Karhu Ruis – IV

29 syys

Monikansallinen Sinebrychoff-panimo jatkaa suomalaishenkisen (ja vissiin maamme suosituimman?) Karhu-brändinsä kanssa hyväksi havaitulla vahvalla linjallaan. Hetki sitten markettien hyllyille tupsahti Tummaksi nimetty markkinoiden vahvin ykkösolut*. Nyt tuli handelissa vastaan saman tuotemerkin toinen uutuusolut: Karhu Ruis. Ei siinä paljoa aivoissa asti ehtinyt asiaa pohdiskella, kun käsi jo omavaltaisesti teki päätöksen herrasmiehen puolesta ja pari flindaa tuota suodattamotonta, 6-volttista uutuusbisseä päätyi ostoskoriin.

Karhu Ruis (6,0%, 0,33l)

Kämpillä oli sitten aika pikavauhtia kipata eka leka lasiin. Väri osoittautui upean, suorastaan portermaisen tummaksi, vaahtokukan jäädessä kuitenkin raikkaan valkoiseksi. Eka snadi pettymys tuli kuitenkin vastaan tunkiessani klyyvariani olutlasin huulille. Vaikka kuinka nuuskutin niin mitään selviä tuoksuja tahi aromeita ei kolviini kantautunut. Aika hajuton bisse siis kyseessä, vaikka jämäkkä väri olisi antanut odottaa vähintään jotain paahteisuuden kaltaista tuoksumaailmaa. No, huonomminkin on joskus käynyt testipenkissäni eli eipähän ainakaan ollut mitään ikäviä hajuja pilaamassa makukokemusta.

Makuhan on oluessa ehdoton pääasia ja kaikki muu pelkkää hintahtavaa hifistelyä. Valitettavasti vaan tuo tuoksupuolen pliisuus jatkuu tässä ruisbissessä myös aavistuksen verran makupuolelle. Etenkin ensikosketus oluen makuun jättää hieman persoonattoman olon, kun bissen vahvuuden ja tummuuden perusteella odottaisi selkeästi stydimpää kokemusta. Olut onkin ensituntumaltaan oikeastaan varsin raikkaan oloinen, mitä ei tietenkään voi kovin pahaksi viaksi lukea! Ja pidempään tätä tissutellessa tuo asia kääntyy jopa posin puolelle sillä kyseistä ruispirtelöä pystyy juomaan tarpeen tullessa useammankin putelin ilman, että juoman kiisselimäisyys alkaisi tökkimään.

Totuuden nimessä on sanottava, että onhan tässä tuotteessa loppupeleissä oikeinkin hyvä maku. Se vaan tulee skidisti jälkijättöisesti, mutta sitäkin parempana. Oluesta jää suuhun viipymään pitkä ja täyteläinen jälkimaku, jossa olen vihdoin havaitsevinani myös ruismallaksen läsnäolon ja kyllä siellä hännässä humalakin hieman tulee tykö. Kauniin pehmeällä tavalla maku rakentuu suuhun ajan kanssa ja täysin ilman mitään puraisua. Täysmallasmainen maku todella palkitsee maltillisen maistelijan ja olut ansaitsee ehdottomasti paikkansa niin Alkon hyllyssä kuin omassa jääkaapissani.

Lisäksi olut ansaitsee ilman mutinoita putelin kylkeen painetun komean mainoslauseensa: Karhu on täyttä olutta.

*Testattu 28.9.2011 ja parhaaksi kotimaiseksi ykkösolueksi havaittu!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: