DVD: Hurt Locker (2008)

18 Huh

Taas on herrasmiehellä ollut dieseliä koneessa ja viive tämänkin leffan tsiigaamisen suhteen alkoi venyä noloihin mittasuhteisiin. Siinä vaiheessa on syytä tosiaan mulkoilla itseään peilistä tavallistakin pidempään, ku on päättänyt aikoinaan mennä leffateatteriin katsomaan jotain mielenkiintoista rainaa, ja vuosien vierittyä havahtuukin väijymästä sitä ensikertaa kotitöllöstä vasta sitten, kun se on tullut eetteriin jo maksuttomiltakin suomalaisilta peruskanavilta.

Hurt Lockerin kanssa kävi just näin.  Vaan eipä se ole leffan vika, ja koska kyseessä on todellinen ajaton mestariteos, niin kyllähän se tollasen vuosikausien viiveenkin kestää. Ja hyvin, sanoisinpa jopa erinomaisesti leffa aikaa kestää. Toivoisinpa sitä katsottavan vielä tulevina vuosikymmeninä samalla tapaa, kuin jengi jaksaa pyörittää Kauriinmetsästäjiä, Platoonia, Full Metal Jacketia, Ilmestyskirja Nyttiä ja muita amerikkalaisperäisiä sotaelokuvien klasareita. Sillä ihan oman genrensä moderni klassikko Hurt Locker on, eikä se suotta Oscareitaan vuonna 2009 kuusin kappalein haalinut (mm. paras ohjaus, Kathryn Bigelow).

Tää leffa on jälleen kerran hyvä muistutus siitä, kuinka totaalisen hullua ja perustelematonta sodankäynti on. Koko touhu saadaan tässäkin realistisen oloisessa rainassa näyttämään järjettömältä meiningiltä, jossa kaikki ihmiset ja systeemit ovat totaalisen sekaisin. Nyt huseerataan Irakissa tiepommien ja molottavien siviilien keskellä, jossa kukaan ”vapauttajista” ei tiedä, miksi ja mitä pitäisi tehdä. Puhumattakaan siitä, et jollain olisi aavistuskaan siitä, miksi tänne persläpeen ollaan alunperin oikeasti edes tultu. Kaikesta sekavuudesta huolimatta sotilaat tottelevat vuosituhantisen perinteen mukaisesti käskyjä ja suorittavat annettuja tehtäviä kaiken shaiban keskellä hikoillen, kiroillen, kärsien, seoten ja kotiinpääsyä ventaten. Hurt Locker tuki hyvin viime vuonna lukemani David Finkelin kuvausta samasta hullusta sodasta ja pisti herrasmiehistelijän uudestaan pohtimaan kapitalismin häntä heiluttaa koiraa -keloja.

Tässä elokuvassa tuon ns. peruskauran lisäksi on nostettu vahvasti eteen koko touhun mieltä sekoittava ja etenkin joitan yksilöitä pelottavasti addiktoiva voima. Pääosassa oleva pomminpurkaja (loistava John Renner) on täysin toiminnan ja kuolemanpelon mukanaan tuomassa adrenaliinikoukussa, eikä osaa elämältään mitään muuta enää kaivatakaan. Mies kerjää kuolemaa kaikin mahdollisin tavoin ja elokuva kuvaa hienosti hänen vielä jollain tasolla normaalielämän puolella roikkuvan mielen ja sitten tuon synkemmän puolen taistelua. Ja saadaksesi selville voittajan tulee sinun katsoa leffa. Ja muista tsiigata se sitten hamaan loppuun asti!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: