Zero Dark Thirty – tyylikästä ja stimuloivaa elokuvataidetta

24 Hel

Olipahan kerrankin niin mielenkiintoinen leffa, et ihan meinas kuuppa levitä, ku sen joutu tsiigaa soolona. Vaik toi Osama Bin Ladenin jahtaamiseen keskittynyt teos ei ollutkaan perinteisillä mittareilla mitään huikeaa tai edes viihdyttävää tsekattavaa, niin paljon se ajatuksia herätti ja niitä olis pitänyt päästä heti ulos päästyä puimaan.

Zero Dark Thirty on tyylikäs ja viileän viiltävä kuvaus kostosta sekä pakkomielteestä. Siinä CIA:n nuorehko naisagentti (tyylikäs & lahjakas Jessica Chastain) omistaa elämänsä terroristijahdille ja samalla uhraa kaiken koston alttarille. Tuota sinnikkyyden ja omistautumisen muuttumista surullisen pakkomielteiseksi verikoston hakemiseksi kuvataan kiirehtimättä yli kahden ja puolen tunnin ajan. Homma etenee tasaisesti kuin joki uomassaan kohti koko maailman tuntemaa loppukliimaksia, jossa jenkkien navy seal -sotilaat hyökkäävät Pakistanin maaperälle tappohommiin.

zero-dark-thirty

Elokuva ei ota kantaa tai tuomitse, mutta pakottaa ajattelemaan ja punnitsemaan tuollaisen kosto-operaation oikeutusta ja mielekkyyttä. Tuttuun tyyliinsä CIA polttaa massia ja käyttää lähes rajattomia resurssejaan yhden miehen metsästämiseen ja samalla uhraa niin työntekijöitään kuin viattomia siviilejä vastapuolen pommi-iskuille ja luotisateelle.

Itsellä leffa pisti monta kelaa pörräämään kupolissa ja yksi niistä oli esimerkiksi se, et nykyisessä voimapatasainossa amerikkalaiset touhuavat kaikilla mantereilla pahemmin lupaa kyselemättä ja ainakin läntisen maailman hiljaisella mandaatilla. Mitenköhän tulevaisuudessa meilläkin suhtauduttaisiin siihen, et kiinalaiset tulisivat helikoptereillaan maaperällemme teloittamaan omasta näkökulmastaan vihollisiksi lukemiaan henkilöitä ja poistuisivat rauniot savuten yön pimeyteen. Voi tuntua perusanterosta hieman utopistiselta visiolta, mut palataan asiaan vuosikymmenen kuluttua…

Pakko tolle Zero Dark Thirtylle ja etenkin sen ohjaajalle (Kathryn Bigelow, mm. Hurt Locker) on taagit rispektit heittää. Harvoin on saanut harmaat aivosolut näin paljon stimulanttia parin timman leffasessiosta ja tää oli niin toivottua ja tarpeellista terapiaa A Good Day to Die Hardin lobotomialeikkausta vastaavan leffakokemuksen perään.

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: