Eläimellistä menoa: Apinoiden planeetan synty

31 Elo

”Piipahdin eilen Finnkinon superpäivän innoittamana leffassa. Valitettavasti toi rabatti oli innostanut mestoille myös kaikki (muut) persaukiset ja niinpä löysin itseni Tennarin kakkossalista sadan teini-ikäisen apinan kanssa, jotka rajulla möykällään pyrkivät tehokaasti pilaamaan herrasmiehen elokuvanautinnon. Mitä noille kersoille nykyään opetetaan, ku ei ollu paviaaneilla pienintäkään elokuvateatterietikettiä hanskassa ja enne leffaa poistuivat toiletistakin ilman käsinpesua? Huh huh!

Noiden apinoiden seurassa tuli sit väijyttyä teemaan sopivasti Apinoiden planeetan synty. Ja vaik meininki salissa olikin aika elukkamaista, niin leffasta jäi silti ihan posi maku munniin. Ton ikiaikaisen apinasaagan tuorein veto on kyl paras tähän asti. Ihan shaibaa ei ollut Tim Burtonin vuoden 2001 episodikaan , mut nyt mentiin siit kirkkaasti ohi. Leffatekniikka on mallinnusten kanssa mennyt jo niin pitkälle, et täs leffassa kaikki apinat oli tehty tietokoneella ja silti jälki oli harvinaisen luonnollisen oloista. Hakkaa jo mennen tullen edellisten Apinoiden planeetta -leffojen karvapuvustetut ihmisapinat.

Leffassa oli ihan mielenkiintoinen juoni, jossa taas kerran ihmisen teknologiainnostus ja rahanahneus saattoivat koko planeetan liriin. Lääkefirma kehittää puolivahingossa aivotoimintaa buustaavan medisiinin, joka osoittautuu liiankin kovaksi doupiksi. Valitettavasti näet tuo viruspohjaisen dropin sivuoireena on ihmisten kohdalla hidas kuolema, mut vastustuskykyisemmät apinarodun edustajat saavat siitä massiivisen evoluutioloikan suoraan pyramidin huipulle””¦ Mitään korkealentoista tai liian scifiä settiä ei nyt kuitenkaan tarjottu vaan stoori eteni hieman liiankin suoraviivaisesti kohti tylyä loppuaan. Pari ajatusta se kuitenkin jätti kaaliin muhimaan ja se on aina posia””¦ Hyvää oli myös se, et äksönpuolen paukkuja säästeltiin parituntisessa pätkässä varsin mallikkaasti loppuun, jolloin rytinän teho oli sitäkin vaikuttavampi. Toi oli todellinen ammattilaisen veto käsikirjoittajilta ja etenkin ohjaaja Rupert Wyattilta.

Leffan näyttelijäpuolella shown varasti ennakoidusti Caesar-apina ja ton digielukan rinnalla miespääosan ilmeetön James Franco jäi pahasti karvaisiin jalkoihin. Hieman paremmin pärjäs jo pelkästään yybersöpön feissinsä ansiosta Freida Pinto. Leffan parhaan lihasta ja verestä rakennetun roolin veti kuitenkin kirkkaasti John Lithgow Alzheimerin taudin kourissa riutuvana vanhuksena. Mut parasta oli kuitenkin mahtavasti mallinnetut apinat ja niitä saikin ihailla leffan edetessä aina vaan enemmän ja enemmän””¦

Caesar - Rise of the Planet of the Apes


Leffan musa oli vähän samaa sarjaa kuin kässärikin eli ihan ookoo settiä, mut ei mitään sellaista, josta jäis joku isompi muistijälki. Silti pakko todeta, et noista parista pikkumiinuksesta huolimatta (ja teinispedet  anteeksiantaen) voin kuitenkin todeta, et taas kerran kannatti leffateatteriin raahautua. Ens viikolla vois ottaa jo uudet leffasetit, ku framille pamahtaa Pussikaljaelokuva. Harvoin olen mitään kotimaista ensi-iltaa näin fiiliksissä odottanut!”

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: