Jari Tervo: Siperian tango

18 syys

Herrasmiehen kirjoissa Jari Tervo on ollut maamme lahjakkain elossaoleva skribentti siitä asti, kun eräällä lomareissulla nautiskelin ukkelin Myyrä-opuksen. Siinä kirjassa kohtasivat upealla tavalla suomen kielen notkea käsittely, lähihistoriamme mielenkiintoiset kiemurat ja suomalaisen miehen luonneanalyysi. Silkkaa parhautta! Oli todellinen oikeusmurha, ettei tuosta lohjennut pohjoisen viinapallerolle Finlandia-palkintoa.

Jari Tervo juhlatunnelmissa (lähde: MTV3)

Nyt tuli lukemisen puutteessa napattua handuun Tervon novellikokoelma Siperian tango. Vaikka olin nuo novellit (vuosilta 1993-2003) suurimmalta osalta jo kertaalleen lukenut niin nyt oli mielenkiintoista nauttia ne yksistä kansista ja vielä kronologisessa järjestyksessä.

Kokemus oli hieno ja teos osoitti hienosti pari seikkaa kyseisen kirjailijankehityksestä vaikean taidemuodon saralla. Novellikokoelman alkupuoliskolla äänessä on lahjakas nuori juippi, joka yrittää osoittaa hampaat irvessä oman nerokkuutensa. Puolivälissä oma tyyli on jo löytynyt lopullisesti ja kerronta sujuu vapautuneesti sekä herkullisesti. Loppupuolella on jotain sitten taas kateissa. Syykin selvisi hieman mietittyäni. Jokin pala tekstin persoonallisuudesta katoaa, kun tarinoiden miljöö siirtyy Lapista päkaupunkiseudun kivikaduille. Niin vahvasti pohjoinen ilmanala, ympäristö ja melankolia on Tervon tuotannon alkupuolella läsnä muodostaen oleellisen osan kerrontaa ja sielunmaisemaa. Etelään siirryttäessä jotain magiaa siis auttamatta katoaa.

Kirjan viimeinen novelli (Revoljutsina) taas palauttaa tarinaa Pohjois-Suomen suuntaan ja tuo mukaan historiallisen kontekstin, joka muistuttaa vahvasti Rovaniemen neropatin myöhemmän tuotannon trilogia-helmeä (Myyrä, Ohrana ja Troikka). Tuo novelli on selvästi ollut mukava pikku etydi etenkin Troikka-romaania synnytettäessä ja tuo romaanin lukeneille vielä mahdollisuuden päästä Jarin mielikuvituksen silmin katsomaan Suomen sisällissodan surkeita ja tragikoomisiakin ihmiskohtaloita.

Seuraavaksi olisi hyllyssä odottamassa Tervon uusin eli viimevuotinen Koljatti. Sen verran kovaa vauhtia pelkästään kotimaisen kirjallisuuden saralla julkaistaan uutta ja mielenkiitoista matskua, ettei meinaa herrasmies pysyä millään tahdissa… Ulkomaisesta matskusta puhumattakaan.

Lopuksi vielä lainaus Jari Tervon Vedenneito-novellista:

””Päätin juoda itseni kuoliaaksi. Neljän tuopin jälkeen alkoi pissattaa. Käytännön hankaluuksista vaietaan, kun kerrotaan sankarijuttuja.”””

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: