Laatubisseä joulujuhlaan

14 Jou

Joulu pukkaa päälle ja alkaa olla korkea aika hiljentyä funtsimaan, mitä kukin haluaa silloin keskitalven kunniaksi napaansa vetää. Lisäksi on syytä pähkäillä passelit juomat kruunaamaan tuon mässäilyfiestan makunautinnot. Niinpä on hyvä sauma hieman skrivailla juomapuolen sydeemeistä.

Päätin tänä vuonna panostaa pakollisten punkkujen lisäksi skidisti enemmän bissepuolen antimiin, ja siit saatiin sit Jammu-sedän kans kimmoke hakee handelista pari laadukkaampaa jouluööliä testattavaksi. Ajatuksena oli myös se, et kyseiset kandidaatit pitäis olla allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomia suuruuksia eli uutuuden viehätystä oli samalla hakusessa…

Pitkällisen valinnan päätteeks ladottiin kassan kalkyloitaviksi seuraavat monikansalliset bisset: Estrella Winter Lager (Espanja), Samuel Adams Winter Lager (USA), Erdinger Weissbrau Schneeweisse (Saksa) ja Ayinger Weizen Bock (Saksa). Kyllähän tossa esikarsinnassa jo paisto läpi mieltymyksemme saksalaisiin laatuoluisiin ja muutenkin vaaleahkon öölin diggaaminen, mut olipa tuo oma lehmä muutenkin ojassa vähintää kaulaansa myöten. Kuinkas muuten.

Jouluolutkandidaatit 2011 (photo by J. Teinilä)

Espanjalainen kisaaja osoittautui oivaksi perusolueksi, jossa oli keskivertoa enemmän makua ja väriä. Etenkin eteläeurooppalaiseksi bisseksi toi oli erittäinkin maukas. Tää laager oli just passelin raikas sekä samalla sen verran persoonallinen ja laadukkaan oloinen, et ansaitsi paikkansa joulusaunan suunkostukkeena. Ei ihan ruokapöytätasolle siis yltänyt, mut messevänä saunajuomana ansaitsee paikkansa herrasmiehen joulunvieton ryydittäjänä.

Jenkkibisse taas oli äärettömän paljon mainettaan parempi tuttavuus ollen todella maukas, aavistuksen makea ja sopivan maltainen talviolut. Häivähdys brittiläistä koulukuntaa maistui myös kielellä ja sen vuoksi / siitä huolimatta tais olla lopulta koko pruuvin paras makukokemus. Tää bisse tulee ehdottomasti päätymään joulupöytään niin savukalkkunan kuin poronkin kanssa nautittavaksi!

Erdinger puolestaan osoittautui snadiksi pettymykseksi ja etenkin amerikkalaisen kilpakumppaninsa jälkeen nautittuna makukokemus oli suorastaan tylsä. Sinänsä laadukas hiiva, mut tää ei tarjonnut mitään spessua, eikä siksi tule pääsemään millään muotoa osaksi vuoden suurinta juhlahetkeä. Tulipa kuitenkin maistettua tätäkin.

Toinen saksalainen puolestaan oli varsin taagi ja stydi olut kaikin puolin. Tää pukkibisse oli jännä yhdistelmä sameaa, suodattamatonta vehnäolutta aavistuksen kirpakammalla twistillä ja korkeammalla alkoholipitoisuudella. Bock-oluen vahvuus tuo siihen sellaista hedelmäistä tuhtiutta, että jos tätä ei tule aterian yhteydessä otettua niin muuten, sekä ennen ateriaa (kokkauksen yhteydessä) että safkan päälle tätä vois hyvinkin kuvitella nauttivansa. Ei tosin hörpitä tätä kahmalokaupalla, sillä sen verran stydiä oli Ayinger, ja joulunahan ei ole kenenkään tarkoitus keekoilla kännissä. Eihän?!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: