Ravintola Toscanini – sattuu sitä parhaillekin!

12 Lok

Svedupetterikollegat ovat aina ihan mehuissaan, kun pääsevät Suomi-keikoillaan skruudaamaan Bulevardin alussa nököttävään Toscanini-ravintolaan. Kyseinen italialaisrafla on Klaus K -hotlan mesta ja samalla konkreettinen todiste siitä, et hotelliravintolat eivät aina ole Suomessa surkeita. Muita poikkeuksia tuohon sääntöön ei sit kyl pahemmin ole. Vai onko?

Nyt oli aihetta hieman juhlistaa elämän ihanuutta ja niinpä buukkasimme daamin kanssa pöydän tuosta huippusuositusta ja kenties stadin parhaasta italialaisesta. Eikä tosiaan oltu ainoot skruudaajat torpassa, ku viime viikon perjantaina sinne änkeydyttiin. Mesta on aika snadi, mut siihen nähden sinne on saatu tungettua varsin paljon pöytiä. Eli mitään intiimiä romanttista illallista tonne ei kandee plänätä, ku aika kylki kyljessä saat tsitata naapuripöytien porukoiden kanssa. Väljän oleilun sijaan ruoka ja raaka-aineet ovat pääosassa Toscaninissa ja hyvä niin. Siksi on helppo antaa anteeksi paikan ahtaus, joka ainakin meikäläisen vinkkelistä on ihan kliffakin juttu. Nostaa tunnelmaa, ku on hälinää, puhetta ja naurua ympärillä.

Toscanini sisältä (lisää kuvaan 50 ihmistä niin pääset lähemmäksi totuutta)

Taas kerran saatiin hyvää pöperöä ja upeita annoksia kannettiin pöytäämme ihan urakalla. Tilasimme nimittäin talon kummatkin neljän ruokalajin valmiit menut eli tolla takasimme täydet pötsit ja lukuisat erilaiset makunautinnot.

Palvelu pelas runsaasta väkijoukosta huolimatta erinomaisesti ja tuntui, et salin puolella oli palkollisilla homma hyvin hanskassa ja meno sopivan relaa, mutta silti äärimmäisen ammattimaista. Rento asenne pysyi yllä, vaik joutu pääruoan tyrkkää bumerangina takas. Oli vissiin useampikin apukokki käynyt suolaamassa herrasmiehen lihan, ku meinas silmistä tulla vettä ja kituset mennä lukkoon suolaöveristä. Samaa lääkettä tarjottiin myös naapuripöydän kaiffarille eli tais olla isompikin lihasatsi vedetty kiville””¦

Tosta nopeasti ja tyylillä klaaratusta insidentistä huolimatta jäi koko sessiosta pirun hyvä maku suuhun. Kirjaimellisesti. Ja kokemuksen perusteella voin sanoa, et taitaa Gastone jäädä tosiaan kakkoseks, ku stadin parasta italiaanomestaa valitaan. Lisäksi Tony’s Delin on syytä pysyä skarppina, jos haluaa säilyttää maineensa kaupungin parhaan Tiramisun tarjoajana.  Ja mikä parasta, kahdeksan italialaista ruokalajia vedettyämme emme törmänneet kertaakaan pastaan, vaan annokset oli rakennettu saapasmaan laajaa ruokakulttuurin kirjoa kunnioittaen ja tervettä mielikuvitusta käyttäen! Pastamestoja on tässä maassa ihan tarpeeksi muutenkin ja sitä saa myös duunattua himassa sellaisella tasolla, et sillä saralla on herrasmiestä vaikea ravintolassa säväyttää. Nyt tuli sävärit ja vieläkin heruu sylki poskionteloihin, ku vaan muistelee noita annoksia.

Tossa muillekin kiusaksi ristiinskruudaamamme setit, joita ryyditettiin Peroni-bissellä ja talon punaviinillä:

Menu Toscanini (46,00€)

  • Pistaasilla ja appelsiinilla maustettua kanaballotiinia, kananmaksatahnaa, punasipulihilloketta ja bruschettaa
  • Panzanella-leipäsalaattia ja Buffalo-mozzarellaa
  • Paistettua nieriää, Beluga-linssejä, pinaattia ja fenkolia
  • Tiramisĺ

Menu Siciliano (46,00€)

  • Yrttimarinoitu kalmarivarras ja vihannescaponataa
  • Sitruunalla ja mintulla maustettua munakoisokeittoa
  • Karitsan paahtopaistia sekä rusinoilla ja sahramilla maustettua couscousta
  • Sitruunapiirakkaa ja cassata-jäätelöä
Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: