Markus Nummi: Karkkipäivä

22 Hei

Harvoin menee herrasmiehen ja Hesarin kriitikoiden maut niin pahasti ristiin, kuin tän Nummen opuksen kaa. HS kehua retosteli kirjaa täysin estottomasti arviossaan vajaa vuosi sitten käytten varsin tehokasta huokutinta kirjoittaessaan: ”Juonellisesti ja miljööltään kirja on kuin paras Matti Yrjänä Joensuu -dekkari”. Ja siihen miinaan sit astuin niin et pössähti. Teki kipeetä! En kauheasti diggaa haukkua teoksia täs blogissa, mut nyt oli pettymys sen verran iso et pakkohan se on johonkin purkaa. Et ei vaan pääse tulee traumoja;)

Karkkipäivä (Otava, 2010)

Hesarin arviossa Karkkipäivää ylistettiin vaikean aiheen, kotiväkivallan upeasta käsittelystä ja vaikka mistä. Omasta mielestäni kirja oli aivan keskeneräisen oloinen yritelmä, josta oli sinänsä hyvän ja tärkeän aihevalinnan lisäksi vaikea löytää mitään positiivista. Lukukokemus oli rikkonainen ja tuskastuttava. Tuntui ajoittain siltä, kuin olisi lukenut esikoiskirjailijan omakustannetta. Ja varsin aloittelijamaista oli laittaa luomisensa kanssa tuskaileva kirjailija teoksen pääosaan. Etenkin, kun se oli tehty noin liimatun oloisesti. Hieman mielikuvitusta peliin, please!

Tää kirja oli pirun sekava lukuisine henkilöhahmoineen ja pirstaleiseen kerrontaan ei tullut imua kuin aivan loppumetreillä. Lisäksi lähes kaikki kirjan tyypit olivat erittäin epäuskottavia ja heitä kirjailija oli kuvannut niin, ettei keneenkään päässyt oikeasti kiinni. Silkkaa pintaa ja amatöörimäistä luonnekuvausta paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Tuskastuttavaa luettavaa, kun vakavasti yritetään traumaattista aihetta käsitellä ja touhu on silti usein aivan puskafarssin tai maalaispitäjän harrastelijakesäteatterin tasoa.  Pakko ihmetellä, mikä on Otavan kustannustoimittajan rooli ollut tällaisessa hutilaukauksessa? Hyvät eväät olisi saatu taatusti jalostettua esiin, jos kirja olisi palannut vielä yhdelle hiontakierrokselle. Nyt parasta kirjassa on muutama yksittäinen ytimekäs lause, jotka yleensä sijoittuivat luvun viimeisille riveille. Se ei vielä oikeuta romaanin olemassaoloon. Ei siis ainakaan omasta subjektiivisesta vinkkelistä asiaa tarkastellessani. Hesarin toimittaja Matti Mäkelä (ja tyttöystäväni!) olkoon rauhassa vastakkaista mieltä.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: