M. John Harrison – Valo

7 Huh

Sukelsin syvälle scifi-maailmaan lukemalla tämän kiehtovan ja aliarvostetun kirjallisuusgenren modernin klassikkoteoksen, brittiläisen M. John Harrisonin Valon (LIKE, 2002). Olipa upea matka galaksien taakse, mustien aukkojen syövereihin, kvanttimekaniikan ja ihmispyyken salattuihin maailmoihin sekä madonreikien mysteereihin.

Scifihän on parhaimmillaan matka tulevaisuuteen, joka on usein kauhistuttavan uskottavaa. Parhaiden scifi-kirjoittajien ennustukset tulevasta osuvat aina huomattavasti paremmalla tarkkuudella, kuin esimerkiksi pörssianalyytikoiden ja muiden ””asiantuntijoiden”” niinsanotut ennustukset.  Suosittelen scifiä ja etenkin tätä teosta kaikille, joilla mielikuvitusta ja rohkeutta riittää.

M. John Harrison - Valo

Enkä ole ainoa kirjan suosittelijoista, sillä jopa arvovaltaisen HS:n kulttuuritoimitus loihi lausumaan tästä opuksesta seuraavaa: ””Valo on mestariteos millä tahansa kirjallisuuden kriteereillä arvioituna””. Tuo sitaatti kirjan kannesssa itseasiassa kuulosti jopa hieman pelottavalta. Heti tuli tuon luettuani mieleen kaikenmaailman Dostojevskit ja Tolstoit eli ne massiivisen puisevat tiiliskivet, jotka vaativat lukijalta ylikehittyneitä istumalihaksia ja maratoonarin kestävyyttä. Nyt oli kuitenkin kyseessä aikuisten avaruussatu, jossa ainakin herrasmiehen mittareiden mukaan oli seassa jopa rutosti huumoria.

Kirjassa kuljetettiin rinnakkain nykypäivässä kulkevaa pakotarinaa sekä pari sataa vuotta tulevaisuudessa kulkevia saagoja. Etenkin nuo futuristisissa maailmoissa edenneet kuvaukset olivat hersyviä raadollisuudessaan ja mielikuviteksellisuudessaan. Opuksessa kaikki liittyi hienosti kaikkeen ja silti mikään ei kuulunut mihinkään. Eikä mikään ollut totta ja silti kaikki oli kuvattu nerokkaan tarkkanäköisesti… Sekavaa. Siis kaunista.

Koska omat suppeat vokabulääriset resurssini eivät riitä teoksen kuvaamiseen niin tuossa pari satunnaisotannalla poimittua näytettä:

””Hän ei myöskään ollut varma, miten algoritmi suhtautuisi kritiikkiin. Niinpä hän joutui kuuntelemaan, kuinka pikku lavan molemmilla puolilla olevia kuvaelmia osoitteleva Harryette selitti: ””Sijoitumme tällaiseen keskeiseen paikkaan tutkiskellaksemme väliaikaisuuden ja jatkuvan muutoksen ajatuksia.””””

””Samaan aikaan hän vietti aikaansa aluksen matematiikan seurassa yrittäen ymmärtää, mitä oikein tapahtui usean valovuoden päässä heidän takanaan, missä iskuryhmä Krishna Moire kietoutui kaoottisesti Nastic-aluksen eriskummallisen hybridisignatuurin ympärille ja muodosti näytölle yhden ainoan vetisen ja epäluotettavan jäljen.”

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: