Suomen kokoiseen maahan mahtuu kerralla vain pari kuvataiteilijaa, jotka saavat nauttia niin kansakunnan kuin median kokonaisvaltaisesta huomiosta. Yksi näistä harvoista ja valituista on helsinkiläinen maalari Nanna Susi. Tuotteliaan taiteilijattaren status on maassamme erittäin vahva, ja jopa naistenlehdet rakastavat haastatella hersyvästi nauravaa ja avoimesti asioistaan kertovaa kuvataiteilijaa. Jotain Nannan markkina-arvosta kertonee myös se, että yksi päivä liikennevaloissa jumittaessani bongasin hänen uusimman Underneath the Eyes -näyttelynsä katumainoksen. Siinä kehoitettiin poikkeamaan Tennispalatsin taidemuseoon, tutustumaan tammikuun 20. päivään asti pydessä olevaan näyttelyyn. Kilttinä janarina ei sit ollu muuta saumaa, ku mennä sinne tsiigailemaan taiteilijan tuoreimpia öljyvärimaalauksia.
Kannattihan tuolla käydä, vaik edellisestä näkemästäni Nanna Suden näyttelystä ei ollutkaan kuin suunnilleen vuosi. Osa tauluista olikin etäisesti tutun oloisia, mut kyl tuol oli uutta ja uunituorettakin settiä framilla ihan yllin et kyllin. Pari allekirjoittaneelle ennennäkemätöntä maalausta oli jopa niin stydejä virtuositeetissaan, et harvoin näkee moisia, massiivisen upeita taidepläjäyksiä. Nannan luoma kolmiulotteinen struktuuri puhutteli tihrustaessa niin läheltä kuin kaukaakin, ja rohkea värinkäyttö kimaltavine pintoineen pelitti parhaimmillaan fantastisesti. Etenkin yksi suuri, kullanhohtoinen taulu naisfiguurilla varustettuna varasti paatuneen sydämeni. Iski alkukantainen ostamisen ja omistamisen himo! Mut sitä hillitsi tietoisuus siitä, et julkkismaalarin tauluista joutuu pulittamaan jokusen kymppitonnin tsipaleelta…
Nanna Susi: Yksi tähdistä lensi yli / One of the Stars Flew Over, 2012 © kuva/photo: Jussi Tiainen
Ostohinkua ja yleisfiilistä kuitenkin laski se tosiasia, et Nanna Susi on tuotteliaisuutensa sivutuotteena varsin epätasainen laatunsa suhteen. Osa maalauksista oli enemmänkin kansalaisopistotasoa ja keskeneräisen harjoitelman oloisia. Lisäksi liian usein vaivasi hienon kädenjäljen ja upean värinkäytön lomassa se, että vähänkin esittävämmän kuvataiteen puolelle lipsuessaan Nanna Susi on varsin keskinkertainen maalari. Osa tauluista toimisikin paremmin, ainakin allekirjoittaneen makuun, jos niihin ei olisi päälleliimatun oloisesti maalattu jatkuvasti toistuvia, kömpelöitä kuvia naisfiguureista, pusuhuulista tai kuusipuista.
Note: Nää mun jorinat ovat toki totaalisen subjektiivisia tavisnäkemyksiä, enkä edes yritä esittää mitään taideasiantuntijaa. Kuhan kerron, mitä ajatuksia tuolla Tennarin yläkerran näyttelytiloissa pyöriessä kuuppaan pullahteli…
Herrasmiehistelyä 
Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!