On aina ollut viha-rakkaus-suhde espanjalaiseen Pedro Almodóvariin ja hänen kirjoihinsa sekä elokuviinsa. Niissä kun tuppaa olemaan aina niin sairas, pervo ja friikki meininki, ettei meinaa meikäläisen psyyke sitä saada mukisematta nieltyä, vaikka herran taiteellisen näkemyksen ja arvon edessä kotsaani kohotankin. Ja sama almodóvarimainen meizinki jatkui edelleen taiteilijan uusimmassa luomuksessa.
Maximin tyylikkäässä pikkusalissa pyörii taiteilijan viimeisin Iho jossa elän -leffa, jossa tähtenä zorroiluunkin sortunut Antonio Banderas. Antoniohan ryvetti itseään ihan isolla kädellä Hollywoodin rattaissa, mut tekee nyt paluuta Euroopassa kuvatuissa leffoissa, kuten Woody Allenin mainiohkossa ”You Will Meet a Tall Dark Strangerissä” ja nyt täs Almodovarin uusimmassa trilleripervoilussa.
Iho jossa elän (2011)
Aika ällö olo taas jäi espanjalaisen mestariohjaajan tuotoksesta ja toi iholle tullut saasta ei lähde ilman juuriharjaa ja paria hikistä painajaista. Sen verran sairasta settiä oli jälleen tarjolla, kun käytiin pakotetulle matkalle ihmismielen syvimpiin onkaloihin, jossa viha ja kosto pitävät matalaa majaansa. Noissa syövereissä ei järjen valo paista ja eteenpäin vievä forssi kumpuaa vihasta sekä kostonhimosta.
Herkemmille katsojille tota ei voi suositella, sillä jännärin muotoon ja pirullisen ovelasti skrivattu kässäri pitää sisällään harvinaisen rankkaa menoa. Paikoin tuli mielleyhtymiä jopa hollantilaiseen The Human Centipede -friikkeilyyn. Toi leffahan on pervojanalla siinä ääripäässä, johon normaalin ihmisen katsantohorisontti harvemmin yltää. Ja jos sinne asti kurkottaa niin paluu alkaa olla työn ja tuskan takana. Tätäkään leffaa ei siis jenkeissä olis saatu tehdyksi, kun leffan perusideaa on ihan turha mennä rahakirstun vartijoille esittelemään. Ei pääsis alkusanoja pidemmälle, ennen kuin turvamiehet kutsutaan paikalle…
On silti hyvä, että tällaisiakin kuvia Euroopassa (ja Aasiassa) duunataan. Surullinen fakta kuitenkin on, että ihmismielen aiheuttamat kieroudet ovat pahimmillaan tällaisiakin taruja ihmeellisempiä. Niinkin hämärä kuin Iho jossa elän -pätkän stoori oli, sattuu pahempaa tällä pallolla joka päivä. Valitettavasti.
Herrasmiehistelyä 
Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!