Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja

31 Maa

Yöpöydällä pötköttävät Tervon, Kyrön ja Hotakaisen uusimmat teokset odottaen kiltisti lukuvuoroaan ja samalla pölyä keräten. Ja mitäpä tekee tässä tilanteessa herrasmiehistelijä? Hän hakee Kallion kirjastosta Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan ja ryhtyy kaikkia järjen & sivistyksen sääntöjä uhmaten paikkaamaan tuota yli kymmenvuotista mikroaukkoa sivistyksensä kiinanmuurissa.

Onhan se vähintään seminoloa, et on tollanen kotimaisen kirjallisuuden merkkipaalu sekä bestseller lukematta. Etenkin kun ihan arvovaltaisessa kirjaseuranta.fi-palvelussakin näitä lukukinkereideni lopputuotteita jaellaan koko suomalaisen intelligenssin nähtäväksi. No, tuskin enää tän jälkeen! *

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja (Diktaattori, 2001)

Täs on maaliskuu muutenkin mennyt aika ala-arvoisten opusten (mm. Vimma & Palmgren) parissa ni siihen eetokseen kyseinen Juoppis sopi ku nyrkki piripellen öögaan. Vaik kyl tää Vuorisen jätös oli ihan omaa luokkaansa. Sen verran raaka ja alkuvoimainen rypistys Tuusulan läskipäisen Bukowskin esikoiskirja oli, et siit on paha mennä mitään syvällisempää tarinaa vääntämään.

Juoppohullun päiväkirja seuraa päivätasolla kirjailijan alter egon semipultsarielämää Kallion Vaasankadun poikamiesboksissa ja sen lähiympäristössä. Päivät kuluvat juopotellen, naiden, paskoen ja yrjöten. Noita elämän neljää perustoimintoa sit kuvataan varsin inhorealistisella pieteetillä. Pakko allekirjoittaneenkin kateellisena myöntää, et muutamaan kertaan kieli on sen verran ronskia ja innovatiivista, et huomasin hytkyväni nauruntyrskähdyksistä.

Ei voi siis kokonaan Juoppista moittia, jos tuollaista ajoittaista hytkymistä sai aikaan. Kaikki ”oikeatkaan” kirjat kun eivät synnytä mitään vastaavan mittaluokan tunnereaktiota. Ja onhan opus ihan tarpeeseen kirjoitettu, ku yli 100 000 kappaletta tota on kerran painettukin. Juoppohullun päiväkirja on varmasti saanut monet lukuhommista vieroittuneet takaisin kaidalle polulle eli ansaitkoon senkin vuoksi olemassolonsa, vaik ei mun hyllyyn suosikkikirjojeni sekaan tule koskaan päätymäänkään. Mut se tuskin tuotteliasta Vuorista paljoo haittaa, ku hujoppi nauraen marssii kohti pankkia…

* Suomen Kirjailijaliitto ei hyväksy Vuorista jäsenekseen, sillä häneltä puuttuu nk. ”kirjallinen näyttö”.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: