Arkisto | lokakuu, 2010

Lapponia Jewelry 50 vuotta!

19 Lok

Lapponia Jewelry (Finland)

Viime lauantaina oli ilo ottaa daami taksin takapenkille ja ajella kohti Ravintola Sipulia. Tuossa tyylikkäässä skattalaisessa raflassa juhlittiin suomalaisen koruskenen kirkkainta kruununjalokiveä,Lapponia Jewelryä.

Kauniilla ja tyylikkäällä seuralaisellani oli ranteessaan anoppikokelaan lainaama hopeinen Lapponia-koru suoraan 70-luvulta. Iästään huolimatta tuo massiivinen Darina’s-rannerengas on edelleen tyylikäs ja moderni. Ja juuri tämä kuvaa kyseisen brändin tuotteiden erinomaista muotoilua ja vallankumouksellista edistyksellisyyttä. Mikä muu tuote millään designin saralla voi näyttää edelleen modernilta 40 vuoden jälkeen? Tai mikä tuote enää edes kestää ehjänä kyseisen ajan?!

Chao Hsien-Kuo: Ice Drops -kaulakoru (nordicjewel.fi)

Juhlailta oli juuri niin elegantti kuin osasin odottaakin. Herrasmies oli kuin kala vedessä nautiskellessaan pitkästä illallisesta, erinomaisesta seurasta, kuohuvista juomista ja messevistä esityksistä. Illan viihdepuolesta vastasivat kaunisääninen a cappella tyttöjen kvintetti Viisi, häikäisevä balettitanssija ja taidokas jazzpumppu. Orkan kanssa innostui myös jammailemaan yksi Lapponian pitkäaikaisista korusuunnittelijoista, Christophe Burger. Hieman herrasmiehen sielussa tuntui kateuden okaan pistos, kun ihailin ranskalaisen multitalentin saksofonisooloja ja karheankomeita vokaalisuorituksia. Kaikki illan ohjelmat oli kliffasti ujutettu safkauksen lomaan eli ei tarttenu nälkäsenä tsiigailla showta vaan rytmitys pelasi synkassa ahnaan vatsani kanssa. Ensin puheita, sitten alkupalaa, sit vähän musaa ja taas seuraava ruokalaji framille… Ei paha;)

Kaikki muutkin Lapponian suunnittelijat eli Chao, Weckström, Popovits, Havgaard ja Hirvonen olivat tietenkin mestoilla juhlistamassa yhtä maailman tunnistettavimmista korubrändeistä. Kotoisa ja lämmin tunnelma oli käsin kosketeltavissa ja aurinkoisten isäntien & emäntien sekä iloisten kutsuvieraiden viihtyvyyden eteen oli tehty niska limassa duunia. Ja kaiken tämän hyvän kruunasi Lapponian toimarin loistavat puheet. On aina ilo kuunnella hyvää esiintyjää, joka bamlaa suoraan sydämestään ja ottaa yleisönsä läsnäolollaan. Ja mikä parasta, rouva Lares ei ole liian kiintynyt omaan ääneensä vaan loistavalle puhujalle tyypilliseen tapaan osaa kiteyttää viestinsä sellaiseen mittaan, ettei allekirjoittaneenkaan lyhyt kärsivällisyys joudu koskaan koetukselle…

Kiitos Laura, Riitta, Petra, Tiia, Julle, Anu, Ari, oma rakkaani ja muu bilekansa ikimuistoisesta illasta. Kippis, Lapponialle!

Mainokset

Muotikellot (osa 3)

14 Lok

Itekki välillä hehkutan ja kuolaan kalliiden kellojen perään. Mut kyl on myönnettävä, et laatikosta löytyy useampikin tsipale näit halpoja mut stylejä muotitiukuja. Hienoa designia! Eihän siitä pääse mihinkään, et niiden ostokynnys on just hinnan takia mukavan matala. Eikä ostamisen esteenä ole myöskään ulkonäkö. Saisivat JetSetin lisäksi muutkin sveitsin jästipäät pikkasen päivittää valikoimaansa.

Yleensähän kelloissa ovat trendit olleet aika hitaita sykleissään ja esimerkiksi Baselin vuosittaisilla kelloalan jättimessuilla näkee ihan liian harvoin mitään uutta ja rohkeaa. Räväkin muutos lähes aina viime vuosina on ollut se, et kellojen halkaisija on kasvanut taas yhdellä millillä edellisvuodesta. Jihaa! Ei siis mitään kovin radikaalia ja repäsevää… (Ainakaan toistaiseksi). Mut kyl sielläkin on jättilafkojen isot pamput hoganneet tän muotikellojen buumin ja jotain kai siel senkin suhteen funtsitaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan näiden dinosaurusten vastausta. SWATCHin muovikellot oli aikoinaan ihan hyvä yritys, mut sekin repäsy tapahtu silloin 80-luvun kieppeillä eli uus rykäsy olis jo tervetullut. Silloinhan se tehtii pakon sanelema, ku oltiin pahassa kusessa japsien digikellojen kanssa.

Converse: Scoreboard (by gentleman.fi)

Nyt oli vissiin taas ollu niin paljon lihavia vuosia 2000-luvun alkupuolella, et Sveitsissä on taas turruttiin takas vanhaan ja tasapaksuun meininkiin, ku ei oo ollu pakko tehdä mitään. Sääli, et niin usein jengi herää vasta ku on selkä seinää vasten! Mikäköhän oli tän taantuman kelloinnovaatio Sveitsissä? Ei oo mitän viel näkynyt…

Kandee muuten viikonloppuna suunnata Messukeskukseen. Siel on kaiken muun muoti&kauneus-sälän seassa Gold, Silver & Watch -messut ja siten hyvä tsäänssi nähä siistejä kelloja. Suosittelen.

Muotikellot (osa 2)

13 Lok

Svenssonit elikkäs hurrit tekivät muotikellokeississä(kin) komeen tilin, ku saivat aikoinaan Acxentin lyömään hienosti läpi nuorison keskuudessa. Ei siinä kukaan paljoo kysellyt takuulappujen perään! Eikä paljoo napannut sekään, et maksettiin lähes pari hunttia klokusta, jos oli parin euron aasialainen mylly inessä. Pääasia oli vaan se, et kellot olivat sairaan päheen näkösiä! Ja nyt kuluttajan iloksi sillä samalla lammikolla metskaa jo varsin moni pulju/brändi.

Storm: Azuza limited edition (by gentleman.fi)

Axcentin lisäksi löytyy mageeta rautaa pilkkahinnalla ainakin brittiläiseltä Stormilta, Aussien Rip Curlilta, sveitsiläiseltä JetSetiltä, Fossililta sekä Memphisiltä. Eikä sovi unohtaa isoja brandejä, kuten Police, Dolce&Gabbana, Breil Milano, DKNY, GANT, Lacoste, Victorinox, BOSS (tuli kelloineen Suomeen vasta pari vuotta sitten!!), Diesel, Tommy Hilfiger ja niiden lanseeraamia (suht) edullisia kelloja. Ja noiden kaikkien kauppa käy taas vissiin ku siima, vaik aika-ajoin kuuleekin juttui, et kovin buumi olis jo menneen talven lumia. Yks briteissä suosittu ja ihan magee kloku olis kans Black Dice Industries. Sitä(kään) brändia vaan ei valitettavasti täältä härmästä vielä saa. Mut vinkki on nyt annettu ja jos tätä blogia joskus sattuisi joku jopa lukemaan niin pistäkäähän korvan taakse!!!

Rip Curl: Magnum (by gentleman.fi)

Parasta omasta vinkkelistäni tässä koko hommassa on se, et kellovalikoimat laajeni vuosituhannen alkupuolella ja tiskeihin tosiaan ilmesty ihan uuden näköstä ja mallista rautaa.

Tais siinäkin rytäkässä taas kerran käydä niin, et asiakas joutu hieman kouluttaa kello- ja kultakauppiaita. Nämä jäärät ku ovat tunnetusti niin pirun konservatiivisia jänishousuja, etteivät hannaa koskaan ottaa mitään uutta ja erilaista myyntiin. Nytkin kyseiset homekorvat heräs vasta, ku tajusivat et uudet myyntikanavat haukkas niiden leipää isolla baitilla muotikellojen ilmestyttyä vaateliikkeiden ja tavaratalojen repertuaariin.

Muotikellot (osa 1)

9 Lok

Päätinpä skrivailla pitkästä aikaa hieman kelloista. Tuli niin pitkää jorinaa, et päätin mahdollisia(?) lukijoita säästääkseni pilkkoa höpinän kahteen osaan. Täs eka satsi tuosta mopon karkailusta:

Muotikellot ovat monelle tutulle kellosepälle pahin mahdollinen kirosana, joka päräytetään naama punaisena esimerkiksi silloin, kun ruuvimeisseli lipee kämmenestä läpi ja veri lentää ku Tarantinon leffassa. Ymmärrän kyllä, että ammattiylpeän käsityöläisen niskavillat nousevat pystyyn, kun puhutaan pahimmillaan/parhaimmillaan parin kybän halpiskelloista, joiden ei ole tarkoitettu ikinä edes kestävän yhtä patterinvaihtoa pidempään! Siinä ei paljoo ammattilaisen huoltoapua kysellä ja niin jää kelloseppä ilman duunia & liksaa. Tosta huoltohommasta muuten joskus enemmänkin, I promise!

Police-rannekello @ gentleman.fi (nahkaranne)

Asialla on kuitenkin toinen puoli. Näillä hyvän näköisillä klokuilla opetetaan jengi käyttämään kelloja ja hiffaamaan, et tiuku on osa pukeutumista ja asukokonaisuutta. Harvalla finninaamaisella teininretaleella on fyrkkaa ostella sveitsiläisiä automaattikelloja. Sit ku ne painaa tuolla räkä poskella pitkin steissii niin, et kipinät iskee ilmaan kellon pussatessa asfalttia niin pilalla olis kallis kloku. Eikä siinä muutenkaan mitään järkeä olis, et sellasella näädällä olis monen tobon tiuku. Ja onhan se loppupeleissä kauppiaallekin ihan hyvää bisnestä, ku samalla juniorilla voi olla kymmenenkin eri kelloa. Siitä löytyy jo bile- sekä arkikelloa kylliksi ja aina on tiuku tilanteen ja kledjujen mukaan mätsätty. Siinähän sitä kellokulttuurin pohjaa just bygataan.

Vihkisormuksen valinta

1 Lok

Mennyt nää tekstit hieman safkapainotteisiksi. Ja kun jopa kelloista on tullut jauhettua useampaan otteeseen niin eiköhän nyt olis sit aika skrivata tasapuolisuuden ja vaihteen vuoks koruista.

Kesä alkaa olla pitkällä ja juhannushäät nyt ainakin on jo tanssittu ja häädarrat podettu. Pareja on taas sitten vihitty oikein urakalla pitkin härmää ja häähumussa on poltettu törkeesti paalua kunnon kinkereiden järjestämiseksi. Niillä hilloilla on sitten juotettu ja syötetty urpoimmatkin sukulaiset ja vielä naapurin kaimat siihen päälle. Hääbudjetissa ei ole pihtailtu ja vieraslistat ovat venyneet päätalomaisiin mittoihin! Jihuu ja onnea valitsemallenne tielle!! Ei se kestä;)

Vihkisormus by Aurifaber

Kun tuo kaikki humu on ohi niin mitä jää juhlakaluille handuun? Sormukset! Sehän on hääkuvan lisäksi ainoa konkreettinen todiste siitä, että naimisiin on menty ja massia on törsätty käytetyn japanialaisen perheauton verran. Ja aivan liian usein noi sormukset ovat just se kohta, jossa sitten pihtaillaan ja sniiduillaan. Mikä v***u urpoja oikein vaivaa? Koettakaa siinä pinkinvärisessä pilvessä leijuessanne pitää kolme realiteettia kaalissa:

1 ) Vihkisormukset kandee hommata hyvissä ajoin. Mikä hemmetti siinä on, et jotain serviettejä valitaan ja pähkäillään varmaan vuos etukäteen, mut vihkisormukset otetaan agendalle vasta ihan häiden kynnyksellä. No, siinähän sit marssitte lähimpään kultanarikkaan ja ostatte jotain kuraa ylihinnalla. Hyvät sormukset kandee ehdottomasti teettää ammattilaisella, eikä ostaa jotain halvinta rinkulaa, joita on roudattu tänne pohjolaan Aasiasta kilokaupalla. Onko siinä mitään hohtoa, jos naapurin Lissulla ja serkkulikallakin Kuhmosta on ihan sama hely turpeassa nakissaan? Kyllähän hääpuvuksikin koetetaan slumpata jotain sellasta, et ei heti tuu samaa kolttua vastaan. Kuukauttakin aikasemmin ku on liikkeellä niin on vielä mahdollisuus teettää kohtuuhintaan just sellanen vihkisormus, ku oma (sairas) mieli sanoo.

2 ) Fyrkkaa vois varata siihen rinkulaan enemmän, ku sen pari hunttia. Ei taas mitään järkeä, et häihin pannaan likoon 30 toboa, joista sormusten osuus on sit se hikinen pari prossaa! Nykäset ja Karpelat nyt voi mennä kihloihin ja naimisiin niin liukuhihnalta, et ne voi hieman sniiduilla nois aormuksis, mut me taviksethan paukataan alttarille sillä fiiliksellä, et se on kerralla hoidettu. Onko siinä sit enää mitään järkee tinkiä sormuksesta, ku sitä saa sit tuijottaa loppuelämänsä. Siinä on sit varmaan saakelin kiva miettiä, kuinka tossakin kaupassa tingittiin oikein maan perusteellisesti. Skidi säästö tuotteesta, joka kestää loppuelämän eli kannattiko siinä sit säästää se hikinen pari hunttia?

3 ) Edellisestä aasinsillalla siihen, et muistakaa tosiaan tsekata ja varmistaa sormuksen kestävyys. Etenkin tuontikama on usein niin hepposta tekoa, et ei toivoakaan et se kestäis kondiksessa paria vuottakaan, vuosikymmenistä puhumattakaan. Tässäkin pätee se ikuinen nyrkkisääntö, et halvalla ei saa hyvää. Ja sekin totuus, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Tiputtakaa siis surutta juoppo eno ja pari kaukasinta serkkua häälistalta ja käyttäkää toi siin säästyny fyrkka kunnon sormukseen. Valitettava fakta myös on, et kello- ja kultaseppän liikkeiden söpöt myyjätytöt eivät läheskään aina snaijaa mitään myymiensä tuotteiden päälle. Eli vastuu on ostajalla ja yks vinkki on ehdottomasti huomioida sormuksen paino. Kevyt hely on todennäköisesti niin ohuesta aineesta väännetty, et se on joko puhki tai muuten vaan rullalla ikävän äkäsesti elikkäs liian pian. Kyl sen tuntee hanskassa heti, ku koppaa rimpulan kouraan ja sit stedaa siihen perään jotain kunnon kamasta duunattua sormusta. Tää painohomma näkyy kyl hintalapussakin, kun iso osa rinkulan loppuhinnasta tulee just kalliista jalometallisesta raaka-aineesta. Toinen kestävyyteen liittyvä vinkki olkoon se, et daamille ei kannata valita mitään pehmeetä stemuu, jos siis haluu kivillä kikkailla. Eli timantti tai joku korundi (esim. sininen safiiri tai punainen rubiini) ovat lähes ainoita jalokiviä, joita voi täs keississä ajatella. Kun kyseessä on loppuelämän kestäväksi tarkoitettu käyttöesine, jota pidetään 24 timmaa päivässä niin kivi ei oikein voi olla mitään helposti naarmuuntuva. Mikä muu esine muuten joutuu vastaavalle kulutukselle? Ei tuu ihan heti allekirjoittaneelle mitään mieleen.

Vihkisormus by Carina Blomqvist

Summa summarum: Ostakaa sormus hyvissä ajoin, budjetoikaa siihen kunnolla fyffeä ja satsatkaa laatuun eli kestävyyteen. Nää neuvot olis tietenkin pitänyt antaa jo keväällä, mut parempi myöhään ku ei milloinkaan. Ja eihän tätä settiä kukaan muutenkaan jaksa lukea, joten aivan sama 😉

Tässä vielä lonkalta suppea lista säädyllisistä kotimaisista sormusvalmistajista:

P.S. Kannattaa myös tsekata tästä linkistä kaikki vuoden kaunein kotimainen sormus -kandidaatit.

P.P.S. Persoonallisia ja hienoja suomalaisia design-sormuksia on myös tuolla: www.nordicjewel.fi

%d bloggers like this: