ARS 11 – Lost in Kiasma

12 touko

Tuli haahuiltua yks aamupäivä Kiasmassa. Toi kylttyyrisessio starttas alakerran kafeterian brekkarilla, joka ei ollu ihan herrasmiehen makunystyröiden mukainen. Keittiöllä meni liiaksi kikkailun ja turhan pätemisen puolelle, ku vitriinistä lautaselle eksyi muunmuassa lohipastramia ja överistydiä valkohomejuustoa. Ei ainakaan aamupalaksi toiminut tuollaiset maut, mut jossain brunssilla olis ollutkin jo ihan toinen stoori…

Pääasia tolla visiitillä oli kuitenkin tuolla stadin ytimessä majailevassa nykytaidemuseossa pyörivä ARS 11-näyttely, joka tuli vihdoin tsekattua. Muillekin voin tota suositella, mut pienellä varauksella.

Kiasma (Mannerheiminaukio 2)

Eniten ehkä jäi kaivelemaan näyttelyn kesyys. Yleensä ku on tottunut siihen, et ARS-session jäljiltä on nuppi sekasin ja vahvat angstit tai muut yhtä väkevät tunteet pinnassa. Nyt ei tullu mitään voimakasta tunnetta framille vaan hiippailin salista toiseen lähinnä haukotellen. Sen verran väritöntä ja suorastaan tylsää oli suuri osa esilläolevasta matskusta. Eikä se oikein nykytaidettakaan ollut, ainakaan sillä mittarilla et esillä olis ollu jotain uutta, kokeilevaa tai jopa rajoja rikkovaa taidetta.

Nyt salista toiseen oli ihan perustason valokuvataidetta, jota yhdisti afrikkalainen tematiikka. Ihan hienoja kuvia sinänsä, mut ei mitään sellaista, jota ei oltais jo sataan kertaan nähty ja koettu. Onneks noiden fotojen lisäks oli muutama näyttävä installaatio/tilataideteos. Parin ääreen oli jopa ihan pakko stopata fiilistelee ja tsekkailee taiteilijan luomusta oikein ajatuksella ja useasta kulmasta.

Parasta tos museoviisitissä oli kuitenkin itse Steven Hollin suunnittelema rakennus ja sen sisäosien arkkitehtuuri. Vaik sisäistä insinööriäni siel aina välillä nyppii huoneiden ja käytävien epäloogisuus sekä kompleksisuus niin on pohjimmiltaan suorastaan nerokasta, et tuossa pytingissä tuppaa aina välillä eksymään. Ja sit samalla tulee vahingossa palattua ihan tahtomattaankin samaan näyttelytilaan uudelleen, mut täysin eri suunnasta. Just niin kuin hyvää taidettakin tulee nauttia; eksyä teoksen sisään ja lähestyä sitä aina uusista kulmista…

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: