Argo – tosipohjaista jännitystä elämään

14 Tam

Tositapahtumiin perustuvissa leffoissa on usein se vika, et katsoja tietää jo etukäteen kuinka pätkä tulee päättymään. Toi probleema aktualisoituu kyl laajemminkin useammissa Hollowoodin koneiston tuotteissa, mut nää based on true story -pohjaiset rainat ovat siin ihan omassa luokassaan. Nyt oli kuitenkin Ben Affleckin ohjaamassa Argo-elokuvassa onnistuttu pitämään jännitystä upeesti yllä, vaik kaiken aikaa ties onnellisen lopun viel koittavan.

argo-poster

Ben Affleck esitti ohjauksen lisäksi leffan pääosan CIA-jantteria ja pakko on tolle kundille taas nostaa kotsaa. Vaik tää teos ei ihan saman herran edellisten teosten (The Town & Gone Baby Gone) tasolle yllä, niin hiton hyvä leffa tämäkin oli. Ammattitaito haisi nokkaan kaiken aikaa ja oli taas kerran parin tunnin tsittaussession arvoinen setti.

Tarina kuvas 70-luvun lopun Iraniin sijoittunutta panttivankidraamaa, jossa jenkkiläisiä suurlähetystön henkilökuntaa jää vallankumouksen jaloissa jumiin varsin vihamieliseen maahan. CIA ryhtyy ryhmää pelastamaan ja Affleckin esittämä jannu keksii juonen, jolla tyypit saadaan seivattua taas omien joukkoon. Itse pelastusplääni on sen verran absurdi, et sitä ei uskois ellei tietäis stoorin taustalla olevan autenttisia tositapahtumia.

Nasta oli penkissä seurata tuota pelastusoperaatiota ja hyvin oli saatu vihamielinen sekä kyttäävä ilmapiiri siirrettyä sellofaanille. Aidosti joutu puristaa rystyset valkoisiksi heti kättelyssä, kun kiukkuinen väkijoukko rynni avauskohtauksessa sisään jenkkien lähetystöön ja mob ruletti ihan kunnolla. Muutenkin meinas homman etenemistä seuratessa mennä pakki klesaksi, eli yksinkertainen, mutta hyvin imuttava tarina ja sen kerronta sai aikaiseksi hyvää tunnelmaa.

Pari vikaa minsaa ku olis Beni malttanu jättää leikkaamon lattialle, niin oltais yletty varsin kiitettävien pojojen puolelle. Nyt toi äitelyys pikkasen meni överiksi, eikä ohjaaja/tuottaja/pääosanesittäjän tavaramerkiksi muodostunut vatsalihasten vilauttelukaan puhutellut allekirjoittanutta kovinkaan vahvasti. Noist ujoist tökkimisistä huolimatta hyvä pätkä kuitenkin kyseessä eli jos vähänkin leffojen päälle snaijaa niin ei Argon kanssa tule pahasti pettymään. Skidisti pullahti leffan aikana mieleen Spielbergin samalle vuosikymmenelle sijoittunut Munchen. Sil erotuksella tosin, et Argo ei ollut umpitylsä vaan mielenkiintoinen ja vangitseva.

Ekstrabonarit muuten musiikin käytöstä. Kolme hienosti valittua 70-luvun laatubiisiä (by Van Halen, Led Zeppelin ja Dire Straits) säväytti just oikeassa kohdassa ja muistutti taas kerran siitä, et laatu korvaa määrän.

Mainokset

2 vastausta to “Argo – tosipohjaista jännitystä elämään”

  1. Euse 15/01/2013 klo 0.15 #

    Miten pitäisi suhtautua, jos ei pitänyt Munchenia lainkaan tylsänä? 😉 No Joo, kiitos taas vinkistä, hyvät arvosteluthan on sellaisia, joista osaa päätellä tykkäisikö itse, riippumatta tykkäsikö arvostelija.

    • herrasmiehistelyablog 16/01/2013 klo 23.26 #

      Jos Munchenia ei kokenut tylsäksi niin sitten Argo voi olla jo aikamoista action-touhua! Suosittelen kokeilemaan, sillä alun joukkokohtaus Teheranissa saattaa puhutella vaativaakin katsojaa.

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: