The Way Back – huolella pilattu leffanautinto

8 Maa

”Yritin piristää ankeaa arkea tsiigaamalla Tennarissa uudehkon The Way Back -leffan. Meni aika ketuilleen toi yri, ku samaan puolityhjään saliin sattu pari megaluokan hörhöämmää pilaamaan meidän muiden nautinnon.

Yks rivi mun takana tsittas pari keski-ikäistä akkaa, jotka teki lähes kaikki mahdolliset klassiset leffateatterimokat joita saattaa kuvitella. Idiootit tuli tietenkin skidisti myöhässä, puhuivat kovaan ääneen leffan aikana ja luonnollisesti toisen pösilön kännykkä pärähti soimaan kesken pätkän.

Siinä sit kärvistelin ja marinoiduin omissa vihoissani. Kiukku kajahti niin tappiin, etten uskaltanut suutani avata, ku olis menny saman tien sen verran rivon verbaliikan puolelle… Niinpä vaan kierin penkissäni ja yritin keskittyä elokuvanautintoon. Surkealla menestyksellä.

Itse elokuvasta ei sit sattuneestä syystä ihan kauheasti jäänyt mieleen. Alku oli kuitenkin kiinnostava ja siperialaisen vankileirin kuvaus oli mielenkiintoista tsiigattavaa. Colin Farrellin ja Ed Harrisin näyttelemät, hieman kliseiset roolihahmot siinä juonivat pakoa tuosta konkreettisesta ryssän helvetistä. Sit ku tyypit onnistu livahtamaan omille poluilleen niin loppuleffa olikin pitkänmatkankävelyn riemuvoittoa. 4000 mailia tyypit dallas Siperiasta Mongolian läpi ja Himalajan yli aina Intiaan asti. Muutama pääsi perillekin, vaik jokunen hankaluus siinä matkantekoa tietenkin rasitti…

Jotain zeniläistä tossa konosmaisessa megadallauksessa kyl kieltämättä oli ja siihen tunteeseen koetin tarrautua kaksin käsin taltuttaakseni sisäiset demonini. Ei vaan kunnolla onnistunut ja siksi ajoittain jopa toivoin, et leffassa olis ollut enemmän actionia. Olisipahan akkojen pölinäkin hautautunut tehosteiden alle…

The Way Back pohjautuu romaanin nimeltä The Long Walk ja en oikein snaijaa, misk toi leffa ei tullu teattereihin just tolla nimellä. Olis kuvannu pätkää paljon paremmin, sillä (yli)pitkästä kävelystä siinä oli kyse. The Way Back viel antaa kuvan, et siin palattais johonkin, vaik ihan uuteen ja tuntemattomaan kohteeseen siinä koko ajan sissin sitkeydellä tehtiin matkaa. Tai no, palattiinhan siinä sentään vapauteen. Ja sitähän ei tunnetusti itänaapurissa oo ollu 40-luvulla, eikä oikeastaan nykyisinkään oo tarjolla. Onkohan koskaan?

Loppujenlopuks tää leffa oli aika säyseä ja valjy esitys. Snadisti ihmetytti, että tässä pakodraamassa ei esimerkiksi hyödynnetty kertaakaan takaa-ajajien ja pakosalla olevien jahtaamisleikin mahdollistavaa jännitysasetelmaa. Nyt ku äijät pääs hanee, niin sen jälkeen ei kertaakaan kukaan huohottanut niskaan. Kuis tällainen äksönpotentialin haaskaus on edes sallittua Hollywood-tuotannossa?

Ja kiitti vaan tosiaan niille kahdelle kusipäälle tästä pilatusta elokuvakokemuksesta. Täytyy vissiin tsekata toi himassa uudestaan joku kaunis päivä…

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: