Tuomas Kyrö: Urheilukirja

19 Huh

Viime vuonna tuli lukaistua Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja tuosta hersyvästä mestariteoksesta innostuneena olin valmis nostamaan Kyrön kotimaisen uuden polven humoristien kärkijoukkoon Miika Nousiaisen kanssa. Siis siihen skidiin ja eksklusiiviseen skrivaajien jengiin, joka nyt haastaa ja tulevaisuudessa pudottaa kukkulan huipulta vallitsevat mahtiäijät eli Jari Tervon ja Kari Hotakaisen. Luettuani Kyrön uusimman teoksen, Urheilukirjan, joudun fundeeraamaan tätä asiaa uudestaan.

Tuomas Kyrö: Urheilukirja (Teos, 2011)

Siinä missä Miika Nousiaisen uusin huippuopus, Maaninkavaara kuvasi hulvattoman osuvasti kotimaista kestävyysurheilukulttuuria niin Tuomaksen urheilun maailmaan uppoava uutuus ampuu lonkalta varsin epätarkasti ja lepsusti. Urheilukirjassa on kyllä ehdottomasti hetkensä, mutta teoksen epätasalaatuisuus ja sekavuus leikkaa rajusti lukunautintoa. Sanoisinpa jopa, että aikamoinen alisuoritus kyseessä eli Kyrö jättää tässä paljon potentiaalistaan käyttämättä. Miksi?

Hyvien aforismien ja osuvien onelinereiden voimalla tämän välityön jaksaa lukea parissa illassa, mutta mitään naurun bakkanaalia ei ollut odotuksistani huolimatta tarjolla. Tai kenties juuri niiden jättimäisten odotuksien vuoksi. Paskaahan tää matsku ei ollut, mutta kun jäsentely puuttui lähes täysin ja irralliset esseet seurasivat ilman logiikkaa toistaan niin mikään itsenäinen ja viimeistelty kirja ei todellakaan ollut kyseessä.

Jos hommaa olisi snadisti vielä hiottu (vaikka kustantannustoimittajan toimesta) niin edellytykset yhdeksi 2000-luvun parhaaksi urheilukirjaksi olisivat olleet olemassa. Tällä sportiliteratuurin saralla kun ei pahemmin kilpailuakaan ole ja on aina virkistävää lukea urheilusta uudesta vinkkelistä. Niitä huippu-urheilijoiden siloiteltuja elämänkertojahan ei lue erkkikään! Nyt sentään puhuttiin asiaa;,painia kuvattiin lajiksi, jossa pitää olla taustalla haitarimusiikkia piereskelyäänien peittämiseksi ja erään mäkihyppymestarin myöhempiä vaiheista kerrotaan ytimekkään osuvasti seuraavaa:  ””Alkoholismia, strippaamista, vankila. Laulu-ura, makkararouvan mies, väkivaltaa. Vankila.””

Lisäksi kirjailijan tervettä ja itsellenikin tuttua suhtautumista urheiluun kuvastaa hyvin seuraava lause: ””Täysin turhaa, pirun tärkeää””.

Napakkaa tekstiä! Siitä ISO plussa.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: