Arkisto | maaliskuu, 2013

Hiljentyminen Ravintola Lasipalatsin Vorschmackin ääressä – klassikko!

30 Maa

Vedettiin Jugen kanssa parempaa ylle ja käytiin herrasmiehistelemässä klassiseen stailiin Lasipalatsin yläkerran raflassa. Toi stadin keskustan funkkishelmen tokassa kerroksessa oleva legendaarinen Ravintola Lasipalatsi houkutteli meidät tonteille listalla olevan Vorschmackin voimalla. Ja kylläpä kannatti taas paikalla käydä tota Mannerheiminkin lempparipöperöksi kehuttua mahtavuutta maistelemassa.

Vorscmack on aina ollut yksi suosikkiruoistani, ja vaik sitä on varsin iisi (mut hidas) himassa väkertää niin kyl sitä pitää aika-ajoin käydä rafloissakin vetelemässä huiviin. Toi lampaanjauhelihasta kokoon poristeltu ja anjoviksen avulla maustettu herrojen herkku nautitaan yleensä pottumuusin kera, mut Lasipalatsin raflan annoksissa lisukkeena oli mattivanhasmainen uuniperuna. Hyvin pelitti luksusluokan lampaanlihamättö senkin kanssa.

Joku kännykkäfirma vois sponssata mulle sellaisen luurin, jossa olis kunnon kamera! Anyone?

Joku kännykkäfirma vois sponssata mulle sellaisen luurin, jossa olis kunnon kamera! Anyone?

Annos oli kaunis ja lisukkeena olleet punajuuret, maustekurkkubiitit ja smetana olivat laadultaan janan paremmasta päästä. Parasta ateriassa oli kuitenki tumma ja rakeinen liha, joka vei kielen mennessään. Etenkin kun pikkaisen sipaisi paksua smetanaa kylkeen. Avot.

Jos Vorschmack on toistaiseksi tuntematon herkku niin klassikkoannosta (18€) kandee käydä ehdottomasti stedaamassa heti kättelyssä Ravintola Lasipalatsissa. Just nois se kuulu duunata ja pakko sanoo, ettei edes allekirjoittaneen kovan tason himakeittiössä ole ihan samalle tasolle aina päästy. Suosittelen visiittiä tuohon kauniin rakennuksen yläkertaan kaikille hyvän sekä rehellisen ruoan ystäville ja muillekin, jotka osaavat arvostaa menneen ajan herraskaista tunnelmaa.

Mainokset

Weeruskan messevät Pure Yankee -mätöt – toimii ku nyrkki naamaan!

24 Maa

Suunnattiin pahamaineisen Jammu-sedän kanssa Weeruskaan perjantaiehtoona. Paikalle meidät oli houkutellut ton luottomestan lanseeraama jenkki-menu. Vempparyhmämme kun osaa arvostaa uppopaistettua settiä ja lihaisia mättöjä, joten eipä tota visiittiä tarttenu kauaa arpoa.

Ja voi veljet, et kannatti taas poiketa Linnanmäen kupeeseen appeelle, sillä loppuillasta tosta korttelikapakasta könys ulos kaksi varsin kylläistä herrasmiehistelijää. Samalla huomasin, etten edellisviikon Skiffer-ahmimisesta ollut mitään oppinut, sillä taas tuli vedettyä varsin lihalliset överit.

Aloitimme fiestamme tilaamalla littiin starterplätterin, jossa oli varsin texmex-henkinen meininki nachoineen ja salsoineen. Ton setin parasta antia olivat pirunmoisen maukkaat kanasiivet. Ton tason wingsejä harvoin tulee vastaan ja niinpä tuli kaluttua noi viimeiseen lihansäikeesen asti. Nam.

Weeruska_jenkkiviikot_platter2

Pääruoaksi vetelin naamariin riivityllä ja ylikypsällä possunlihalla täytetyn Pulled Pork -sämpylän. Kylkeen tuli tietenkin ranut ja säplärin sisällä oli sit kaikkee hyvää mättöö BBQ-kastikkeesta lähtien. Aivan majesteettisen mehevä ja messevä oli toikin amerikkalaishenkinen annos! Vaik alkupalasydeemi jo veti pötsin aika tukkoon, niin kyl toikin setti tuli kaavittua tuulensuojaan ihan vikaan muruseen asti. Tuli ihan mieleen parhaat safkasessiot viime syksyn NY-reissulta eli ei voi kyl pelkästään moittia.

Weeruska_jenkkiviikot_pulledpork

Mikäs siinä olikaan äijien skruudaillessa, ku safkat olivat kohillaan, palvelu pelas ja listalle ilmestyneet jenkkibisset valuivat raikkaina kitusiin. Koko hommasta jäi lopulta niin hyvä pössis pipon alle ja viba punttiin, et taitaa tonne eksyä vielä toistamiseen jenkkiherkkujen äärelle. Teemameininki jatkuu näet ens kuun ekaan päivään asti eli vielä ehtii. Suosittelen lämpimästi visiittiä muillekin!

Chivas Regal 12yo Blend – mikrotasoinen viskitesti yläilmoissa

23 Maa

Riipaisinpa skidin viskimaistelun viikolla Norjan reissun ratoksi. Pistin elämän risaiseksi ja tilasin lentoemolta puolen desin muovilekkerin (kts. kuva) Chivas Regalia eli tuota kaikkien tuntemaa ja huippusuosittua skottiblendiä. Tarkoituksenani oli ottaa selvää, miks just tota lientä myydään ku leipää pitkin maailmaa. Ei selvinnyt kyseinen mysteeri täläkään erää, mut olipahan edes jotain mielekästä puuhaa stadin ja Oslon välille…

Chivas Regal 12yo Blend (5cl)

Chivas Regal 12yo Blend (5cl)

Muovimukissa toi sekoite näytti varsin tyylikkään mahonkimaisen ruskealta. Väri oli pomminvarmasti duunattu poltetulla sokerilla, mut enpä antanut sen fiilistelyjäni haitata. Pääasia, et näytti hienolta! Tuoksu ei tosin ihan ton komean värin kanssa mätsännyt, sillä klyyvari ei paljoa mitään ihmeellistä saanut imuroitua hajuantureihinsa kovasta nuuskutuksesta huolimatta. Snadisti hedelmäisyyttä oli kyl havaittavissa ku kovasti ponnisteli, mutta muuten erittäin ympäripyöreä kokemus.

Maku oli ensalkuun varsin suolainen ja yllättävänkin turpeinen. Miltähän tislaamoilta nää liemet on kerätty kokoon? Ettei vaan olis Islayn suunnalta osa peräisin! Ei tossa tosin sentään savua ollu tarjolla, joten hittoako noista tisleen lähteistä sit selvää ottaa ilman sisäpiiritietoa. Saihan sitä kuitenkin aikani kuluks arvuutella, ku ei muutakaan duunaamista koneessa ollut soolonan lenellessä.

Jälkimaku teki kokemuksesta kuitenkin sellaisen, ettei jatkossakaan paljoa tartte tota blendiä himaan asti raahata reissuilta. Suuhun jäi nimittäin ikävän tympeä ja tupakkainen maku. Tuo pitkä ja puiseva jälkimaku oli loppupeleissä sitä luokkaa, etten suostu tota kuraa edes maistamaan pariin vuoteen. En ainakaan ilman kolaa! J

Voiko siis miljoona kärpästä olla väärässä, kun paskakasassa aterioivat. Kyllä voivat!

Skiffer Erottaja ja lihanhimon limiitit

20 Maa

Tuli lyötyä pää komeasti seinään, ku Jussi-Pussin kanssa käytiin äijäilemässä Erottajan Skifferissä. Toi jo ravintolaketjuksi (Tahko, Erottaja, Liuskaluoto ja Phuket!) paisunut pizzamesta on yks suosikeistani, ku puhutaan hyvästä lärpäkkeestä eli laadukkaiden raaka-aineiden, rapean pohjan ja maukkaan tomaattikastikkeen pyhästä kolminaisuudesta. Nyt ku ovat jannut saaneet Erottajalle auki uusimman virityksensä niin pakkohan sinne oli mennä testiajolle. Pari kuukautta myöhässä tosin, mut mikäs kiire tässä vapaaherralla valmiissa maailmassa…

Positiivisin mielin siis rynnittiin perjantai-iltana inessiiviin ja skidillä mäihällä saimmekin pöydän selvästi suositusta ja näppärän kompaktin kokoisesta mestasta. Suosion ja vähäisten asiakaspaikkojen yhtälö voi kyl olla aika hankala yhdistelmä asiakkaan kannalta, mut nyt onnistu ku pääs iskee lennosta vapaaseen penkkiin perseensä. (Hyvä et kaltaisemme nälkäiset vanhukset pääsivät heti tsittaa, ku muuten olis voinut mennä ryyppäämisen puolelle, jos olis joutunu kauan baaritiskillä stondailee…) Niinpä pizzanhimoisina karbaaseina ryhdyimmekin välittömästi tavaamaan yyberhouukuttelevaa ja sopivan ytimekästä liuskalistaa. Siinä sivussa hörpittiin tietty bisseä, mitä lienee turha edes sen kummemmin mainita.

Allekirjoittaneelle iski valinnassa vauhtisokeus, enkä snaijannu yhtään skagailla, vaik hinoitsemani Butcher-pizzan sisältöä kuvattiin menussa seuraavalla tavalla: Lihaa! Niinpä meni nälissäni ja armottomassa lihanhimossani ton 18 egen teurastajalätyn tilaamaan. Enpä osannut aavistaa mitä tuleman pitää, vaik näpsäkkä tarjoilijapimu kertoikin täytekavalkadin muodostuvan mm. lampaankareesta, kielileikkeleestä, paahdetusta porsaankyljestä sekä Emmental-juustosta.

Skifferin Butcher-liuska (18 €)

Skifferin Butcher-liuska (18 €)

Aikanaan kun toi lätty pöytään jysähti, niin kyl meinas herrasmiehistelijän leuka pudota rintaan. Armoton ja täysin ennennäkemätön pizza komeili edessäni, ja meinas mennä heti kättelyssä pala kurkkuun. Niin tolkuttomasti lihaa oli liuskalle lastattu, että vastaavaa näkeee lähinnä ruotsinlaivan buffassa, ku rekkakuskit rakentelevat megamättölautasiaan.

Ei siin auttanu muu, ku kaivaa sisäinen neandertalilainen framille ja ryhtyä lihansyöntiin. Aluksi toi skruudaaminen olikin jopa ihan hauskaa touhua, ja mehevät täytteet upposivat napaan kuin veitsi ihmiseen. Jossain vaiheessa tollanen puolimetriä pitkä ovaalilätty, jonka päällä tuntui olevan kilokaupalla köttiä, rupes kuitenkin bulisti tökkii. Tulipa siin aseita kalistellessa mieleen Man vs. Food -töllösarjan kuvottavat food challenge -skabailut, ja niinpä pala palalta nieleminen muuttui työläämmäksi.

Jossain vaiheessa olikin sit pakko nostaa handut pystyyn antautumisen merkiksi. Ei vaan pystyny enemään louhii, vaik mieli olis tehnyt. Pizzassa ei näet ollu mitään vikaa. Rajat vaan tuli vastaan ja liika on aina liikaa. Harmitti oikein nostaa valkoinen lippu salkoon, mut jotain tolkkua pitää meikäläisenkin bakkanaaleissa olla. Joku taagimpi ja nälkäisempi korsto ton voi vetää, mut tällaiselle mikkihiirelle siinä oli liian iso härkä selätettäväksi. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti tota miehuuskoetta stedaamaan. Meitsi aikoo tosin ens kerralla tilata listalta jotain muuta… Pavlovin koiramaisesti kuolaa heruttavia vaihtoehtoja Skifferin menulla onneks piisaa!

Bangkok – miljoonakaupunki meikäläisen makuun

15 Maa

Kaupunkilomailu on todellakin meikäläisen juttu. Ja vaik biitsipötkötys ei tälle hipiälle ja kuupalle oikein passaakaan, niin ei kaupunkilomallakaan toki tee pahaa, jos samalla saa nauttia lämmöstä ja D-vitaminoitua arskan hellässä syleilyssä. Tuota kaikkea arvostamaani hubaa tarjosi tällä kertaa Bangkok, jossa aiemmin on tullut pörrättyä lähinnä duunireissupohjalta. Nyt tuli lomailtua siellä reilun viikon verran ja kyllä teki moinen gutaa talven sekä loskan raiskaamalle suomipojalle.

Asiatique at Riverfront

Asiatique at Riverfront

Me härmäläisethän ravataan nykyään Thaimaassa samaan tahtiin kuin Kanarialla kovimman keihäsmatkabuumin aikaan. Ja mikäs se tuonne päiväntasaajan hoodeille on lentäessä, kun perillä on tarjolla takuuvarmaa aurinkoa, kylmää bisseä, hymyilevää possea ja hyvää pöperöä. Suomalaisten suosikkikohteet thaikuissa painottuvat rankasti rantaseuduille, mut meitsipä tällaisena vastavirtaan kroolaajana, paljasjalkaisena citykettuna ja rantalomien puuduttavuuteen kypsyneenä on ottanut tavaksi pidättäytyä suurkaupunkien alueilla. Tvistiä tähän kyseiseen Bankkari-reissuun otettiin nappaamalla kaksi eri hotlaa, joista toinen oli joen rannassa ollut spa-tyylinen loikoilumesta (Anantara Riverside Resort Hotel & Spa) ja toinen sit enemmän ytimessä sijainnut moderni luksushotla (Pullman King Power) executive lounge -upgreidauksineen.

Tyypillinen katukeittiö (Bangkok)

Soppatykki thaikkutyyliin (Bangkok)

Seuraavassa ton tuoreen tripin satoa eli pientä vinkkiä, mitä tuossa lähes kymmenmiljoonaisen asukkaan metropolissa kandee näinä aikoina duunailla ja mikä kannattanee passata kokonaan matkaohjelmasta.

Yks ehdoton must on Mo Chin sky train -aseman lähellä pidettävät viikonloppumarkkinat.  Vaik sieltä ei mitään slumppaiskaan niin pelkästään makasiinien läpi dallailu ja tavara- sekä ihmiskirjon pällistely nostattaa hyviä fiilareita. Ja mestoille pääsee tosiaan julkisilla niin iisisti, et muuta transportaatiota ei kandee edes harkita.

Viikonloppumarkkinan lemmikkieläintarjontaa

Viikonloppumarkkinan lemmikkieläintarjontaa

Muutenkin liikkuminen Bangkokissa on äärimmäisen vaivatonta, vaik ruuhkat ovatkin aitoa miljoonakaupunkiluokkaa. Metro ja Sky Train vievät näppärästi ja etenkin ilmastoidusti matkaajan lähes kaikkiin tärkeimpiin kohteisiin. Ja jos noi ei jostain syystä piisaa niin varteenotettavia vaihtoehtoja tilanteen salliessa tahi vaatiessa ovat myös taksit, jokibotskit ja erinomainen lentokenttäjuna.

Muay Thai (Thaiboxing) @ Ratchadamnoen Stadium

Muay Thai (Thaiboxing) @ Ratchadamnoen Stadium

Jos matkakassa salliin niin tuhat Bahtia kannattanee käyttää thaikkuboxing-stadionin sisäänpääsymaksuun. Suosittelen ostamaan halvimman hintaluokan piletin ja rynnimään seisomakatsomoon ihmettelemään paikallisten äijien eläytymistä laadukkaisiin kehätapahtumiin. Ainakaan siinä stadikassa, jossa minä kävin kamppailu-urheilua ihastelemasa ei ollut ilmastointia. Tämä takasi ikimuistoisen hikisen tunnelman, johon kerrointa nosti vielä paikallisten hillitön kessuttelu klaustrofobisen ahtailla käytävillä ja todellinen tappituntumatiiviys.

Palatsi- ja temppelialueen loistoa

Palatsi- ja temppelialueen loistoa

Palatsit ja temppelit taitavat olla Bankkarin suosituinta turistiantia, mut tähän ateistiin ne eivät kauheasti tehneet vaikutusta. Ihan päheen näköistä pytinkiähän siellä oli framilla ja kimallusta riiti ku räppivideossa. Mut suht kalliille sisäänpääsymaksulle ei kyl saanut vastinetta. Hiki tuli tuollakin, sillä vaik kaupunki on muuten varsin hyvin ilmastoitua fasiliteettia pullollaan, niin nois pyhissä rakennuksissa ei vilvoitusta ollu tarjolla.

Palatsialueen sisäänpääsymaksussa säästetyn summan kehotan käyttämään jollain pilvenpiirtäjien miinoittaman kaupungin kattoterassilla. Noissa näköalabaareissa kandee ehdottomasti käydä ainakin kerran reissun aikana ryystämässä drinkkejä ja ajoittaa visiitti auringonlaskun kieppeille. Kliffaa tsiigailla, ku arska laskee ja kaupungin valot alkavat tuikkimaan. Ja jos massia piisaa, niin ei ole huono idea hemmotella itseään vaikkapa Lebua-hotellin kattoterden italialaisen gourmet-raflan herkuilla ja näkymillä.

Lebua Tower -hotellin kattoravintola

Lebua Tower -hotellin kattoravintola

Kauppakeskukset on Bangkokissa aivan huikeita, eli jos markkinoilla ei saa fyrkkiaan tuhlattua, niin sit ne on helppo törsätä näissä luksusluokan ostareissa. Esimerkiksi Gaysorn on sen tason kauppakeskus, et jos sieltä joku eliittitason brändi puuttuu, niin se on brändin, ei kauppakeskuksen, ongelma. Huikee mesta, mut skidisti allekirjoittaneen kukkaron ulottumattomissa. Omakohtaisesti voinkin suositella kuusikerroksista Central World -megamoolia, jossa löytyy kyl kaikki sydeemit, mitä shoppaaja voi toivoa. Lisäksi viel laaja raflatarjonta sekä korkeatasoinen leffateatteri.

Kauppakeskuksissa ei kuitenkaan kannata skruudailla ku pakon edessä, sillä katuruoka on tämänkin aasialaiskaupungin vahvimpia valtteja. Kymmenettuhannet katukojut tarjoavat mahtavia herkkuja pilkkahinnalla. Kahden hengen mätöt juomineen irtoavat helposti huntilla paikallista valuuttaa, joka euroiksi konvertoituna huitelee jossain kahden ja puolen egen nurkilla. Ja niinku aina muutenkin, niin kandee valita mesta, jossa tsittaa jo valmiiksi useampi paikallinen.

Katukeittiön herkkuja

Katukeittiön herkkuja

Luksushotellit olivat taas kerran Bangkok-tripin kerma ja kirsikka. Kun safkaan ja juomaan ei oikein saa paalua palamaan, niin matkakassasta kandee lohkaista isompi siivu majoitukseen. Kaupunki tarjoaa todella järkevään hintaan viiden tähden majoitusta. Bangkokin tapauksessa toi viis tähteä tarkoittaa massiivisia aamupalasetityksiä, ylitsevuotavan hyvää serviisiä, isoja sviittejä hifilaitteineen, massiivisia allasalueita, ilmaisia drinkkejä ja herkkuja ja pieniä eleitä, kuten altaalle tuotavia tuoreita hedelmiä, ilmaisia jokilauttakyytejä tai kylmiä pyyhkeitä hikoilevalle farangille.

Kauppakeskusten, kattoterassien, katukeittiöiden ja muiden must-juttujen ohella kannattaa poiketa ainakin Khao San Roadilla pällistelemässä rinkkareissaajien elämäntuskaa ja Patpongin baarialueen iltaelämän gaykatuja ja huorabaareja ja ping pong pussy show -sisäänheittotuotteineen. Eikä tietenkään sovi unohtaa sykkivää Chinatownia, jossa myös tarjolla hulppeita makuelämyksiä kiinalaisten katukeittiöiden muodossa. Ajauduimme noille kujille kiinalaisten uudenvuodenbileiden aattona ja ainakin silloin meno oli varsin hulppeata ja tiivishenkistä. Ehdottomasti siis eksoottisuudessaan näkemisen arvoinen kaupunginosa, jonka tavallistakin sekavampi asemakaava sai kokeneenkin haahuilijan varsin kujalle kerran jos toisenkin.

Khaosan Road (Bangkok)

Khaosan Road (Bangkok)

Kasvohoito @ Magnetic – hulppeata herrasmiestason hemmottelua

12 Maa

Joulupukki lahjoi allekirjoittanutta suuressa visaudessaan lahjakortilla Magnetic Hair & Skin -hemmottelukeitaaseen. Hetken joutu arpomaan, menisikö jo massiiviseksi setitykseksi havaitsemaani amerikkalaiseen parranajoon vai pitäisikö stedailla jotain uutta sydeemiä. Uteliaana janarina päädyin sitten valitsemaan Jatoman-kasvohoidon. Mitäänhän tollanen oudosti nimetty triitmentti ei ennakkoon mulle sanonut, mut kyllähän asiat testaamalla aina selvii…

Magnetic (Eerikinkatu 44, 00180 Helsinki)

Magnetic (Eerikinkatu 44, 00180 Helsinki)

Ei siis aikaakaan, ku näppärästi pelittäneen nettivarauksen kautta sain itselleni ajan kuvankauniin Lauran käsittelyyn. Niinpä löysin sit itseni työviikon päätteeksi pötköttämässä selälläni pehmeillä pahnoilla nautiskellen ammattitaitoisesta, noin tunnin kestäneestä herrasmiestason luksushemmottelusta.

Sessio piti sisällään lärvätsalon kuorimista, putsausta ja balsamointia, sekä kaiken maailman hierontoja niin naamarin kuin pääkupolin, korvien, niskan, hartioiden ja handujen osalta. Huikeeta meininkiä, jossa jopa tällainen elämän skidisti skodima ja stressin runtelema herrasmiehistelijä pääsi meditatiiviseen nirvanaan. Taustalla soinut harmonisen eteerinen musa, Lauran ammattimainen tatsi ja pehmeät vällyt tekivät tehtävänsä, sillä ulos Magneticista marssi onnellinen ja virkistynyt mies. Lärvikin hengitti ihan uudella tavalla, ihon hohtaessa putsauksen ja balsamoinnin jäljiltä siihen malliin, ettei moista ole puberteetin starttaamisen jälkeen nähty.

magnetic_jatoman

Suosittelen kaikille karbaaseille tuollaista kokemusta. Jos siis vähänkin äijä itsestään välittää niin tämä nautinto kandee itsellensä suoda. Ja jos taas urpo ei ite snaijaa hoitoa lunastaa niin tuossa on todella tykki lahjavinkki karvanaaman kauniimmalle kumppanille…

Highland Parkia Teerenpelissä – viskitasting parhaasta päästä

9 Maa

Käytiin Jugen kanssa sivistämässä itseämme keskiviikkoiltana Kampin Teerenpelin yläpankolla, jossa järjetettiin Highland Park -tislaamon toimesta viskitasting.

Meistille oli toi pohjoinen tislaamo semisti outo, sillä omassa kaapissa ei noita tuotteita ole koskaan pahemmin pölyttynyt. En oikein snaijaa, kuin näin nolosti on päässy käymään, mut ton mielenkiintoisen ja antoisan illan jälkeen tilanne tosin tulee muuttumaan. Sen verran tykkiä settiä siellä oli tarjolla niin juomien kuin läpändeeroksen suhteen. Ensimainittua eli juomapuolta edustivat 12-, 18-, 21- ja 40-vuotiset laatutisleet ja läpän tasosta taas piti huolen tislaamon brand ambassadeur ja todellinen viskiguru, Mr. Martin Markvardsen.

Toi koko viskituotannon käytännössä sekä teoriassa haldaava karbaasi heitti niin mielenkiintoista settiä orkneylaisen tislaamon prosesseista ja noiden karujen skottilaisten pohjoissaarten elämästä sekä historiasta, ettei paremmasta väliä. Siinä äijäporukassa sit kökötettiin pari timmaa korvat höröllä sellasella intensiteetillä, et meinas jäädä viskitki lasin pohjalle lillumaan. Koskahan alkais näkyä myös kauniimman sukupuolen edustajia tällaisissa konklaaveissa?

Highland_Park_tasting1

Illan aikana maisteltiin perinteiseen tastingstailiin aina yks tuote kerrallaan, ja samalla kuultiin laveeta stooria lattiamallastuksesta, Orkneyn historiasta,  viskitynnyreistä, kansainvälisistä markkinoista, tislaamon henkilökunnasta, skottilaisesta mielenlaadusta ja kaikesta muusta vähäänkään viskintekoa tai sen särpimistä liippaavasta.

Illan pääasia oli kuitenkin ton viikinkihenkisen Pohjois-Skotlantilaisen tislaamon upeat tuotteet. Jokainen maisteltu tuliliemi oli perkeleellisen suunmukaista lievässä turpeisuudessaan ja savuisuudessaan. Noi kaksi elementtiä eivät kuitenkaan peittäneet muita aromeja, joita oli nasta kaivaa esiin pätevän opastajan ohjaamana. Kaikki maistellut elämänvedet kelpaisivat herrasmiehistelijän brenkkukaappia komistamaan, mut kyl loppupeleissä 18-vuotias tuttavuus veti pisimmän korren. Toi uus lempparijuomani oli just sopivasti hedelmäinen ja aromikas, mut silti niin miehekkään kyrv*käs kanervaisen turpeen säväyttämä ja sherrytynnyrin aateloima laatutisle, ettei paremmasta väliä.

Tää (vähintään!) 18-vuotta tynnyrissä kypsynyt huippujuoma on myös saatavilla kotoisesta handelista, ainakin tilaamalla. Eikä hintakaa pomppaa yli huntin eli meitsin kukkaron kipukynnyksen. Onneks toi sopi makunystyröihini parhaiten, sillä esimerkiksi 40-vuotias on jo pitkälle yli donan hintansa puolesta sen verran tyyris, et oikein joutu kiittelemään skandinaavisia jumalia siitä, etteivät ole mulle noin kallista makua antaneet, ku ovat aikojen alussa on noit ominaisuuksia jakaneet.

Highland Parkin perusprinsiipit framilla

Highland Parkin perusprinsiipit framilla

%d bloggers like this: