Arkisto | Touko, 2013

Panch Party – Kesän parhaat keitot

31 touko

Handu pydeen, jos tiedät mitä ”Panch” tarkoittaa. Tuskin kovin montaa lapaa nyt viuhtoo kohti taivasta, joten pari brassailupohjaista selvennyslausetta lienee paikallaan pohjustukseksi:

”Punchin” tai ”Panchin” uskotaan saaneen alkunsa eteläisestä Aasiasta 1600-luvulla. Sana panch itsessään on hindiä ja tarkoittaa viittä, mikä tässä tapauksessa viittaa viiteen raaka-aineeseen. Tutkimusten mukaan merimiehet olivat ensimmäisiä, jotka ovat sekoittaneet punch-tyylisiä juomasekoituksia, mutta merimiehet ovat merimiehiä ja viisi raaka-ainetta saattoi olla lähinnä ohjenuora ja punchit olivat hyvinkin laajakirjoisia.

PANCH_tervetuloa

Nyt ku toi on selvennetty alta veks niin sitten itse asiaan. Tuli näet tsittailtua viime viikon torstai-iltana Ahjossa (Bulevardi 2/4), jossa skabattiin kotimaisten baarimikkonen Panch-reseptien paremmuudesta eli suomeksi sanottuna drinkkimestarit esittelivät parhaat boolireseptinsä kisailumielessä. Ite oli mestoilla dumarin roolissa, joten oli ilo lipitellä oikein ajatuksen kanssa läpi koko kymmenen boolin kavalkadi. Huikee kokemus, joka antoi rutkasti idiksiä tulevan kesän bileitä silmällä pitäen. Eikä toi löylykiulujen innovatiivinen käyttökään jäänyt multa noteeraamatta…

Ekat viis kiulua

Ekat viis kiulua

Arvovaltaisessa tuomaristossa istui herrasmiehistelijän lisäksi mm. kiekkoleijona Sami Lepistö ja pari hemaisevaa friidua. Tuomarointi oli tuollaisella possella kliffaa duunia ja koko sessio huipentui harmoniseen yksimielisyyteemme siitä, et Jan Lindgren Hyvinkäältä (Level 5) punchillaan Finlandia Maithili* oli kiistaton boolikunkku. Vaikka skabaajien taso oli kova ku stemu, niin Janin kohoaminen podiumin korkeimmalle kohdalle ei ollut silkka ylläripylläri. Onhan jannu kokenut kehäkettu, joka on mm. baarimikkojen kolminkertainen Suomen mestari ja yksi kolmesta suomalaisesta, joka on voittanut kansainvälisen Finlandia Vodka Cupin (2006).

Tokat viis kiulua

Tokat viis kiulua

Finlandia Vodka oli tässäkin bakkanaalissa näyttävästi esillä, sillä jokaisessa boolissa tuo suomalainen kansallisylpeys oli pakollisena raaka-aineena. Loppu olikin sit kyypparin omissa käsissä. Ja hyvissä handuissa homma olikin, sillä aivan pakko tähän loppun todetta, et kyl oli päheetä siemailla raikkaita ja mielikuvituksellisia juomasekoituksia todellakin laidasta laitaan. Eikä kyl voi dissata punchien ulkonäköjäkään, sillä niin stailia settiä oli framilla, ettei uskois ellei olis ollu omin öögin smyygaamassa. Kliffa kokemus kaikin puolin, joka antoi hyvät eväät Rakkauden kesä 2013:n starttaamiseen…

*Ja tossa voittaja-panchin resepti:

  • 40cl Finlandia Mango
  • 20cl Lime juice
  • 30cl Passion fruit syrup
  • 5cm Fresh ginger
  • Handful Fresh mint
  • Handful Fresh coriander
  • Sprite
  • Method: Build
  • Garnish: Coriander, mint, passionfruit, ginger, orchid flower

Dark Skies – pelottelua ja alieneita

27 touko

Kävin pari päivää sitten tsiigaamassa ex tempore -pohjalta Dark Skies -leffan. Pakenin silloinTennarin suojiin, ku sade piiskas stadin katuja ja oli luksustyylisesti pari timmaa leediä. En tiennyt pätkästä mitään ennakkoon, mut lipunmyyjän maininta kauhun & skifin kombosta sai onnenpyörän pysähtymään tolle sektorille.

Dark Skies (2013)

Dark Skies (2013)

Nyt ku on aikaa hieman kulunut ko. pätkän tsiigaamisesta, niin ensisijainen viilinki on se, etten edes muista leffasta paljon mitään. Ainuttakaan jälkeä tai arpea sieluun toi halpismuuvie ei siis jättänyt, vaik ihan siedettävää viihdettä olikin. Ihan onnas jopa ujosti pelottamaan paatunutta katsojaa eli tunnustan snadisti skaganneeni teatterin pimeydessä.

Dark Skies kertoi tarinaa amerikkalaista lähiöperheidyllistä, jota alkoi paranormaalit ilmiöt ravistelemaan, ku ulkoavaruuden örkkimörkit alkoivat pörräämään nurkissa ja uhkaamaan etenkin perheen kakaroiden turvallisuutta. Ei siis mitään, mitä ei olis jo sataan kertaan ennen nähty, mut jotain semifreessiä tos silti oli. Ulkoavaruuden oliot antoi ihan kriippiä painetta ja ahdistusta ydinperheen skidejä kohtaan, ja kohta oli koko perhe keskellä mielenkiintoista psykohelvettiä, josta ei ollut iisiä ulospääsyä tarjolla. Vanhempien ahdinkoon pystyin jopa tällaisena lapsettomana poikamiehenäkin samaistumaan, eli jotain oli ohjaaja (Scott Stewart) ja tuotantoryhmä tehnyt oikein.

Lapsinäyttelijät olivat elokuvassa avainasemassa ja ihan mukiinmenevästi oli Stewart saanut perheeen skloddit roolinsa suorittamaan. Eikä ollut muistakaan pääosanäyttelijöistä pahaa sanotavaa ja yhden sivuosan hoitanut, legendaarinen J.K. Simmons (mm. Oz & True Grit) oli taas mies paikallaan.

Jos siis kaipaat elämään jännitystä ja sul on vajaat pari tuntia luppoaikaa, niin kyl toi kandee käydä väijymässä. Saapa oman elämän realiteetit kohdilleen ja hiffaa, et huonomminkin vois mennä…

Gastone – illallinen Berlusconin seurassa

23 touko

Kulinaristipiirit hössötävät näinä aikoina parsan kaikkivoipaisuudesta autuudesta. Ite en pahemmin tost yliarvostetusta rehusta piittaa, mut pakko on silti todeta, et Gastonessa sekin maistui muikealta. Gastoneen ehtii yleensä enemmän lounas- kuin illallismeiningeissä, mut nyt oli kerrankin aikaa tsittailla siellä illan hämärtyessä ja skruudailla pitkän kaavan mukaan. Alkupalana oli parsa-annos, joka taitaa olla parasta, mitä olen tolla saralla suuhuni stikannut.

Birra Gastone from Rome

Birra Gastone from Rome

Koko setti alkoi kuitenkin virkistävällä bissetuttavuudella, joka oli roudattu Roomasta asti suomalaisten simasuiden maisteltavaksi. Vaik en pahemmin arvosta Italiaa bissemaana niin pakko myöntää, et jeevelin hyvää oli tuo pienpanimon suodattamoton luomuhiiva. Kandee poiketa mestoille ihan jo ton börstan takia…

Alkupalaksi pöytää tosiaan roudattiin herkullinen parsahässäkkä, jossa tuota sesonkiherkkua komppasivat paahdetut pistaasit ja Ricotta-juusto. Komea kolmen elementin kombinaatio, joka oli enemmän kuin osiensa summa. That was my kind of trilogy!

Pääruoaksi vedettiin keittiön suosittelemat luomuhärän sisäfilepihvit. Aivan törkeän laadukasta lihaa oli tarjolla, ja kun se oli osattu vielä grillata just passeliksi (medium miikka!) niin hitto vie, et veti suun joker-maiseen, levennettyyn smailiin. Harvoin saa noin maukasta ja mehevää pihviä suuhunsa haarukoida. Ja miehekkäät lihaköntit huuhdeltiin kurkusta alas henkilökunnan suositteleman punkun kera, joka teki tuosta annoksesta suorastaan ikimuistoisen makukokemuksen.

Lopuks koko komeus kruunattiin sit Créme Caramelin avulla. Toi jäi tosin valitettavasti jotenkin laimeaksi kokemukseksi, jossa överi sokerisuus peitti alleen kaikki muut vivahteet. Eikä skidisti ylilöllö koostumuskaan ollut ihan sitä, mitä muun setityksen perusteella olisin odottanut. Mut toi oli vaan skidi kauneusvirhe, sillä ateriakokonaisuus oli huikea, ja koko show päättyi iloisesti raikkaaseen limoncello-ryyppyyn. Ulos Korkeavuorenkadulle käveli onnellinen ja täydellisesti ravittu mies.

Gastone_BerlusconiAi missä se Berlusconi sit luuras. Käy tsekkaamassa! Siellä se vanha limanuljaska lymyilee ihan näkyvillä, kun vaan osaa katsoa… 🙂

Riikka Pulkkinen: Vieras (Otava, 2012)

19 touko

Ei oo pahemmin tullu tällä foorumilla enää kirjoista skrivailtua, ku niiden tiimoilta tehdyt postaukset eivät paljoa tunnu rahvasta kiinnostavan. Nyt kuitenkin pakko yhdestä opuksesta avautua, ku sen verran isoa tunnetta se otsanahan alla sai aikaiseksi. Kyseessä Riikka Pulkkisen tuorein teos, joka kulkee kaupoissa nimellä Vieras.

Pulkkinen_VierasToi ihan näppärän näköinen kirjailijafriidu oli ennen uusintaan meitsin listoilla aika podiumpaikalla, ku haettiin parasta kotimaista nuorta kynäniekkaa (esim. Mikko Rimminen). Pulkkisen kaksi ekaa teosta, Raja ja Totta, olivat erittäin kelpoja tekeleitä ja böönan lauseissa oli jotain kaunista sekä harkittua. Valitettavasti kananlento ei kantanut enää kolmanteen julkaisun, sillä Vieras oli silkkaa shaibaa alusta loppuun.

Viime vuoden puolella julkaistu kirja kertoo totaalisen hukassa elämänsä kanssa olevasta kolmikymppisestä pappisnaisesta, jonka nykypäivässä kulkevaa sekoilua parisuhteessa ja mielen syövereissä seurataan jotenkin niin kliseisesti ja leimisti, et myötähäpeä hiipi puseroon kaiken aikaan. Eikä tilannetta parantanut jaksot, joissa palattiin saman vosun angtisiin teinivuosiin, jossa uskonto, mutsin kuolema ja anoreksia repivät pientä ihmistä säröille. Kaikki on sit halvan olosesti vedetty jeesusteipinomaisesti yhteen rakentamalla kirjaan jotain rasismiteemaa.

En tiedä mille kohderyhmälle tää oli rustattu, mut muhun ei todellakaan uponnut. Ei edes jelpannut, et aloitin infernaaliseksi paljastuneen lukukokemukset todella innostuneessa ja positiivisessa ennakkotunnelmassa. Fiilis lopahti heti ekoilla sivuilla ja loppumatka olikin sitä kuuluisaa tervanjuontia. En suosittele kenellekään tätä teosta vaan kandee pysyä Pulkkisen kahden ekan opuksen parissa, jos ne jostain syystä viel tavaamatta. Itse jatkan Rimmisen uutuuden venttailua…

Krullan wieniläisbrunssi – astetta fiinimpi kattaus

13 touko

Joutu ottaa vastaan pahan kierreboltsin, ku provinssissa budjaavat frendit pölähtivät isolle kirkolle ja halusivat brunssitella ytimessä. Leveliä nosti viel se, et brunssin oli toteuduttava lauantaina, paikkaan piti mahtua kivutta ineen, sijainnin piti olla Stockan lähettyvillä ja paikkaan täytyi päästä lastenrattailla ja sen piti muutenkin olla kaikin puolin lapsiystävällinen. Oltiin siis aika kaukana allekirjoittaneen perusosaamisalueelta. Eli tarjolla oli skidisti rasitetta aivonystyröille, mut lopulta sain arvottua meille pleissin, mikä täytti kaikki edelliset kriteerit. Ja mikä parasta, myös serviisi pelasi upeasti, eikä pöperöissäkään ollut mitään moittimista. Kohteenamme oli siis Krulla, jossa aiemmin olin vain nautiskellut arkiaamuisin brekkareita.

Krullan (Lönnrotinkatu 13) alkupalapöytä

Krullan (Lönnrotinkatu 13) alkupalapöytä

Lönkalla sijaitseva Krulla on valkoisin liinoin varustettu wieniläishenkinen kafeteria, joka on yleisilmeeltään hieman kolkko ja jäykän oloinen. Tuota meinkiä (tai siis sen puutetta) kuitenkin pehmensi kliffasti salihenkilökunnan humaani, palvelualtis, ammattitaitoinen ja sydämellinen asenne. Harvoin saa moista palvelua stadissa tai missään muussakaan kaupungissa Suomen rajojen sisällä. Koko possestamme todellakin pidettiin huolta ja mukana roudaamamme ipanat saivat upeaa erityiskohtelua ja jopa kokilta pannukakkuterkut. Näin se homma hoidetaan ja taataan, et porukka tulee uudestaankin ja vielä kehuvat tilaisuuden tullen kaiffoilleenkin.

Samstagsbrunchiksi (klo 9-14.00, 19€) nimetty setitys skulas niin, et pääruoka tilattiin lyhyeltä listalta, jossa oli erilaisia munakokkeleita ja pannariannoksia. Itse tilasin feta-tomaatti-kokkelin, joka oli varsin maukas, raikas ja iso annos. Ilmankin olisi pärjännyt, mut brunssillahan kuuluu vetää ainakin skidit överit eli toi ajoi siinä mielessä hyvin asiansa.

Alkuun raavittiin naamariin erilaisia salaatteja, lohta, leikkeleitä ja pirun hyviä spessuleipiä. Vastaavaa leipävalikoimaa en muista muualla tässä maassa nähneeni. Siitä isot posit, sekä siit et pöytään tuotiin heti kysymättä termarissa sekä sumppia et teetä ja kannu appelsiinimehua. Ei tarttenu pahemmin siis poukkoilla, kun perustarpeet oli siinä passelisti framilla. Alkuun olis ollu tarjolla myös jotain mysli- ja jogurttihässäköitä, mut ne tuli skipattua suosiolla…

Brunssin kruunas hyvät juustovalikoimat, sekä etenkin messevät baakkelsit. Huikean stydi suklaakakku ajoi asiansa ja lähes yhtä herkullinen oli myös marjainen juustokeikki. Noi ku siihen loppuun nautiskeli niin kyllä jäi ihmiselle hyvä maku suuhun koko touhusta. Onhan toi Krullan systeemi ujosti tyyris, mut kyl masseille vastinettakin irtos eli suosittelen, ku haluutte astetta fiinimpää meininkiä maistaa. Ja mikä parasta, tuolla ei ollut ryysistä.

Juttiksen kanaburgeri – kevennetty vaihtoehto perusmättämiselle

2 touko

Käytiin broidin kanssa appeella Juttutuvassa yks arki-ilta. Oli tullut skruudattua skidisti hevimpi lounas, joten ei ollut ihan intoa tykittää täyslaidallista kupuun enää iltatuimaan. Onneksi öögani bongasivat listalta kevyemmän vaihtoehdon suunnittelemallemme perusburgerisetille. Oli näet tullut uutuutena menua koristamaan kanapurilainen, jonka kera luvattiin tarjota tsatsikia, vuohenjuustoa ja salaattia. Pakkohan se oli tyypata.

 Juttutuvan kanahampurilainen (17,50 €)


Juttutuvan kanahampurilainen (17,50 €)

Burgeri oli just sellainen, jota siihen hetkeen toivoinkin. Kivan näköisen sämpylän välissä oli grillattua broiskufilettä ja sit sitä luvattua vuohenjuustoa tuomassa makua sekä tsatsikia mehevöittämässä pakettia. Hyvä kombo, jota ryyditti raikas ja maukas salaatti. Salaatissa olleet marinoidut punasipulit lämmittivät sydäntä ja komppasivat kliffasti burgerin täytteyden kanssa.

Tota ku raavin naamariin ni kyl oli suu messingillä ja mieli keveänä. Vaikka satsi oli ihan tarpeeksi buli täyttämään magan niin mitään ähkyoloja se ei tarjonnut. Ja hyvä niin. Vaik broidi skidisti neitimäistä safkaamistani disautti niin kyl kannatti toi tilata. Tulen sitä jatkossakin skruudaamaan, sillä sen verran hyvä ja kepeä setitys toi oli. Nasta homma, et Juttis son tollasen tsoissin listallensa lisännyt. Meitsi kiittää!

%d bloggers like this: