Weltenburger Kloster (Barock Dunkel, 4,7%) – munkit panee parastaan

2 Maa

Käytiin Sir Williamin kanssa pyörähtämässä duunireissulla Bergenissä. Norjalaisesta hintatasosta huolimatta löysimme itsemme varsin pian notkumasta paikallisen olutravintolan tiskin takana ja pienet olutpeijaiset siinä sitten saatiinkin aikaan. Hörpittiin pääasiassa jenkkiläisiä ja saksalaisia bissejä ja ton bakanaalin lopputulema oli se, et spontaanin (ja kullankalliin!) pruuvin voitti yksimielisin äänin Ayingerin Dunkel Weissbier.

Tunsin tuon tumman saksalaisen vehnäoluen maun hivelevän vielä kitusiani, kun kotiin palattuani ajauduin Ympyrätalon ääsmarkettiin täydentämän jääkaappiani. Niinpä päädyin poimimaan herkkukoriini ulkomaiset oluet -hyllystä pari puolen litran kepuflindaa Weltenburger Kloster -luostaripanimon Barock Dunkelia.

Weltenburger_Kloster_Barock_DunkelSaksalainen taitaa bissen panemisen jalon taidon, ja niinpä ei ollut kovin raju ylläri, et tuokin uusi tuttavuus osoittautui varsin päheäksi tuotteeksi. Ei se ensi maistamalla kyllä bastussa oikein pudonnut, mutta paahteinen maku pääsi kyllä oikeuksiinsa sitten löylyttelyjen jälkeen. Turhaa ja hölmöähän tota oli saunan lauteille edes raahata, mut tulipa kokeiltua…

Ei tota ole kehitetty munkkien toimesta saunakaljaksi vaan voimakkaiden liharuokien ja maistuvien sekä rasvaisten makkaroiden kyytipojaksi. Ja kenties hieman humaloitumistarkoitukseenkin. Tykisti toi sit pelittikin, kun pöytään nostettiin hieman possua ja muuta miehekästä mättöä.

World Beer Cupin Gold Awardilla palkittu baijerilainen, ikivanhan luostaripanimon olut vaahtosi kauniisti ja kohtuullisesti lasiin kaadettaessa. Vaahto tosin ei ollut kaikkein kestävintä sortimenttia… Tumma väri herutti veden kielelle ja lievästi paahteinen tuoksu pakotti ottamaan ison hörpyn. Raikas mutta täyteläinen ja silti voimakkaan paahteinen maku levisi kliffasti kitalakeen. Koko suu ei räjähtänyt hoosiannaa hoilaamaan, mutta huikean hyvää toi silti oli. Jopa näin keppanaksi lantrattuna.

Tuollainen stydi bisse passas hienosti pilkkopimeän ja pirullisen pimeän talvi-illan kaveriksi. Mukavasti lämmittävä laatutuote, jonka pitkä ja maltainen jälkimaku hemmotteli onnellista nautiskelijaa juuri oikealla tavalla eli ilman ikävää humalan katkeruutta. Kyllä sakemanni osaa ja olipa Seppo Räty aikoinaan totaalisen väärässä, loihiessaan lausumaan kritiikkiä tuota hienoa maata kohtaan!

Mainokset

Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: