Katja Kettu: Surujenkerääjä (WSOY)

23 Elo

Oli aika päräyttävä ja monin tavoin vaikuttava kokemus lukaista viime vuonna Katja Ketun mestarillinen Kätilö-romaani (WSOY, 2011). Sen innostamana kahmin hikisiin kouriini kirjailijattaren aikaisemman teoksen, Surunjenkerääjän (WSOY, 2005). Sen läpi kahlattuani on pakko todeta, et komeasti oli kettutyttö kehittynyt taiteellisilta kyvyiltään reilun viiden vuoden aikana.

Surujenkerääjä oli aika luonnosmainen ja etäännyttävä kirja. Kyllähän siin samat visvaiset elementit oli ku Kätilössäkin eli pillua, eritettä, surua, pedofiliaa, mielenvikaisuutta ja muuta pohjoista sekoilua riitti joka sivulle. Nyt oli vaan kehystarina, kielen nyanssit ja koko konteksti sen verran vaatimattomampaa settiä, ettei kovin häävi kokonaisuus ollu kyseessä ja lukunautinto jäi varsin laihaksi. Jos Kätilö oli kypsän taiteilijan aikaansaannos, niin tää nyt lukemani tekele oli tasoltaan kovasti yrittävän amatöörin virityksiä…

Surujenkerääjä saattaa puhutella mielenterveytensä ja identiteettinsä angstisten umpisolmujen kanssa painivaa teinityttöä, mut tällaista tasapainoista ja elämän kanssa harmoniassa elävää herrasmiehistelijää toi ei koskettanut millään tasolla. Ainoot kiksit sain parista mehukkaasta kielikuvasta, mut ei sillä vielä kuuhun mennä. Ei edes Keravalla.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: