Keinottelua – häikäilemättömyyden korkeaveisu

21 Hel

Leffamanian painaessa päälle hiffasin taas kerran tsittaavani Finnkinon minisalissa. Täl kertaa valkokankaalla pyöri Richard Geren tähdittämä Keinottelua (Arbitrage). Wallstreetin pörssimaailmaan sijouttunut pätkä oli ihan pätevän oloinen tekele eli kannatti pari timmaa siellä kököttää.

Keinottelua, 2012 (Ohjaaja: Nicholas Jarecki)

Keinottelua, 2012 (Ohjaaja: Nicholas Jarecki)

Richar Gere on maneereineen ja jumittavine naamoineen aika helppo kohde dissaukselle, eikä ukko aina oikein saa leffavalintojaankaan natsamaan. Nyt oli kuitenkin vanha sotaratsu saanut palikat natsaamaan kohilleen ja harmaahapsi sopi erittäin hyvin pörssipahiksen rooliin. Gere esitti kuuskymppistä rahastoyhtiön omistajaa, joka oli niin paatunut narsisti, et harvoin moista patologista paskakasaa screenillä on nähty. Roolisuoritus oli sen verran jäätävä, et ei olis ihme, jos gubbe tosta Oscar-ehdokkuuden nappais.

Pääosan roolihahmolle oli kirjoitettu jopa kiusallisen paljon läpimätää ominaisuutta ja pöhinää. Ukko vedätti yrityskauppojen tiimoilta satojen miljoonien kuprua, petti vaimoaan, kusetti yhtiökumppaniksi erehtynyttä kumppaniaan ja käytti muutenkin huikean häikäilemättömästi hyväksi kaikkia eteensä osuvia ihmisiä. Raha oli ainoa mikä merkitsi ja hahmo eli siinä nykypäivän surullisessa illuusiossa, jossa kuvitellaan onnen löytyvän menestyksestä ja mammonasta. Geren ahneuteensa ja ylimieliseen piittaamattomuuteensa hukkuvan hahmon rimpuilu valheiden loputtomassa verkostossa meinas jossain vaiheessa olla jo liiankin ahdistavaa seurattavaa, mut onneksi ammattitaitoisesti väsätty kässäri toi just oikealla kohdalla lisää twistiä peliin…

Sivuosassa Geren muijana loisti taas kerran nerokas Susan Sarandon, jonka roolihahmo kyllästyi nielemään petturimiehensä paskaa ja alkoi pelaamaan samoilla säännöillä. Myös muut sivuosat (mm. Tim Roth) oli miehitetty ihan mallikkaasti, mut kyl tää silti oli ihan puhtaasti Richard Geren virtuositeettinen soolo. Säälitti vaan skidisti, et pääosan hahmo oli niin ultimaattisen kusipäinen, ettei siihen voinut millään tavalla samaistua, vaan kaiken aikaan toivoi salin pimeydessä, et äijälle kävis mahdollisimman kivuliaasti kalpaten. Kandee käydä tsekkaamassa, miten pahuus tässä maailmassa palkitaan. Loppukohtaus jätti näet hyvän, mut samalla myös sopivan hämmentävän kutinan munaskuihin.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: