Hemmetin hyvä Hella (@ Oulu)

1 syys

Nyt löyty herrasmiehen makuun passaava messevä ruokamesta kaukaa kehäkolmosen ulkopuolelta. Pääs nimittäin viime viikolla testattu oululainen Ravintola Hella kertaheitolla herrasmiehen miseliinilistalle ja on yks parhaista ruokapaikoista pääkaupungin ulkopuolella. Siis samaa peukun pydetys -kastia kuin esmes Kuopion Musta lammas ja Os tai Turun Mami ja Blanko. No okei, Blanko hieman mietityttää, ku viimeks siel tuli niin rupista ja tyrivää palvelua. Mut olkoon tos listalla nyt ainakin seuraavaan testikertaan asti…

Asiaan: Daami sai vihdoin handuun maisterin flabansa ja sitä sit juhlittiin pohjoisessa hyvän safkan ja juominkien kera. Eli ei muuta ku skumppaa pöytän ja mässäilemään! Ekaks kyl meinas tulla tuskanhiki otsalohkoon, ku Hellan nuori tarjoilijafriidu kiikutti alkuleivät pöytään. Minimalismi löi herrasmiestä ikävästi vastapalloon, ku öögien eteen roudattiin vaivaset kaks ujoa slaissia vuokaleipää. Ja vuokakin oli varmaan nysitty jostain nukkekodista. Joutu snadisti ojentaa ja ei aikaakaan, ku tuli lisää siivuja, joiden päälle sai levitellä kunnon suolaista maalaisvoita.

Loppu olikin sit yhtä juhlaa! Mukavan stylessä, mut rennossa miljöössä päästiin vetää alkuun roguefort-juustolla ryyditettyjä etanoita, joita oli nerokaasti kevennetty sitruunalla. Tos vaiheessa jo olin niin pähkinöinä, et olisin antanut paljon anteeks, jos esimerkiksi pääruoka olis tuotanut pettymyksen. Mut se ei todellakaan pettänyt. Mimmi kiikutti täydellisellä ajoituksella eteeni täydellisesti paistetun ankanrinan, jonka kyljessä möllötti hyvä satsi mehevää salviarisottoa. Kruununa annoksen päälle oli duunattu porkkanamousse, jonka joku einstein oli älynnyt twistata inkiväärillä ihan huikeisiin sfääreihin. Allekirjoittaneelle täysin uus, mut todella tervetullut makukokemus.

Hellan ankka-annos

Juhlakalu veti jonkun fisuhärdellin, jossa oli kahta eri kalaa yhdistetty fiksulla tavalla ja näin saatu molempien parhaat puolet esille. Lisäksi lautaselle oli nätisti truutattu perunadouchettea, joka oli saanut pintaansa täydellisen rapeuden ja sävyn. Suut veti leveeseen hymyyn molemmin puolin pöytää ja järisyttävän hyvän safkat skidisti latisti pöytäkeskustelua, ku homma meni nirvanamaiseksi makujen kanssa fiilistelyksi. Päälle sit siemailtiin hyvin valitulta vinkkulistalta poimittuja mesijuomia ja täydellinen illallinen eteni paremmin, kuin olisin osannut edes unelmoida.

Jälkkäriksi viel mussuteltiin omatekoista sorbettia, joka oli suht heviä, mut silti kliffasti kevensi loppuhuipennuksen kohilleen. Eikä tunnelmaa pilannut edes lasku, joka jäi kaikkinensa alle huntin, mitä voi pitää erittäin edullisena. Jos ja kun haluaa jotain parannettavaa löytää niin naurettavan alkuleipien kanssa sniiduilun lisäksi vois skidisti skarpata palvelupuolella. Nyt se oli heiman liian jäykkää ja sitä kautta blokkas sellaista rentoa tunnelmaa, jota rafla kuitenkin tuntui muilla puitteillaan hekevan. Relatkaa, bliis.

Vaik Oulussa tulee käytyä varsin harvoin ja periaatteessa vastustan kaikkea kaavoihin kangistumista ja suosin uusien mestojen bongailua niin ens kerralla kulmille sattuessani voi olla äärimmäisen vaikea vastustaa Hellan kutsua”¦

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: