Finnbar 2012 – viskisieppo kevyessä yläpilvessä

24 Lok

Seitinohuen päiväjurrin lisäksi tuli myös aika ristiriitaiset fiilarit, ku pörräs Wanhan Sataman Finnbar-messuilla alkuviikosta. Toi konseptihan on ravintola-alan ammattilaisten (ja brenkkubloggaajien) vuotuinen kokoontumisajo, jossa viinatukut juottaa maakuntien baarihenkilöstöä maistatusmeiningillä. Toisilla toi meininki tarkoittaa mielenkiintoisiin tuotteisiin tutustumista ja toisilla taas armotonta alkuviikon lärväämistä. Itse kuuluin luonnollisesti tuohon ensin mainittuun vähemmistöön. 🙂

Nuorten baarimikkojen toikkaroinnin seassa hilasin itseni niille tiskeille, jossa valutettiin mukiin viskejä. Tarjonta oli sen veran laaja, et aloittelijalla olis mennyt pasmat pahemmin sekaisin, sillä fokusointia oli todellakin pakko harrastaa ja vielä isolla handulla. Muuten olis kyl karannu käpälästä niin mopo ku lapaset. Koville se otti, mut kyl kannatti. Laatuviskeihin kun panosti, niin siinä kuluneen mutta tosiperäisen sanonnan mukaisesti laatu korvas määrän.

Pikkasen kiristi ohimoa, ku joutu särpimään laatunesteitä muovisista pikkupikareista. Tosin noista mikroskooppisista hammaslääkärikipoista ku viskiä imuroi niin ainakin erottu jyvät akanoista. Viskin nimittäin pitää olla ihan perkeleellisen hunajaista, jos se saa kituset huutamaan orgastista hoosiannaa noin tarjottuna. Pari kertaa noin kävi ja siksi on pakko nostaa pari juomaa ylitse muiden.

Koko tastingsession kunkku ei nimittäin ihan selvinny allekirjoittaneellekaan, sillä kaksi äärimmäisen kovatasoista, sanoisinpa jopa jumalaista juomaa vetivät maaliviivalle niin rinnakkain, ettei edes maalikamera saanut niiden paremmuudesta tolkkua. Toinen tykkituote oli Macallanin Triple Cask Matured 21-vuotias lippulaivatuote ja toinen oli jo ihan oman lahkonsa Suomenkin viskipiireihin käynnistänyt GlenDronach Allardice 18yo.

Macallan 21yo

Jos elämässä pitäis vaan yhteen viskiin tyytyä, niin noista molemmat voisi olla varteenotettavia tsoisseja. Sen verran täydellistä nautintoa niin öögalle, klyyvarille ku makuhermoille ja pötsille noi pystyivät tarjoamaan. Kehotankin kaikkia maistamaan noita tuotteita välittömästi, ku tulevat jossain vastaan!

GlenDronach 18yo

Kunniamaininta annettakoon vielä jaappanialaisille, joiden väsäämä Yamazaki 18yo oli varsin vakuuttava mestarityönnäyte. Tollasesta skidisti savuisesta ja pehmeän turpeisesta viskistä olisi jo aika moni skottitislaajakin ylpeä. Harva säkkipillinpuhaltaja tollaseen edes pystyy, vaik kuin yrittäis. Kotsaa ilmaan siis nipponin pojille. Tosta on hyvä jatkaa!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: