Thai Orchcid – semihyvää thaikkusafkaa stadin ytimessä

28 Hel

Palkitsimme daamin kanssa itsemme rankan duunipäivän päätteeksi maistuvalla illallisella Yrjönkadun uudehkossa Thai Orchcidissa. Tää thaikkula päätyi illalliskohteeksemme lähinnä hyvän sijaintinsa ansiosta, sillä ilta oli taas kerran sään puolesta sen verran bärssistä, et ylimääräisiä askelia ei paljoo huvittanut ulkoilmassa tarpoa.

Paikka oli aasialaiseksi perusmestaksi astetta viihtyisämmin stailattu ja pahin kitsch loisti poissaolollaan, jos ovien liepeillä lorissutta keinopuroa ei lasketa. Samassa paikassa on ollut joku rafla niin pitkään kuin semidementoitunut  herrasmiehistelijä pystyy muistamaan, ja ainakin osa sisustusta tuntu olevan vanhaa ja täysin toisen tyylisuunnan perua. Parempi kuitenkin noin, ku et kaikki paikat olis tungettu täyteen muka-aasialaista halpisroinaa.

Palvelu paikassa skidisti tökki, mut onneks safkat oli ihan kohillaan. Pääruoat ku viel viipotti siel jossain 15 ja 20 egen välimaastossa niin hinta-laatu-suhdekin oli löytänyt ihan jepan paikkansa. Ja mukava oli tavata vinkkulistaakin, ku sinne oli joku jaksanut skrivailla ihan pätevän oloisia suosituksia suoraan lista-annoksia koskien. Toimiva innovaatio, vaik moinen ei viinisnobien herkkään hipiään sopisikaan…

Mietoa currya, hitaasti haudutettua broilerinrintaa, bataattia, sipulia, kurkumaa, kardemummaa, kanelia, tamarin-kastiketta ja paahdettua maapähkinää kookosmaidossa

Itse skruudasin paistettuja tiikerirapuja jossain sekavahkossa sieni-soijasysteemissä. Fiksumpi seuralaiseni puolestaan älys tilata curry-kookoshenkisen kana-annoksen. Onneks pääsin siihen lokkeilemalla maistille, sillä oman snadisti tylsähkön annokseni perusteella olisin hieman epäillyt paikan kokin kykenevyyttä thaityylisen maustamisen suhteen. Vanhana Chiang Main -kävijänä tiedän kivuliaan hyvin, et thaimaalaiseen keittiöön ei kuulu alakanttiin maustaminen ja chilin pihtaaminen. Ja tota osastoa onneks oli parhaimmillaan tarjolla tossa kanasetissä, josta jäi just kylmälle paskakelille sopiva lämpö kitusiin. Tollasen safkan skruudaaminen on yks parhaista tavoista vetää pohjoisen karuja kelejä lättyyn ja palauttaa usko elämään sekä sen nautinnollisuuteen.

Paistettua tiikerirapua, inkivääriä, sipulia ja sieniä soija-osterikastikkeella

Nautintoa edusti myös pöytäämme tilattu ”sorbetti”, joka oli erittäin maukas tuoreine hedelmineen. Vaikkakaan en suostu uskomaan sitä ehdaksi sorbetiksi, sen verran kermajäätelömäisen raskas systeemi oli kyseessä. Hyvää se oli silti ja ainakin miljuuna kertaa parempaa kuin lopuksi ryystämäni Mekhong-viski, joka oli kyl ihan autenttisen (= paloöljyn ja pirtun) makuinen myrkky.

Mekhong Thai Whisky

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: