Bulgarialainen bissetesti

8 Kes

Tuli hikoiltua Bulgariassa Mustanmeren rannikolla ja sehän tarkoitti nestetasapainon ylläpitoa kylmän oluen voimalla. Kaikissa paikallisissa ravitsemusliikkeissä oli yleensä hanassa sopuhintaan Zagorkaa tai Kamenitzaa. Kun noita kahta ihan passelia peruslaageria oli aikansa kiskonut, teki mieli tyypata jotain muuta. Aikomuksena oli stedata, josko bulgarialainen bryggmaisteri kykenisi tarjoamaan jotain uutta tahi ihmeellistä kaikenkokeneelle siepolle!?

Olutta ja aurinkoa - match made in heaven!

Ei siis muuta, ku daami kauppaan tekemään sokkotestipohjalta hankintoja oluthyllyn uumenista. Niinpä hotellihuoneen partsille roudattiin maltillinen kattaus (3 flindaa) paikallista keppananvahvuista laageria.

Noita kolmea lekaa silmämääräisesti tsekkaillessa pisti ekana öögaan paikallisten lekojen standardittomuus: jokainen pullo oli ihan oman kokoisensa ja näköisensä. Ja ei muuten paljoa näkynyt pullonpalautussydeemeitäkään mestoilla eli pahoin pelkään, et toi kaikki materia päätyy sekajätteen joukossa paikallisille kaatiksille. Tai pahimmassa tapauksessa takapihoille tai ojan pohjille… 😦

Ekana pruuvipenkkiin eksyi Ariana. Kyseesä oman empiirisen pikakatsaukseni perusteella paikallisista liemistä kolmanneksi yleisin ölperö ko. markkinoilla. Repäisykorkilla varustettu rumahko puolen litran lasiputeli sisälsikin ihan perushyvää laageria (4,5%). Väri ja vaahto olivat suhteellisen vaatimattomia, mutta maku oli stedatusta kolmikosta raikkain ja siksi tuo kevyesti humaloitu olut osoittautui varsin erinomaiseksi janojuomaksi.

Toisena nostin huulilleni Wymechko-oluen (tai jotain sen suuntaista, ota nyt noista kyrillisistä aakkosista tolkku!). Kiva pullea pullo (0,36l, 4,6%) antoi odottaa jotain persoonallista ja samaan suuntaan viittasi flindan kylkeen kohokirjaimin painettu teksti: Premium Lager. Vaan oltiinpa kaukana mistään persoonallisesta! Vuonna 1882 perustettu panimo olikin liruttanut pannuistaan äärimmäisen vaaleaa lagerolutta, jonka vaahto oli erittäin isokuplaista ja lyhytkestoista. Kevyt, neutraali ja persoonaton olut oli aika valjua, mikä johtui myös ainakin osittain varsin matalasta hiilihappopitoisuudesta. Parasta oli kenties oluen vieno tuksu, jossa oli sentään havaittavissa inahdus paahdettua ohraa sekä kukkaisuutta.

Viimeisenä kiskoin sitten huiviin puolen litran muovipullosta(!) 4,1 prossasta Hawehckoa (tai jotain). Ton kierrekorkkisen putelin etiketissä komeili ja tunnelmaa latisti aika irvokkaan näköinen pöhönaamainen äijä, joka oli pelottava ristisiitos baijerilaisesta nahkahoususta, turkkilaisesta öljypainijasta ja kreikkalaisesta lammaspaimenesta. Siis vähän sellanen turvonnut karvanaama ku vaik siin yhdessä jugurttipurkin kyljessä… Halvan oloinen fiilis jatkui myös olen mitäänsanomattomassa värissä. Vaahto oli kuitenkin runsas, vaikka hiilihappoisuus ei maussa tahi klyyvarissa tuntunutkaan. Tuoksussa oli mukavasti humalaa ja tuon humalan ansiosta oluessaoli ihan mukava ””puraisu”” ja myös pientä paahteisuutta oli saatu taiottua palettiin. Ei kuitenkaan mitään sen häävimpää oluut tähänkään pulloon pantu.

Parasta noissa bisseissä oli suomalaisittan naurettava hinta (n. 0,5€/plo) eli hinnan ja laadun suhde oli ainakin enemmän kuin kohdillaan. Muuten oli jokainen testattu hiivari erittäin tylsä ja persoonaton, mut kyl niillä jano lähti eli ei voi täysin dumatakkaan. Maahantuontia en kuitenkaan noille suosittele, sillä aika vaikee tol setil olis täällä pohjoisessa erottua massasta, ku ei hinnallakaan pääse skabaamaan. Kiitos älyvapaan olutveromme!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: