Dan Brown: Kadonnut symboli

2 Tam

Lukuhimoissaan tulee säännöllisesti ajettua miinaan tai kirjaimellisemmin ilmaistuna lyötyä kätensä silkkaan paskaan. Joskus kun sitä vaan nappaa työstöön aika heppoisin perustein jotain kuraa ja huomaa siinä lukiessaan hudin tapahtuneen. Sillä markkinalla ei spiidaus auta, vaan pitää miehekkäästi vetää naamaa ruttuun ja punnertaa sitkeästi kohti takakantta… Vieläkin kaihertaa pari viikkoa sitten tavaamani Ilkka Remeksen uusimman opuksen sysisynkkä surkeus kaikilla mittareilla, ja sitä samaa voisin sanoa Dan Brownin viimeisimmästä tekeleestä. Tuhlasin näet välipäivinä elämästäni pari iltaa lukemalla Kadonnut symboli -romaanin. Aika totaalisen turhaa touhua oli toi lukukinkeri.

Dan Brown: Kadonnut symboli (2009, WSOY)

Kadonnut symboli oli niin puhdas hiilipaperikopio jenkin edellisestä megasukseesta eli Da Vinci -koodista, et pahaa teki. Nyt vaan touhuttiin Vatikaanin sijaan Washingtonissa ja katolinen kirkko oli vaihdettu vapaamuuraritouhuihin. Muuten ihan samaa hosumista ja epäuskottavia juonenkäänteitä yhdistettynä semimystisiin salaliittoteorioihin ja triviavyörytykseen. Puhdas rahastus kyseessä ja hyvin onnistunut sellainen, sillä eiköhän tämäkin viritelmä ole maailmanlaajuisesti myynyt ihan messevästi. Siitä hattua ylös kirjailijan ja hänen markkinointikoneistonsa suuntaan.

Dan Brownilla meni tän kirjan skrivaamiseen kuus vuotta ja luulis, et sinä aikana olis saanut jotain järkevääkin aikaiseksi. Tai edes jollain tasoilla mielenkiintoisen juonen, yhdestä uskottavasta roolihahmosta puhumattakaan. Paskan marjat. Kökkö ja väkisinväännetty tarina eteni pienissä palasissa ja jokaiseen suunnilleen sivun mittaiseen episodiin oli väkerretty sit aina joku cliff hanger. Tollasta hosumista ja juostenstrittaamista kun sitten jatkui kuutisen sataa sivua niin turhautuihan siitä tällainen lehmänhermoinenkin lukija. Voi Dan minkä teit. Tää oli niin puhdasta huttua, et tähän ei Remeskään pysty.

Seuraavaa äijän romaania en kyllä lue eli tähän katkesi multa viiden turhakkeen Brown-putki. Aikansa voi käyttää niin paljon paremmin.

Onneksi kirjapinossa bunkan vieressä venaavat mm. Nenäpäivä ja Layla…

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: