Miika Nousiainen: Metsäjätti (2011)

15 Lok

Meneillään olevien Kirjamessujen (ja UPM:n vaneritehtaan tuoreen lomautuksen) ”kunniaksi” oli taas kirjallisen postauksen aika. Tähän akuuttiin tarpeeseen vastaa hyvin tuore kirja, joka iskee aikaamme ja em. aihepiireihin kuin Tyson aikoinaan. Tai jos ei iske niin puraisee ainakin korvasta…

Edellisellä kirjallaan Maaninkavaara (2009) herrasmiehen skribenttirankingissa kohisten noussut Miika Nousiainen pullautti synkän syksyn ratoksi uuden viihdepläjäyksen. Nyt joutuu Miikan humoristiseen, mutta silti näkemyksellisen inhorealistiseen käsittelyyn globaalin korporaation häikäilemättömyys ja suomalaisen tuppukylän umpimielisyys. Tuossa kyydissä jälkimmäinen jää jalkoihin niin, et rytinä käy ja sitä tragediaa seuratessa ei tiedä spiidatako vai nauraa.

Miika Nousiainen: Metsäjätti (Otava, 2011)

Metsäjätti alkaa siitä, kun aikoinaan pikkukylän alkoholisoitunutta ja kotiväkivaltaista mega-ahdistusta stadin kauppikseen  haneen juossut Pasi saa dirikatason saneerauskomennuksen entisen kotikaupunkinsa vaneritehtaalle. Tuolla Törmäläksi (lue: mikä tahansa paperitehtaan varassa sinnitellyt/sinnittelevä kaupunki) nimetyllä paikkakunnalla vanhat frendit sekä etenkin poliittiset idealismit elävät mennyttä aikaa ja herraviha kukkii vanhaan hyvään taistolaiseen tyylin.

Vastakkainasettelun aika ei ole todellakaan ohi, kun oman kylän poika kurvaa bemarilla mestoille ja ryhtyy sprigi päällä viilaamaan tehdasta iskuun… Kaikki tän böndepitäjän egut on työpaikkojen osalta just tuos yhdessä korissa. Valitettavasti vasuripäättäjät ei sitä suostu hiffaamaan ja kasvottomien markkinavoimien edessä ei punikkikylässä anneta tuumaakaan periksi. Prkl. Niinpä omistavan luokan toivoma pistoraide jää byggaamatta ja asiat lähtevät luisumaan lapasesta oikein huolella…

Törmäyksiltä ei siis tossa herkullisesti duunatussa asetelmassa todellakaan vältytä ja vastakkaisten arvomaailmojen kamppailun lomassa Pasin menneisyyden haamut kummittelevat varsin viihdyttävästi. Tarinaan tuo päheetä ulottuvuutta kylille jumittamaan jääneen Jannen touhujen ja ajatusten seurailu, joka loppua kohden muodostuu koko opuksen mehevimmäksi annaksi. Muuten Samin saaga suksii varsin vääjäämättömän yksilatuisesti. Herra Nousiainen ei näet todellakaan sorru juonen kanssa kikkailuun vaan kronologinen ja suht simppeli stoorii etenee kuin stoge. Ja nyt en tarkoita mitään VR-stailista tökkimistä tahi sössimistä vaan kunnon arjalaista aikataulussaan etenevää ja pysäyttämätöntä massan voimaa.

Tekee pahaa sanoo, mut yksoikoisuuden vuoksi kirjasta jää jopa skidin välityön maku suuhun, vaikka nopealukuinen opus useita riemastuttavia hetkiä tarjoaakin. Aihepiiri olisi mielestäni ansainnut talouskritiikin ja ahdasmielisyyden suhteen syväluotaavampaa käsittelyä, sillä sen verran yhteiskuntamme mikro- sekä makrotason kipupisteissä operoidaan. Nyt jää tärkeiden aiheiden hieman pliisun käsittelyn jäljiltä valju fiilis rotsiin, ku saumaa olis ollu paukutella ihan huolella menemään. Posia kuitenkin hienosti keksitystä aatoksesta jakaa kirjan osiot kvartaaleiksi!

Paras anti jäi kuitenkin alla olevien lainauksen kaltaisiin yksittäisiin irtoherkkuihin, joita oli kyllä herrasmiehen mukava issesseen mutustella:

””Äidittömyys yhdisti meitä. Istuimme usein pitkiäkin aikoja yhdessä puhumatta aiheesta.””

””Joka tapauksessa ihminen pettyy, mutta siinä mielessä olemme oman onnemme seppiä, että pettymyksen määrään voi vaikuttaa elämällä ilman haaveita.””

””Kaikkiaan Törmälä on normaali suomalainen paikkakunta, kiva kesällä. Ei ehkä lamakesinä, mutta nousukauden kesinä vanhassa tukkisatamassa saattaa olla lämpiminä päivinä mukava tunnelma, ainakin alkuillasta.””

””Meilläpäin ravintola tarkoitti Osuuskaupan ravintolan nauravia nakkeja veronpalautuspäivänä.””

””Huonompaan suuntaan kaikki menee. Se on fakta, mutta jos päättää olla uskomatta faktoihin, silloin voi olla onnellinen.””

””Pilalle olisi mennyt Jumalan poika, jos Vauva-lehti olisi olut olemassa. Jompikumpi vanhemmista olisi passittanut lapsen tanskankieliseen sukellusmusiikkileikkikoulukielikylpytennikseen, eikä Jeesus olisi ehtinyt olla Jumalan poika.”

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: