Karo Hämäläinen: Erottaja (WSOY, 2011)

28 Lok

Hassasin viikkokaupalla tehokasta peliaikaa tavaamalla tietokirjoja (mm. Valtaojaa ja Wilberiä), joista ei jaksa tällä foorumilla pahemmin huudella. Tota semipuuduttavaa, mut pakollista itsensäkehitysprosessia kevensin lukaisemalla aina välillä jonkun heppoisen viihdefiktion, eikä niistäkään pahemmin jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Siihen samaan höttösuohon olisi kenties uponnut Karo Hämäläisen Erottajakin, ellei sen tavallisesta poikkeava aihepiiri olisi nostanut teosta perusviihdekirjallisuuden värittömästä ja mauttomasta massasta.

€rottaja (WSOY, 2011)

Finanssimaailmaan sijoittuva, viime vuonna markkinoille pullahtanut Erottaja, on hieman remesmäinen kirjallinen läpijuoksu. Skidistä juonellisesta sekä taiteellisesta epäuskottavuudesta huolimatta Hämäläisen finanssitrilleri-skeneen lokeroitu opus on ajoittain ajatuksia herättävä ja massipuolen asioitava viihdyttävästi valottava tekele. On tällaisena piensijoittajana kliffa päästä kurkkaamaan Erottaja-nimisen, kuvitteellisen yksityisen sijoitusyhtiön kulissien taakse. Vaik tota kuvaa onkin maalailtu varsin taagilla pensselillä, niin ihan hyvää settiä Karo lukijoilleen omassa genressään tarjoaa.

Luonnollisesti kaikki fyrkanahneet finanssijantterit on kuvattu varsinaisiksi paskanaamoiksi. Tämä yksisilmäisyys saattaisi jopa hieman häiritä, etenkin jos olis esimerkiksi väkevä Hanken-tausta. Itseä se tökki kuitenkin siksi, ettei ollut mitään samaistumispintaa, kun jokaiselle skragakaulalle toivoi lukiessa vaan pelkkää pahaa. Ja pahaa sieltä tulikin, kun alkoi iskeä shaiba tuulettimeen pienen alkukiihdyttelyn jälkeen.

Kirjan kerronnan vauhti vetää lukijan aina välillä imuunsa, mutta samalla tuntuu ettei mopo ihan meinaa pysyä kirjailijan rukkasessa. Ihan rotkoonkaan menopeli ei toki karkaa, mut hieman hallitsemattomalta kokonaisuus haiskahtaa. Enemmän tai vähemmän epäuskottavia hahmoja tuodaan ja poistetaan tarinasta siihen tahtiin, ettei kaikki langat pysy ojennuksessa ja mielenkiintoisetkin säikeet jäävät nivomatta yhteen. Turbobuustatussa vauhdissa myös draaman kaari kärsii, eikä ihan mallikkaasti pedattua kliimaksia koskaan oikein kunnolla saatu maaliinsa.

Erottaja olis tosiaan aika tusinaviihdettä, mut sen sijoittaminen rahamaailman mahonkisiin saleihin seivaa aika paljon. Fimin ja Glitnirin taustalla koheltaneiden finanssiviikinkien kokkaamasta, lähihistorian sakeasta tositarinasta ammentava kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen. Etenkin, jos on senttiäkään kiinni jossain rahastossa tai osakesalkussa roikkuu mitään arvopaperia. Tosin lukemisen jälkeen tulee kyl aika vahvasti sellainen olo, et kaikki säästöt taitaa olla varsin huonoissa käsissä.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: