Katja Kettu: Kätilö (WSOY, 2011)

28 Jou

Nyt tuli joulun haminoilla harvinaisen päräyttävä lukukokemus vyölle ja sen verran Katja Ketun kirjallinen teos meni ihon alle, et voitaneen puhua taiteesta. Mitään kivaa luettavaa tämä uusi Kätilö-romaani ei todellakaan ollut, mut sitäkin enemmän se oli kokonaisvaltaisesti vaikuttava kokemus.

Katja Kettu: Kätilö

Tämä nuoren kirjailijan tositapahtumiin perustuva romaani kertoo Jatkosodan viimeisen kesän aikana alkavan tapahtumavyyhdin, jonka rakennuspalikoina ovat saksalaisten SS-joukkojen ylläpitämä karu sotavankileiri Pohjois-Lapissa, sen vangit ja vartijat sekä kaiken ympärillä pörräävä siviiliväestö ja lukuisat sodan lieveilmiöt. Tota hurmeista taustakangasta vasten on sit vedelty isolla pensselillä hulluuden, rakkauden, viattomuuden ja tuskan monenkirjavia viivoilla aika synkkää kuvamaailmaa.

Mahtavalla ja rikkaalla kielellä Kettu kuvaa Maailmansodan loppuvaiheen tapahtumia yksittäisten ihmisten näkökulmista. Tarinan syvetessä edetään syksyn ja alkutalven myötä aina vaan traagisempiin ja dramaattisempiin vaiheisiin tässä inhorealistisuudessaan brutaalissa saagassa, joka myös suureksi rakkaustarinaksi luettakoon. Samalla sukelletaan myös harvinaisen syviin ihmismielen pohjamutiin ja sehän ei ole koskaan mitään kaunista meininkiä…

Kyseisen SS-upseerin ja lappilaisen kätilön helvetillisen rakkaustarinan taustalla Suomi irtautuu natsien monivuotisesta kimppakyydistä ja entisestä kumppanista tulee yhdessä yössä vihollinen. Kun massiivinen ja mielipuolinen sotakoneisto ottaa tuollaisen suunnanmuutoksen niin siinä jauhautuu auttamatta viattomat ihmiset jauhelihaksi. Henki on halpaa ja ihmisruumis vain pala mätää lihaa ilman ravintoarvoa. Liian pitkään jatkunut sota on järkyttänyt kaikkien ihmisten mielet ja hulluus kukkii villin pohjoisen luonnon keskellä kuin vapaaksi päästetty ja överilannoitettu rikkaruoho. Mieltä nakertavalta sairaudelta ei ole turvassa puhtainkaan sielu ja se saa valtaansa kaikki, aiheuttaen ennenäkemätöntä julmuutta sekö kärsimystä.

Kettu vie kirjaansa rikkaasti eteenpäin niin kielellisesti kuin kerronnallisestikin. Lukukokemus on ajoittain puistattava, mutta samalla mielenkiintoisen rakenteensa vuoksi dekkarimaisesti koukuttava. Oli kiva kerrankin saada lukea sellaista matskua, joka onnistui samanaikaisesti lumoamaan kauheudellaan että kauneudellaan. Lisäksi kaiken aikaa heräsi mielessä ajatuksia ihmisluonteen heikkouksista ja maailman sairaasta menosta, eli aitoa sielunruokaa oli tarjolla. Todellista maailmanluokan laatukirjallisuutta siis kaikin puolin tämä Ketun tuore ja hyvin joulukaupassa myynyt Kätilö.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: