Ravintola Solna – turistina stadissa

30 Tam

Tuli hiljattain napattua spåra alle ja puksutettua sillä toiseen maailmaan. Matkakohteena oli eräänä synkkänä viikonloppuiltana Munkkiniemen Solna. Aika eksoottinen kokemus, joka sai herrasmiehelle vahvan turistifiiliksen päälle ja tajuntaan paukku rajuja Stokis-aikojen fläsäreitä. Tuo Michelin-oppaassakin mainittu rafla oli nimittäin miinoitettu täyteen svenskataalandea gubbee sekä tanttaa (olisiko ollut sitä kuuluisaa betrefolkkii?) ja kotoisa vintage-miljöökin oli kuin Kungsholmenin pikkukujien bistroissa.

Solnan sijainti (Solnantie 26)

Odotukset olivat siis tapissa, kun alettiin porukalla tsekkailee listojamme läpi. Snadisti vaan söi miestä, ku tarjoilijamme veti jotain uskomatonta roolia, teeskentelevine intonaatioineen ja muine luonnottomine maneereineen. Kuin huonosta komediasta tuo akti! Siitä huolimatta suppea, mutta äärimmäisen houkutteleva ruokalista veti hymyn korviin koko kööriltä. Ainoa ongelma noita herkkuja tsiigatessa oli se, et päättämisen vaikeus oli lyhyestä setistä huolimatta törkeän tuskaisaa. Lopulta päädyin poimimaan päräyttävästä kattauksesta alkuun Toast Skagenin ja pääruoaksi poronpotkaa ja -makkaraa ohrattopedillä. Trendikästä, mutta silti niin ajattoman klassista!

Kun Skaagenini kiikutettiin framille näin heti, et nyt ollaan todellisen makunautinnon äärellä. Annoksen kauneus ja sitruunan sekä tillin ryydittämä freessi tuoksu vetivät hiljaiseksi, ja maku osoittautui juuri niin upeaksi kuin osasin toivoa. Ehkä elämäni paras katkarapuvoileipä ja noita on tullut vedettyä ihan huolella huiviin niin skandinaavisissa käpitaaleissa kuin kauempanakin.

Eikä ollut lainkaan pöllömpi illan pääesityskään. Potkan mötkälettä oli maltettu hauduttaa juuri niin pitkään kuin tuo messevä raaka-aine vaatii ja vähän vielä enemmän. Liha oli äärettömän mureaa, eikä veistä ton lihakimpaleen kanssa taistelemiseen tarvinnut lainkaan. Ohrattoa ryyditti upeasti paahdetut kauden juurekset, jotka antoivat myös kaunista väriä mahtiannokseen. Annoksen kyljessä pötköttänyt poronmakkara oli sit vielä sitä tasoa, et se todellakin kruunas koko setin. Ihan perkeleellisen maistuvaa wurstia, jota olis voinut vetää isommankin pötkylän. Hyvä kuitenkin oli, ettei sitä ollut taagimpaa biittiä, sillä annos oli muutekin erinomaisen täyttävä.

Solna - Bistro De Luxe

Skruudaamani setitys oli itse asiassa niin buli, et oli pakko skipata jälkkäri. Siinä sit tsittailin digestiiviäni särpien ja tsiigailin, ku muut raapivat viel naamariin salihenkilökunnan suosituksesta tilattuja omenapaistoksia. Otin siitä daamiltani skidit tyypit, enkä ollut lainkaan yllättynyt, kun huomasin senkin priimatason esitykseksi. No, ehkä ens kerralla kiskon tonkin huiviin…

Mahtavan pöperön ja erinomaisen seuran ansiosta ilta oli mahtava, eikä sitä spoilannut edes tuo jo mainittu tökerö tarjoilijattaremme. Ei edes sillä, että onnistui lopuksi sähläämään laskumme kanssa ihan urakalta. Pakko vaan tsekata seuraava tiliote huolella, sillä sellaista sekoilua ja sössimistä oli kortin kanssa, etten ole ennen nähnyt. Enivei, Munkan perinteikästä Solnaa (est. 1966) voi suositella varauksetta kaikille hyvien perusmakujen ja taiten duunatun safkan ystäville. Kyllä se läski ranskalainen jenkkakahvaukkeli oli oikeassa, mesta on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: