Jo Nesbø: Panssarisydän

27 Mar

Tuli ahmittua harvinaisen hyvällä ruokahalulla ja jättimäisellä kertahaukulla norjalaisen dekkarikunkun, Jo Nesbøn uudehko Panssarisydän-kirja. Snadisti olen lukulistoineni myöhässä eli tääkin opus on ehtinyt jo jonkin aikaa happanemaan kirjakauppojen hyllyissä. On vaan ollu vanhemmiten pakko hyväksyä se tyly fakta, et maailmassa julkaistaan kovempaan tahtiin uutta mielenkiintoista matskua, ku allekirjoittanut niit ehtii tavailemaan. Perässä kuitenkin tullaan ja periks ei anneta!

Panssarisydän (Johnny Kniga, 2010)

Panssarisydän oli koukuttavin ja viihdyttävin lukukokemus pitkästä aikaa. Mitään korkeakirjallisuuttahan nää Harry Holen seikkailut ei oo, mut sitäkin enemmän niistä on eskapistista iloa, ku työkiireet painaa päälle ja pomo kiukuttelee… Mahtava fiilis paeta Nesbøn tarjoamalle seikkailumatkalle ja osallistua Harry Holen ja hänen skoudekollegoiden sarjamurhaajajahtiin. Sellainen on nimittäin irti Oslossa ja Pohjois-Norjan tuntureilla. Ja tarinaa viedään eteenpäin just niin kuin vaan tämän osaston skrivaajat parhaillaan osaavat. Lukijaa hemmotellaan lukuisilla yllätyskäänteillä ja jatkuvasti saa lukiessaan vaihtaa omaa pääepältyään brutaalien murhien suhteen. Palkitsevaa settiä siis!

Panssarisydän on kronologista jatkoa Hole-dekkareiden sarjassa ja laatu tuntu vaan paranevan sarjan kasvaessa. Nesbøn kynä terävöityy kirjasta toiseen sekä etenkin tarinat muuttuvat aina vaan mutkikkaammiksi ja kinkkisemmiksi. Samalla Harryn rappio taas syvenee ja syvenee…

Todella kliseistä, mutta silti niin elähdyttävää luettavaa tuo Harryn jatkuva rypeminen demoniensa kanssa. Näitä alkoholin kanssa painiskelevia ja rakkauselämässä töpeksineitä antisankareita on rikoskirjallisuus pullollaan, mut silti jotain sopivan originellia on Nesbø onnistunut heeroksensa karaktäärin leipomaan. Ja paljon olen antamaan anteeksi valmis kirjallisessa annissa, kun vaan viihdyttävyys ja uskottavuus ovat tapissaan. Nyt on.

Ainoa miikka surkeahkosta käännöksestä. Meinas jossain vaiheessa varastaa koko shown nuo tökeröt käännökset ja etenkin ankeat adjektiivivalinnat, mut sit taas imaisi tarina mukanaan ja se imu kesti ihan vikalle sivulle asti. Ja noita sivujahan tossa tiiliskivitrillerissä riitti!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: