Nokian Panimo – Keisari Münchener-olut

23 Tam

Skrivaillaanpa vaihteeks (kerrankin!) jostain tärkeestä asiasta ja valitaan ns. elämän peruskavalkadista (juoma, ruoka, leffat, kirjat, musiikki, sporttailu, matkailu & naiset) tuo ensimmäinen. Ja tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna olut. Bissehän on yksi ihmiskunnan nerokkaimmista, vanhimmista ja rakastetuimmista innovaatioista ja tästä aukottomana todisteena käykööt vaikkapa tuon jalon juoman lukuista helittelynimet, kuten ööli, hiiva, bisse, kepardi, kura, ohrapirtelö ja börsta.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan tällä kertaa laatia mitään oodia oluelle vaan ruotia tuossa edessäni olevalla pöydällä komeasti vaahtoavan Nokian panimon Keisari-oluen kvaliteetti. Niinpä voisi mennä vihdoin asiaan ja kirjoittaa jotain ylös, ennen kuin tuoppi tyhjenee…

Nokian panimo on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ohella maamme johtavia pienpanimoita, joiden oluita päätyy ihan säännöllisesti jopa lähikauppojenkin hyllyihin. Panimo on myös kiitettävän aktiivinen keittelemään uusia liemiä ja nää Keisari-oluet taitavat olla eräällä tavalla nokialaisten lippulaivatuotteita ja koko homman selkäranka.

Keisari-makuja keskiketterävahvuudella ovat tämän kauniinvärisen eli peruslaageria kivasti tummemman ja syvemmän sävyisen Mļnchener-version lisäksi Talvi-, Lager-ja Dark-versiot. Talvi-olut näyttäis olevan kausituote eli Keisari-settiin kuuluu periaatteessa vaan kolme versiota, jotka pyrin kaikki testaamaan täs lähiviikkojen aikana. (Onpa mulla vastenmieleinen duuni;) Nyt kuitenkin keskitytään sattuneesta syystä tuohon Mļnchener-settiin, kun muuta ei tarjolla ole. Tää tietenkin on ihan oma moka, kun kauppareissulla en ehtinyt muuta koriin livauttamaan…

Keisari-oluet (Nokian panimo)

Münchener tölkin kyljessä tarkoittaa täysmaltaista pohjahiivaolutta, joka on saksalaiseen tyyliin erittäin puhtaan ja täyteläisen makuinen olut. Tämä tarkoittaa herrasmiehen mittareilla äärimmäisen maukasta, skidisti kenties paahteista sekä makeahkoa & selvästi maltaista makua. Todellista laatuolutta, jonka vaahtokin on komeaa, toisin kuin varsin usein kotimaisten pienpanimoiden tuotteissa. Humalassa on onneks sniiduiltu ja siksi maku on pehmeä, ilman etenkin pils-oluista tuttua ””puraisua””.

Tummahkosta meripihkaisesta väristään huolimatta bisse on varsin kirkasta ulkonäöltään ja mukavan raikasta maultaan. Yhdellä lauseella kuvaisin tätä makunautintoa ””upgreidatuksi laagermaisuudeksi kehittyneempään suomalaiseen makuun””. Eli kyseessä varsin helppo hiiva, jolla voi itseään palkita, jos/kun  on tarvetta vetää vaihteeks jotain parempaa ja laadukkaampaa, kuin isojen kotimaisten panimoiden peruskurat. Ei siis mitään radikaalia makuseikkailua tarjolla vaan kunnon rehtiä ja kikkailematonta laatuolutta.

Mļnchenerissa kaikki osatekijät ovat sillä tavalla kohdillaan, tyylikästä pakkausta myöten, et luulis maistuvan perus-pettereillekin eli potentiaalia löytynee koko kansan suosikiksi. Ja sitä onkin syytä toivoa, sillä Olvin panimon lisäksi olisi kiva, jos joku muukin suomalainen tai (edes suomalaisomistuksessa oleva) bissenvalmistaja tavoittaisi suuremmat massat ja pääsisi kasvattamaan touhuaan vaikka ihan kansainvälisillekin markkinoille.

Hyvä bisse siis, jolle vahva herrasmiehen suositus. Cheers!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: