Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

30 syys

Tuli tuossa eksyttyä nobeltason kirjallisuuden pariin. Syynä moiseen litteratitääriseen snobbailuun on Kallion kirjasto. Sinne kun palauttelin Vuorisen Juhaa ja muuta vastaavaa semikirjallisuutta niin tiskin kulmalla keikkui brasilialaisen Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla. Koska podin huonoa omaatuntoa ns. paskakirjojen lukemisesta (and lovin’ it!)  niin tartuin morkkiksissani vapisevin handuin tuohon maailmankirjallisuuden jonninmoiseen merkkiteokseen.

Charmantti herrasmies: Paulo Coelho

Oikeastaan kyseinen opus ei edusta Herra Coelhon antologiassa sitä kirkkainta kärkeä, mutta kyllä se herrasmiehelle kelpasi. Upea tekele, joka oli ihan kansanmiehenkin luettavissa. Kirjassa käsiteltiin hienosti useampaa teemaa (mm. ihmisten turhat pelot, mielisauraudet, nuoruus, kuolema ja ihmiselon lyhyys), jotka sijoittuivat Euroopan lähihistoriaan ja mielisairaalamiljööseen. Tarinan säikeet kulkivat kirjailijan lahjakkuuden ansiosta upeasti limittäin ja lomittain useilla eri tasoissa ja kirjan hahmot olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia, joten lukemisen jännite ja mielenkiinto pysyi kaiken aikaa hyvin pydessä. Lisäksi lauseet olivat kauniita ja kieltä sekä sanoja käsiteltiin hienolla pieteetillä.

Pikkaisen kuitenkin näissa käännetyissä kaunokirjallisuuden teoksissa tökkii aina se, että kieliasun lopputulema on aina niin paljon kääntäjän skilssien varassa. Allekirjoittanut on aika moinen suomenkielen fani ja tuon ensimmäisen kotimaisen herkät nyanssit saavat sieluni kielet väräjämään… Sellaiseen vibaosastoon harvemmin törmää käännöskirjallisuuden parissa ja siksi känsäisissä käsissäni useimmiten kuluukin äidinkieliset kirjat. Ei siis auta vaikka ulomaanpelle olisi kuinka etevä skribentti, koska kääntäjä todella harvoin on kielellisesti yhtä korkealla tasolla. Siksi suosinkin käännöskirjallisuudessa pääosin tieto- ja jännityskirjallisuutta.

Upeaa ja yllättävän helppoa luettavaa kuitenkin Paolo tarjosi ja tässä pieni ajatuksia herättävä näyte kyseisestä teoksesta:

””Mitä onnellisempia ihmiset voisivat olla, sitä onnettomampia he ovat.””

Coelhon vuonna 1998 skrivaamalle opukselle siis ehdoton ja varaukseton herrasmiehen suositus! Lukekaa (kaikenlaisia) kirjoja, hyvät ihmiset.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: