Mikko Rimminen: Nenäpäivä – tarina nolojen tilanteiden tädistä

11 Tam

Nyt oli aika nostaa rimaa lukukokemusten suhteen, ja siksi pelasin varman päälle nappaamalla pruuvipenkkiin Mikko Rimmisen Finlandia-palkitun Nenäpäivän. Remesten ja Dan Brownien jälkeen oli kliffa saada lukea jotain laadukasta settiä, vaik kyl tääkin kismittävän kaus jäi ihan optimaalisimmasta lukunautinnosta.

Mikko Rimminen: Nenäpäivä (Teos, 2010)

Vaik herra Rimmisen Pussikaljaromaani (2007) olikin aikoinaan napakymppilaaki suoraan herrasmiehen pieneen sydämeen, niin nyt on pakko arvioida uudelleen kirjailijan paikkaa oman suosikkilistani kärjessä. Jo edellinen pläjäys Pölkky (2010) jätti hieman hämmentyneen fiilarin puseroon ja nyt vois tunnetilaa kuvata vaik adjektiivilla sekava. Eli skidi pettymys oli tääkin hölmösti nimetty opus hyvän tarinan, mielenkiintoisten hahmojen, herkullisten ajatusmaailmojen ja etenkin huiman kielen kanssa herkutelleen Pussikaljaromaanin suvereeniteetin rinnalla. Nyt oli noista laatukirjallisuuden rakennuspalikoista vaan yksi käytössä eli vajaalla pakalla oltiin liikkeellä…

Mut pakko painottaa, et omalla tavallaan Nenäpäivä oli erittäinkin nautinnollinen lukukokemus upean uniikin kielensä ja mahtavien lause-elämöintien ansiosta. Vaakakupin negatiivinen kallistuma tulee itse tarinan heppoisuudesta sekä etenkin päähenkilön massiivisesta ärsyttävyydestä. Kirja näet kertoo keski-ikäisen urvelotädin syksyisestä koheltamisesta varsin nolojen tilanteiden mies -henkisesti ja just toi ihmistyyppi aiheuttaa vakavia henkisiä allergiareaktioita meikäläisessä. Tuo sosiaalisesti kyvytön ja verbaalisesti umpeutunut Irma ajautuu yksinäisyydessään soittelemaan ihmisten ovikelloja markkinatutkijaksi tekeytyen ja tuo touhu sitten lähtee lapasesta oikein huolella. Irman rollaattori karkaa rotkoon aina syvemmälle ja syvemmälle, ja tuon tragikoomisen kierteen seuraaminen oli ainakin tälle lukijalle ikävän piinallinen, suorastaan kivuliaan tuskallinen kokemus. Ajauduinpa jopa toivomaan tätöselle pelkkää pahaa, esimerkiksi vakavan auto-onnettomuuden merkeissä.

Ei voi siis täysin hehkuttaa kirjaa, jonka päähenkilö aiheuttaa silkkaa antipatiaa, vaikka symppausta siinä oli taiteilija itse vissiin pyrkinyt hakemaan. Tota surkeutta kuitenkin katseli sormien välistä varsin pitkälti juuri Rimmisen briljantin kielellisen nerokkuuden ansiosta. Aina kun onnistui keskittymään pelkkään kieli-iloitteluun niin sai tunnetilan posin puolelle, tarinan ja päähenkilön hömelyydestä huolimatta. Se ei kuitenkaan täysin rtiittänyt ja siksi on pakko pitkin hampain hieman teosta dissata, vaik olikin valmistautunut tätä taideteosta pelkästään hehkuttamaan ja säästellyt tota kirjaa pitkään hyllyssä venaamassa oikeaa lukusaumaa. Olikohan odotukset sit nousseet liian koviksi?

”Kun ymmärsin että ne ihmiset olivat yhtäkkiä lähteneet yhdellä ainoalla kuiskaamalla liikkeelle, survaisin kouran jonnekin katajan tiheisiin uumeniin ja löysin sieltä kapean ja koppuraisen rungon johon tarrata ja nojata ja johon sitten erittäinkin nojasin vaikka eivät siinä nojailut paljoa auttaneet, ne tulivat sieltä silti, ihmiset, ihan tavalliset, surevat ihmiset, pelottavat ihmiset, niitä oli paljon ja jossain siellä oli myös Irja perheineen, hetkeksi kadotin ne silmistäni ja roikuin siinä typerässä puussa joka ei tietenkään itsessään ollut mitenkään typerä vaan sellainen lähinnä sen minun roikkumiseni ja lymyilyni tähden; no niin, roikuin siis puussa ja yritun samalla jotenkin niin kuin sulloutua sen sisään piiloon. Koomiselta se olisi varmaan näyttänyt jos sitä olisi katsonut ulkopuolelta, mutta kun ei katsonut.”

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: