kissana olla pahemmin kommentoimatta. Hieman oli neidolla huoli siitä, että sattuiko omaa gentlemannia. No eipä sitä tietenkään pystynyt myöntämään, vaik veri valu molemmista klabbeista, niska melkein sijoiltaan ja toinen rannekin oli totaalisen turvoksissa ja turtana. Ei auttanut ku feikata reipas ilme lärville ja jatkaa melomista loppupäivä.

Taivaltahan ei ollu tos bludaamisen kohdalla tehty ku puol timmaa ja edessä oli jokijotosta puolisen vuorokautta! No, osasinpa ottaa iisimmin seuraavat kosket & nevat ja keskittyä oleelliseen eli henkiinjäämiseen. Onneks ei ollu kukaan videokameran kanssa mestoilla;)

Extremeä!

%d bloggers like this: