Ravintola Aito – näin sen kuuluu mennä

3 Kes

Löyty hiljattain uus suosikkirafla allekirjoittaneelle. Käytiin skruudaamassa Museokadun nurjassa päässä jo tovin majaileessa Ravintola Aito -nimisessä mestassa. Siel illan mittaan hiipi kirkkaana mieleen ajatus, et jos herrasmiehellä olis täs kylässä ruokapaikka niin se vois olla aika pitkälti tätä stailia.

Aito lupaa markkinointiviestissään tarjota gourmetruokaa korttelikapakkahengessä ja sitä sieltä tosiaan sai. Tila oli juuri sopivan pieni, jotta tunnelma pysyi intiiminä menemättä kuitenkaan ahdistavan ahtaaksi. Asiakaspaikkoja tais olla sellaset kolmisenkymmentä ja siihen sit viel skidi terde päälle, jonka pariin pöytään näytti arska skriinaavan aika pitkälle iltaan… Sisustus oli huonekalujen osalta erittäin tyylikästä tummaa ja massiivista puukalustoa, mut muuten ilme oli ehkä himpan nuhjuinen. Se asia kuulemma korjaantuu kesällä tehtävän pintarempan myötä. Toivottavasti ei mene liian kliinikseksi, sillä nyt jo oltiin aika lähellä optimia.

Enteen loistavasta illasta ja laatupaikkaan eksymisestä sai heti, kun sisään marssittuani suuntasin veskiin pesee handut ja siel sit oli kangaspyyhkeet rullalla odottamassa. Toi on pieni, mut selvästi vedenjakajana toimiva juttu eroteltaessa jyvät akanoista kovassa raflasodassa, jota stadissakin käydään.

Palvelu oli paikassa rentoa, mutkatonta, ystävällistä ja erittäin asiantuntevaa. Salin puolella asiakkaista piti hyvää huolta kolme ammattilaista, joten miehitystä ainakin löyty. Niinpä hyvää jelppiä tuli niin viinejä valitessa kuin annoksien raaka-aineiden alkuperää udeltaessa. Hyvin oli muuten kotimaisuus tuolla kunniassa, vaik uudet potut nyt tietenkin olivat viel Skoonesta.

Mikäpä siinä oli siis safkaa lastatessa tuulensuuhun, ku kaikki pelas, taustalla soi nasta groovaava musa juuri oikealla volyymilla ja ruuan sulaessa suussa. Tunnelma oli mestassa kaiken iltaa erittäin kotoisa ja mukava. Tästä kiitos myös nuorekkaalle ja rennontyylikkäälle asiakaskunnalle. Mikään keskustan edustuspaikka toi ei ollut ja veikkaan, et lähes kaikki paikassa skruudas omalla fyrkallaan.

Vedimme seuralaiseni kanssa suppean mutta äärimmäisen houkuttelevan listan läpi suhteellisen pitkällä kaavalla ja niinpä pöytäämme alkuun roudattujen hanhesta ja omatekoisesta tummasta leivästä taiottujen amuce-boucheitten lisäksi saimme nauttia suussasulavasta kermaisesta kyyhkykeitosta, raikkaasta lohitrilogiasta, miehekkäästä marmorifileestä perunadouchetella, mehevistä ahvenrullista upean kevätsipulikastikeen kera, suussasulavasta suklaamarkiisista valkosuklaamoussella ja uskomattoman laadukkaista kotimaisista juustoista. Noita pöperöitä sitten avitettiin kurkusta alas kuivalla omenasiiderillä, Sandels-oluella, valkarilla ja chileläisellä punaviinillä (Carmenere-rypäle). Koko setti oli satasen paikkeilla ja jokainen sentti siitä oli loistava sijoitus henkilökohtaiseen hyvinvointiin! Etenkin kiitos maltillisesta hinnoittelusta vinkkulasillisten suhteen.

Lohitrilogia

Kyyhkyskeitto

Ahvenrullat

Marmorifileet

Suomalaiset juustot ja vaniljaomenaa

Suklaamarenki

Kuten sanottu, stadin kartalle on ilmestynyt uusi huippupaikka, joka kipusi omassa arvoasteikossani vähintään TOP10-tasolle. Menut kuulemma vaihtuu suht tiheällä tahdilla, joten täytyypä ottaa tavaksi käydä herkuttelemassa tuolla ja samalla katsastaa, kuinka hyvin tuo huippulaatu saadaan Töölössä pidettyä pydes…

P.S. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta! (otettu Noksulla!) 😉

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: