Archive | kesäkuu, 2013

Sandron tasting-plätteri – kerrassaan huikeeta settiä

30 Kes

Stadissa on pari sellaista pomminvarmaa rafla-annosta, joihin ei koskaan kyllästy ja jotka eivät milloinkaan petä nälkäistä matkamiestä. Tohon järkevästi hinnoiteltujen huippusafkojen kavalkadiin kuuluvat mm. Sea Horsen maksasetti, Zorbaksen moussaka, Weeruskan kasvispurilainen, Roslundin Rosburger, King Kebabin kanarulla ja uusimpana tulokkaana Sandron maistelulautanen.

Sandro on sulostuttanut olemassaolollaan allekirjoittaneen kotikatua vasta jokusen kuukauden, mutta on nyt jo napannut paikkansa kantamestanani, ja samalla syrjäyttänyt thaikkusafkaa tarjoavan Lemon Grassin pois Kolmannen linjan parhaan raflan kuninkuuspaikalta. Sandron hekumalllista brunssia on tälläkin foorumilla tullut jo ruodittua, eikä mestan lounaassakaan ole moitteen sijaa. Aamupala on tuolla se heikoin lenkki, mut hommaa kompensoi komiasti alacarte-listan tarjonta, jossa keihäänkärkenä tuikkaa suoraan meitsin makuhermoon maistelulautasen messevä setitys.

Sandron maistelulautanen (16€)

Sandron maistelulautanen (16€)

Sandron dinnerilista elää aika kovaa vauhtia, mut tasting-systeemi on aina jossakin muodossa framilla. Sitä tullut nyt viime viikkoina skruudattua niin kanalla, lampaalla kuin falafelilla, ja aina on jäänyt hyvä maku hommasta sekä kitusiin että mielen syviin poimuihinkin. Toi monipuolinen annos pitää (yleensä!) sisällään ison käntyn laadukasta & freessiä leipää sekä tortillamaisen, valurautapannulla paistetun lättyrullan, joilla molemmilla on hyvä kaapia tuulensuojaan erilaisia hummus- ja tsatsikityylisiä soosseja. Iso ja värikäs lautanen sisältää myös huippumaukasta, kuskus-pohjaista, salaattia, laadukkaita oliiveja, stydiä chilitahnaa ja noita jo aiemmin luettelemiani, proteiinipohjaisia liha- tai kasvisjuttuja. Parhautta tolla saralla on toistaiseksi tarjonnut kielen mukanaan vienyt lammasvarras, mut myös falafelit olivat sitä tasoa, et harvoin tulee yhtä messeviä vastaan. Koko komeus on vielä kaiken lisäksi törkeän upea näky.

Ulkoisten avujen lisäksi noiden Pohjois-Afrikkalaisesti twistattujen makujen harmonia pelittää sihen malliin, ettei mitään muuta elämältä kaipaa, kun tuota saa naamaansa bissen kera raapia. Annos bungaa 16 egee eli aika kohtuullinen hinta siitä auvosta, mitä se mukanaan tuo suuhun, vatsalaukkuun ja mieleen. Suosittelen äärimmäisellä lämmöllä kaikille, jotka snaijaa hyvän mätön päälle ja jotka Kallion kukkivia katuja dallailevat!

Risto Isomäki: Litium 6

9 Kes

Kapsahti känsäiseen kouraan Kallion kirjastosta kirja, jonka parissa vietin pari ihan siedettävää iltapuhdetta. Pikalainahyllyssä nimittäin möllötti Risto Isomäen jo 2007 skrivaama Litium 6 (Loisto). Opus kertoo omaa stooriaan ydinvoiman riskeistä ja on tänä päivänä valitettavasti ihan yhtä ajankohtainen kuin viime vuosikymmenen puolivälissäkin. Kiitos Fukushiman, Olkiluodon roiskuen kintuille kusevan projektin yms. You know what I’m talking about!

Risto Isomäki: Litiums 6 (Loiste, 2006)

Risto Isomäki: Litiums 6 (Tammi, 2007)

Isomäki osaa pukea varsin viihteelliseen muotoon luonnonsuojelulliset teesinsä sekä trillerimäiset juonenkuljetuksensa. Sääli vaan, et herran skillssilistalle ei voi lisätä mielenkiintoisten henkilöhahmojen luomisen taitoa. Taas kerran nimittäin karahti Riston kirjan nousu erinomaiselle levelille just siihen, ettei kirjan tyypit olleet lainkaan uskottavia tai kiinnostavia. Liian hyviä (stereo)tyyppejä ollakseen totta oli taas tekeleen maailmaa parantava pääosapariskunta, jolla riitti MM-tason kykyjä, sporttista ulkonäköä, massia ja muuta maallista mammonaa niin överisti, ettei tollasiin oikein jaksanut samaistua tai edes tyyppien touhuista kauhiast innostua. Ei, vaik kliseenomaista yritystä alkoholiongelmien ja muiden traumojen mukana tuomiin säröihin olikin Isomäki kynästään viritelty…

Itse kirjan juoni kulki pöllityn ydinjätteen ja USA:ta uhkaavan megalomaanisen terrori-iskun ympärillä. Siinä sit heitettiin kehiin massiivisia operaatioita, poljettiin ihmisoikeuksia ja lahdattiin syyttömiä pilvin pimein. Ja kaiken taustalla herisi Isomäen moneen suuntaan osoittava fingeri, joka muistutti ihmiskunnan typeryydestä, kun lähdetään atomeja halkomaan ilman huolta huomisesta.

Ihan passelia viihdettä Lituom 6 silti oli. Kirjassa sentään oli joku tarkoitus tahi opetus, toisin kuin monissa muissa teknotrilleriskenen opuksessa. Kyl tätä mieluummin lukee, ku jotain Remestä! Ei kuitenkaan mikään kovin häävi kirja kyseessä, mut antaa odottaa, et kyl se Isomäki viel joku päivä saa palaset kohilleen. Tsemiä hänelle siihen!

Cantina Westin Chiliviikot – potkii kuin sata muulia!

4 Kes

Taas oli painavaa aihetta suunnata stiflat Kasarmikadun Cantina Westiin. Tuo klassikkosyöttölä nimittäin lanseeras Chiliviikkojen (15.5.-20.6.) kunniaksi uuden ruokalistan, jota teki mieli hieman käydä stedailemassa. Wing maniksi nappasin pikkubroidin, joka myös on tulisemman pöperön ystävä.

Cantina_chiliviikotStarttailtiin pitkä ja kostea illallisemme Margaritoilla ja Sol-olusilla, sillä ulkona helottava helle sai kielen napsaamaan ja janotuksen tunteen tappiin. Siinä herkkujuomia särpiessä oli sit hyvä smyygailla spessumenun tarjontaa. Vaikeaksihan se valintojen osalta meni, kun ahneus iski puseroon ja ehne mieli halaji jokaista sortimenttia maistelemaan…

Lopulta päädyimme tilailemaan äyriäispainotteiset alkupalat, kun itse valkkasin Piri-Piri-katkarapuannoksen ja brother poimi listalta inkiväärillä sekä tillillä säväytettyjä tiikerirapuja. Hyvin tuli valittua, sillä oma settini pelitti just niin hyvin kuin osasin odottaakin. Valurautapannulle kasattu katkarapusatsi maistui passelin tuliselle ja samalla siinä oli törkyhyvä grillikarsinokeeniaromi. Annoksen kanssa tuli maalaisleipää, jonka revityillä biiteillä oli nasta imuttaa nassuun viimeinenkin pannun pinnalla helmeillyt rasvatippa. Avot.

Piri-piri

Piri-piri

Pääruoaksi tilasin pehmoisen vehnätortillan, jonka sisälle oli lastattu aimoannos riivittyä biiffiä ja päälle kipattu megasatsi maistuvaa juustomäskiä. Kyljessä oli sit vielä iso rypäs raikasta salaattia antamaan keveyttä ja raikkautta varsin raskaaseen ja äijämäiseen setitykseen. Taas veti naaman hangonkeksimäiseen hymyyn, eikä pöydän toisella puolellakaan murjotettu. Siellä vedettiin tuulensuojaan Habanero-burgeria, jonka lisukkeena olleet bataatti-ranskalaiset saivat erityiskiitosta.

Pulled Beef Tortilla

Pulled Beef Tortilla

Loppun ku tykitettiin viel pötsiin runsaan kokoinen suklaamuffini-jälkkäri, jossa oli koon lisäksi myös runsaasti makua, niin kyllä taas velipoikien kelpa! Chiliviikot jatkuvat vielä pari viikkoa, joten joka iikka ehtii vielä hyvin herkuttelemaan. Suosittelen tulisesti!

Suklainen chilijälkkäri

Suklainen chilijälkkäri

P.S. Kandee pyytää safkojen messiin tyrkytettävä habanerosoossi erillisessä astiassa. Sitä sit suosittelen maistamaan maltillisen mikroskooppisena ripauksena ennen safkan sekaan sotkemista, ettei kajahda kitalaki ihan juntturaan. On näet varsin stydiä kamitsua!

%d bloggers like this: