DVD: Book of Eli (2010)

16 Jou

Pakko skidisti avautua, ku tuli tsekattua diiviidiiltä Denzel Washingtonin uudehko pätkä nimeltä Book of Eli. Meni Hughesin veljesten ohjaama pätkä leffateatteripuolella ohi, mut hyvä et nyt tarttu handuun alakerran Makuunista. Sen verran harmaita aivosoluja raflaava veto toi oli, et viel viikonkin päästä pari kelaa rullaa kupolissa.

Denzel tappaa ja rukoilee

Elokuva kertoo post-apokalyptisen maailman harvoista eloonjääneistä ihmisistä, jotka rotan lailla kamppailevat olemassaolostaan ja perustarpeiden tyydyttämisestä. Jälleen kerran siis sellainen leffa, jossa ydinsota on pyyhkäissyt suurimman osan populaatiosta sinne kuuluisaan huitsin nevadaan ja loput sit elelee jossain kivikautisissa oloissa kuin kanit koloissaan. Vesi loppu, bensa loppu, safka vähissä ja ihmishenki ei puolenkaan puupennin arvoinen, you know.

Täs kuvatuksessa on aika paljon Mad Maxia asetelman, lavastuksen ja puvustuksen osalta. Samalla mitalla on kattilaan kipattu myös lännenleffoista tuttuja elementtejä kapakkatappeluineen ja kylän raitilla käytävine ammuskeluineen. Lisäksi ujoja muistumia Viggo Mortensenin uudehkosta The Road -leffasta paukku tajuntaan… Ton kaiken sekotuksen päälle on sit kasattu skidisti maailmanparannusmeizinkiä kulutushysterian kritisoinnilla ja koko komeus on viel kuorrutettu vahvalla jeesustelulla. Aika spektaakkelihybridi siis kyseessä.

Vaik leffan aikana annetaan ymmärtää, et uskonnolliset höpöhöpöt olis ison jytkyn aiheuttanut ja kaiken pahan alku, niin jossain vaiheessa tuon kritiikin vene päätyykin lipumaan aika ummehtuneissa kristillisissä hallelujaa-vesissä. Pääjuoni koko filkassa on se, et Denzel raahustaa läpi autiomaaksi pommitettua jenkkilää ja roudaa messissään pyhää kirjaa. Pahikset sit koettaa opuksen häneltä napata, mut Denzelin machete silpoo armotta raajat moisilta roistoilta ja verilöylyt viimeistellää pumppuhaulikolla.

Pääpahaa esittää takuuvarman virtuoosimaisesti Gary Oldman, ja leffan daamina hunajainen Mila Kunis tuo omat sävärinsä synkkäsävyiseen rainaan. Roolitukset on siis kohillaan ja on siellä seassa vissiin myös pari musapuolen kuuluisuutta Tom Waitsin ja RHCP:n bassotaitelija Flean muodossa.

En vieläkään osaa sanoa oliko kyseessä hieno futuristinen road movie vai paska uskonnollinen huttu. Sen verran loppua kohden kasvanut messiasmeininki ja etenkin Denzelin armottoman tappajan ja silti kristillisen mukahyviksen epäloogisuus tökki. Kandee kuitenkin tsekata, sillä ihan hienoja elementtejä tos kuitenkin oli – kaikki paitsi puuduttavan yksoikoinen kässäri aika vimpan päälle duunattu!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: