Jarkko Sipilä: Katumurha

18 Mar

Maikkarin rikostoimittaja ja rikoskirjailija jumalan armosta, Jarkko Sipilä on puskenut maailmalle jo vinon pinon Takamäki-dekkareita. Itse olen jäänyt viime vuosina skidisti jälkijunaan Jarkon tuotannon suhteen. Nyt sain lukaistua läpi vuonna 2010 julkaistun Katumurhan, vaik senkin jälkeen on taiteilija puskenut uutta settiä Muru-nimisen kirjan muodossa.

Katumurha (Gummerus, 2010)

On toi oma tahti hiipunut varmaankin siksi, et on tullu puseroon aavistuksenomainen fiilis Sipilän tason putoamisesta. Alkuaikoina noita Takamäkiä ahmi aika simona ja sai koviakin kiksejä alamaailman sekä etenkin poliisityön ja atariduunin (poliisin ammatti- ja taparikollisuusosasto) uskottavan kuvauksen vuoksi. Eikä tahtia ainakaan haitannut se, et kirjojen action sijoittui rakkaan stadin kaduille. Katumurhaa edeltänyt Prikaatin kosto oli kuitenkin sellainen snadi pohjakosketus ja siksi tartuin hieman pitkin hampain ja viivytellen tähän Katumurhaan.

Kirja alkaa Sipilämäisen tehokkaasti eli kalmoa syntyy heti ensimmäisillä sivuilla ja siitä sitten alkaa kyttien duuni rikollisen kiinniottamiseksi ja häkittämiseksi. Taas pörrätään stadin kulmilla ja välillä soluttaudutaan venkuloiden ja muiden turvaverkkojen ulkopuolelle pudonneiden piiriin ja Espoon nurjempaakin puolta vilautetaan. Rinnalla kulkee aika kevyesti Takamäen siviilielämän kuviot, mut fokus on tiukasti rikostutkinnassa ja sen teknisessä puolessa.

Ujoo petraustahan tää on verrattuna edelliseen, mut mitään isoa imua ei nytkään saada aikaan. Hieman tuli fiilis, et täs vedellään nyt vanhalla rutiinilla ilman sen suurempaa intohimoa skrivaamiseen. Kenenkään vakiokasvon persoonaan ei tule uusia puolia ja kokonaisuus ei kehity mihinkään suuntaan.  Suurin kismitys tuli kehiin kirjan loppuvaiheilla, ku hetkellisesti jo nautinnollinen juonenkuljetus teki pari epäuskottavaa twistiä ja veti aika tylysti maton lukijan klabbien alta.

Jarkko Sipilä

Puhdas pakkopullamainen jatko-osa siis kyseessä ja jos ei nyt heikoin lenkki Takamäki-saagassa niin ainakin sielt pahnan pohjan suunnalta kuitenkin. Ikävä kyllä. No, kyl mä ton Murunkin jostain handuuni jaagaan, mut taitaa olla Sipilän parhaat päivät kirjailijana takana. Toivon kuitenkin et oon väärässä, mut kyl täl setillä ollaan aika törkeen kaukana skandinaavisen dekkarikirjalllisuuden vallitsevan buumin keulilta.

Seuraavaksi varmaan hommaan uutta Jo Nesböä luettavaksi niin saan toivottavasti standardit taas kohilleen…

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: