James Bond 007: Skyfall – tappiin asti tuotteistettu agenttisaaga

4 Mar

Yritin parempaa puoliskoa vikitellä messiini tsekkaa uusinta Bondia. Eipä käynyt flaksi sen suhteen, vaik Daniel Graigin könsikkäinen habitus jollain tasolla tuntukin friidua houkuttavan leffateatterin suuntaan. Ei kuitenkaan tarpeeks, mut onneks Mr. Code suostu lähtee völjyyn tolle visuaaliselle vuoristorata-ajelulle.

Ekaks on pakko todeta, et diippii ihailua piisaa tältä suunnalta Bond-brändiä kohtaan ja uusimman tuotteen nähtyäni toi rispekti vaan kasvo. Nin hyvin on Ian Flemingin luoma salainen agentti tuotteistettu, et sen parissa on kenenkään ohjaajan paha tyriä, kuhan pitää kaikki oleelliset elementit esillä. Taas oli siis ne tutuksi tulleet pakolliset marttiinit, kurvikkaat böönat, kuiva brittiliäinen huumori, massiiviset räjähdykset, hengästyttävät takaa-ajot, seksistiset kaksimielisyydet, eksottiset maailmankolkat, tyyriit bilikat ja suuruudenhullut pahikset kehissä. Toi toimivaksi ja kaupalliseksi menestykseksi havaittu action-soppa oli sit kruunattu vielä tuttuun stailiin vauhdikkaalla prologilla, melodramaattisella tunnusbiisillä (by Adele) ja maailman ykkösluokan näyttelijöillä (mm. Javier Bardem pahiksena ja Ralph Fiennes hyviksenä). Olihan siinä rahoille jo vastinetta, vaik mitään muuta ei pahemmin sit tarjolla ollutkaan.

Mainittakoon kuitenkin se, et pientä lisäväriä totuttuun toivat uutuuteen ujutetut vanhenemisen ja kuolevaisuuden elementit sekä hienostuneen tyylitietoiset, jopa hieman sarkastiset viittaukset saagan kliseisiin. James Bond oli siis hieman enemmän lihaa ja verta kuin on aikaisempien vuosikymmenien aikana totuttu. Raihnaisen sankarin käsi jopa vapisi niin et pistooliammunta ei tahtonut sujua ja brenkkuakin meni enemmän ku lääkintöhallitus suosittelee. Ihan vakiokaavaa ei ollut sekään, et Bondin vahvimpana aisaparina seikkaili vanha kääkkä M (virtuoosimainen Jude Dench), eikä joku messevä misu. Tämä tosin latisti jännitettä eli ei ihan ton ratkaisun perusteet mulle auenneet.

Muutenkin itse tarina oli taas kerran epäuskottava ja epälooginen sähläys, joka ei oikein jaksanut allekirjoittanutta innostaa. Kässäriin ku olis ymmärretty panostaa tuon ulkokultaisuuden ja pakollisten elementtien lisäksi, niin aineksia olisi ollut yhdeksi kaikkien aikojen agenttielokuvaksi. Jos joku osais naittaa nää Bondin trademarkit ja vaik Pappi lukkari talonpoika vakooja -leffan tapaisen älykkään agenttitarinan niin meitsi olis myyty. Nyt tuli hieman halvalla pantu olo, ku tein sen aloittelijamaisen mokan, et odotin pinnan alla olevan jotain muuta ku tyhjää.

P.S. Vaik Casino Royalen tasosta jäätiin skidisti jälkeen, niin oli tää kyl paljon parempi ku edellinen, suorastaan sysipaska Qauntum of Solace!

Mainokset

2 vastausta to “James Bond 007: Skyfall – tappiin asti tuotteistettu agenttisaaga”

  1. Leickmann 18/11/2012 klo 13.20 #

    Tästä arvostelusta kiitos.

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: