Jens Lapidus: Luksuselämää – ei mee hyvin sveduilla!

27 Mar

Jos Jens Lapiduksen uusin kirja, Luksuselämää (2011), peilaa millään tavalla svealandian nykytodellisuutta, niin eipä mee hyvin svedupettereillä. Sen verran karua kuvaa tää krimitrilogian päätösteos maalailee läntisen naapurimme kulissien takaa, ettei oikein meinaa kaikkea pystyä edes tällaisena naiivina sinisilmänä nielemään.

Jens Lapidus: Luksuselämää (LIKE, 2011)

Lapiduksen kuvaamassa tukholmalaisessa arkirealismissa lähiöiden maahanmuuttajat vihaavat kantaväestöä ja elävät aivan toisessa todellisuudessa kuin hiljalleen vähemmistöön painuva pullamössöinen kantaväestö. Tossa juristikirjailijan kirjojen sivuille riipustamassa arkitodellisuudessa aseet, huumeet, väkivalta ja rikollisesti hankittu raha ovat keskiössä ja oikotie onneen rakennetaan kepulikonstein sekä muista piittaamatta. Kulissien takaisen Ruotsin kunkku on se, joka on kaikista julmin ja ahnein. Tota titteliä tavoittelevat niin venäjän julma mafia, balttian luunyrkit, kuin näätämäiset latinogangstat. Ja alkuasukkaat sulkevat silmänsä tuolta kaikelta, jatkaen eloaan alati kutistuvassa kuplassaan, kuin mitään pahaa ei olisi tapahtunutkaan.

Kiehtovaa luettavaa toi aikaisemmista kirjoista kehittyvä saaga olisikin, ellei tyyliseikat tökkis pahasti vastaan. Tällaiselle nipolle tekee aika pahaa tavata tekstiä, jossa ei ole pilkut paikoillaan ja lauserakenne tökkii ku lippospaavon puhe. Lisäksi koripalloa heitetään maaliin(!), kilpa-autoilla kaahataan ralliradalla(!) ja muuta vastaavaa käännöskukkasshittiä on tarjolla lähes joka kappaleessa… Tuollainen syö lukukokemuksesta parhaan terän. Kun lauseita joutuu tankkaamaan ja päälle läväytetään aivan poskettoman surkea käännösjälki, niin ollaankin yhtäkkiä kioskikirjallisuuden tasolla. Sääli sinänsä, sillä ihan kliffan kokonaisuuden Lapidus on onnistunut väkertämään kokoon kolmessa opuksessaan ja tarinan antisankareiden sekoilua on seurannut mielenkiinnolla ja kummastuksella.

Kielipoliittisesta rypemisestä huolimatta Luksuselämä vetää ihan hyvin nippuun aikaisempien kirjojen hahmojen eli JW:n, Jorgen ja muiden taparikollisten tarinat. Jos oot siis lukenut edelliset osat, niin tää on aika must kamaa. Muussa tapauksessa ei kannata aikaa tai mielenterveyttä tällaiseen huttuun tuhlata.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: