Arkisto | heinäkuu, 2013

Luomuleevi – kaukana herrasmiehen mukavuuslaueelta

24 Hei

Nyt oli ulkoiset puitteet enemmän ku kohillaan viritellessäni mikroskooppista sekä semispontaania bissepruuvia pydeen. Texas-Pete piti savustuspöntön pöhisemässä, iso-arska skriinas täydeltä laidalta, puutarhakukat kukki, rakasta possea pörräs ympärillä, bastu oli tulilla ja lomafiilis pöhisi niin kropassa kuin pienessä mielessä…

Luomu-Leevi (4,5%)

Luomu-Leevi (4,5%)

Tollasella maindsetillä sekä noissa fasiliteeteissa olis luullu laatuhiivan maistuvan, mut vi**t. Vaik ennakko-odotukset olivat totaalisen kohillaan, ku korkkasin long neck -flindaan pakatun Luomuleevi-olusen niin pettymyshän siin iski puseroon. Ei auttanut edes se, et lahtelaislähtöisellä Teerenpeli-panimolla on oma vakaa paikkansa sydämessäni tai se, et kyseinen bruuveri on moneen kertaan osoittanut kelvollisuutensa omien bisseviritystensä kehittelyssä. Nyt karahti kirves kiveen niin, et kipinät vaan sinkoilivat.

Tyly tosiasia on, et toi luomuolut oli aivan liian humaloitu allekirjoittaneen tissiposkista bissemakua vasten peilaten. Kitkerä ja katkera liemi ei meinannut lainkaan virkistää porotuksen kuivattamaa kurkkua, eikä se kompannut savustetun possunkaan kanssa millään tavalla. Puraisuahan tossa ohrapirtelössä oli tarjolla heti kärkeen ihan kylliksi, mut jotenkin ihan väärän sorttista oli sekin meitsin makuun. Leevin makupaletti oli kaiken lisäksi varsin kapoinen ja kitalakikokemuksena lyhyt sekä tympeä. Ei siis meitsin teekuponen alkuunkaan. Hyvä jos joku muu diggaa! 🙂

Mainokset

Villipuutarhan luksusbrekkari

18 Hei

Oli ilo ottaa tehot irti viime lauantain messevästä auringonpaisteesta tsitaten hyvässä seurassa Villipuutarhan terdellä luksusaamiaista skruudaten. Ei lainkaan pöllömpi setti siis! Aikaisemmin olen käynyt täs semihörhössä mestassa vaan lounaalla, mut tää breku oli kyl sen verraan varteenotettava tsydeemi, et jatkossa taitaa jäädä lounastelu vähemmälle ja painopiste siirtyä aamiaisen puolelle…

Pari kybää bungannut brekkari oli varsin hyvin synkassa nimensä kanssa, vaikkakin skidisti överihinnoiteltu. Rahalle vastinetta pyrki tarjoamaan alkuun tarjotut smoothie sekä ujosti kuplinut alkoholittoman skumpan sekä luomuomppumehun blendi. Startti oli siis varsin passeli ja noh, sanottaisko luksusmainen.

Villipuutarha_luksusaamiainen

Kupletti jatkui noiden nestemäisten starttausherkkujen päälle aromikkaalla kahvilla sekä aamiaislautasella, jolle oli kauniisti katettu mm. pari sortimenttia juustoja, salaatinlehtiä, hilloja, oliiveja, taateleita ja melonia. Lisäksi pöytään roudattiin kori, jossa möllötti mehevää leipää sekä pari rapsakkaa croissantia. Ton komeuden päälle sai sit valita liha-, kala- tai vegelisukkeet.

Miniseurueemme oli kerrankin yksimielinen, joten kallistuimme kalasetityksen puoleen. Niinpä pöytään ilmestyi pari lautasellista kauniisti kääräistyjä savulohislaisseja egujen kera. Kyseinen koreus ei jäänyt pelkästään ulkokultaiseksi eli myös maku oli tos fisuplätterissä kohillaan.

Kokonaisuus oli siis erittäin messevä ja muuta nillitettävää ei siin tosiaan ollu ku toi hinta. Eikä sekään mitään silkkaa riisto-osastoa ole, mut verratessa sitä esimerkiksi Sandron samanhintaiseen brunssiin niin snadisti tuntuu, et tuol Kolmannella linjalla saa paremman vastineen massilleen… Kandee kuitenkin ainakin kerran kesässä tunkea handua taskuun ja käydä tämäkin Kaarlenkadun herkkubrekkari stedaamassa.

Elmon burgeri ja laiskottelun jalo taito

5 Hei

Pantiin fotarikaverin kanssa elämä risaiseksi ja livahdettiin kesken duunipäivän Kampin Elmo-sporttibaarin (Salomonkatu 17) screenien ääreen tsiigaamaan tennistä. Ja kun pensselit oli lykätty näyttävästi santaan niin päätimme juhlistaa äijämäistä hedonismihetkeämme hyvällä saksalaisella oluella ja amerikan lahjalla kulinaristiselle maailmalle eli purilaisella. Niinpä eteen ilmestyi alta aikayksikön iso stobe Franziskanerin sameata vehnäolutta ja mahaa kurisuttavan näköinen burgermenu. Siinä särpiessämme ekoja huikkia päädyimme tilaamaan kyypparin suosittelemat Elmo-hampurilaisannokset (15€).

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Mestan nimikkopurilainen osoittautui varsin messeväksi valinnaksi, eikä vähiten sämpylän välissä möllöttäneen, Agnus-härän jauhelihasta väsätyn pihvin ansiosta. Agnus-jauheliha on lajissaa aivan omassa primusluokassaan täyteläisen ja lihaisan makunsa ansiosta ja niinpä se on mitä parhainta raaka-ainetta burgerin pihviksi. Ja hyvin oli Elmon köökkiosasto ton pihvin kanssa onnistunut, sillä se todellakin kruunasi lintsaushenkisen hampparinautintosessiomme.

Hyvä oli satsi muutenkin. Vohveliperunat komppasivat hyvin hampurilaista ja olivat hyvää vaihtelua ainaisille ranuille, vaikka olivatkin skidisti liian aikaisin nykäisty ylös rasvakeittimen kidasta… Erikoismaininta pakko pudottaa pihviä ja sämpylää mehevöittäneestä chilimajoneesista, mikä oli varsin messevää möhnää ja muutenkin cheddarin, jauhelihan ja majon pyhä kolminaisuus oli varsin kohillaan. Ja kun annoskokokin oli aitoa jenkkistailia niin kyl oli tovin kuluttua magat aika tukossa ja hymyt ukkojen huulilla. Siihen ku riipas viel päälle toisen börstan tuota germaanista janojuomaa niin tiespä taas tykittäneensä täyden setin sisuksiinsa. Hyvää oli safkat, hiivat taivaallisia ja kun tennismatsikin oli varsin viihdyttävä niin jäi tuosta semilaittomasta reissusta varsin nasta fiilis puseroon. Täytynee sluibailla Elmo Sports & Grilliin ottaa ujoo leediä viel uudestaankin tän kesän aikana…

%d bloggers like this: