Casa Mare – lihaa & viskiä

13 Huh

Vedettiin kaveriporukalla aika messevää safkaa viime lauantaina. Ja meidän possen herraosasto sortui (taas) lihaisiin äijäsafkoihin, joita saikin sit sulatella pötsissä oikein urakalla. Mut kyllä kannatti!

Käytiin siis Lauttasaaren Casa Maressa testaamassa niiden uus viski-menu, josta mainitsinkin yhdessä aikaisemmassa postauksessa. Viskin ja safkan liitto on snadisti harvinaisempi setti ja siksi paikalle rynnättiin riemusta kiljuen. Eikä oltu ainoot paikalle eksyneet, mut onneksi lykästi ja saatiin pöytä ilman jonottamista.

Sit alettiinkin kuolaamaan ruokalistaa ja arpomaan annoksia. Hyvä et tarjoilijalla hermo piti, sillä toi arpominen kesti harvinaisen pitkään. Onneksi siinä oli mietintäjuomana herkullista saksalaista Waihenstephan-vehnöolutta eli mikäs siinä oli herrasmiehen tsittaillessa. Viimein lottopallot lasahtivat lokeroihinsa ja koko kööri sai päätettyä safkavalintansa. Itse päädyin vetämään alkuun Famous Grouse -marinoitua riimihirveä, joka osoittautui todella onnistuneeksi poiminnaksi. Lihan maku ja suutuntuma olivat täydellisiä ja annoksen koko juuri sopiva herättämään ruokahalun ja ISOT odotukset pääruoan suhteen. Kauheasti ei riimihirvessä kuitenkaan viski maistunut, mutta ehkä ihan hyvä niin sillä tuo Famous Grouse ei ihan mun suosikkeja ole koskaan ollutkaan…

Tyylikkäästi duunattu alkupala

Aikanaan pöytään köriläiden eteen kannettiin muhkeat valurautapannulla lötköttelevät köntit entrecote-lihaa, jotka sitten flambeerattiin siinä livenä meikäläisen lemppariviskillä, eli kymppivuotisella Laphroaigilla. Tuosta näyttävästä savuviskillä suoritetusta manööveristä jäi lihaan upea savuinen häivähdys ja se oli erittäin kliffa uus kokemus. Täytyy ottaa kotiköökissä käyttöön sama trikki! Ja lihan kyljessä oli sit lohkoperunoita, jotka kerrankin oli tehty huolella ja rohkeudella loppuun asti. Liian usein saa eteensä sellaista settiä, jossa peruna on sisältä ihan keskeneräistä mössöä. Nyt oli pinnat vedetty huolella rapeiksi ja sisukin oli kunnolla kypsä.

Lihaa, rasvaa, viskiä ja perunaa - äijämeininki!

Snadi annoskateus tuon kaiken mässäämisen keskellä kuitenkin iski, kun menin maistamaan daamini tilaamaa hummeririsottoa. Aivan järjettömän hyvää!! Siinä oli upea koostumus ja maku niin kohdillaan, etten aina itsekään vastaavaan risottomestarina pysty. Ja se on paljon se!

Tuli maga niin täyteen tosta lihasatsista ja kyytipoikana kumotuista tuopeista, et päätin skipata jälkkärin. Pahaa se kuitenkin teki, kun kateellisena sit tsiigaili naapuripöydän friiduja, jotka jakoivat mehevän näköisen lettu-jätski -hässäkän. Mut ku ei mahdu niin ei mahdu. Tyydyin siis tilaamaan loppuun ainoastaan Jim Beamin ruisviskin (not my cup of tea!), jota sitten hissukseen siemailin ja tunnustelin samalla, kuinka maha aloitti epätoivoista sulatusurakkaansa… Röyh.

Viskimenut ovat voimassa Casa Maren lisäksi myös Weeruskassa ja Helmi-Grillissä 17.4. asti eli vielä ehtii!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: