Archive | Juomat RSS feed for this section

Hasta la vista, babes!

14 Lok
Will be back sooner or later... Propably later! :)

Will be back sooner or later… Probably later! 🙂

Luomuleevi – kaukana herrasmiehen mukavuuslaueelta

24 Hei

Nyt oli ulkoiset puitteet enemmän ku kohillaan viritellessäni mikroskooppista sekä semispontaania bissepruuvia pydeen. Texas-Pete piti savustuspöntön pöhisemässä, iso-arska skriinas täydeltä laidalta, puutarhakukat kukki, rakasta possea pörräs ympärillä, bastu oli tulilla ja lomafiilis pöhisi niin kropassa kuin pienessä mielessä…

Luomu-Leevi (4,5%)

Luomu-Leevi (4,5%)

Tollasella maindsetillä sekä noissa fasiliteeteissa olis luullu laatuhiivan maistuvan, mut vi**t. Vaik ennakko-odotukset olivat totaalisen kohillaan, ku korkkasin long neck -flindaan pakatun Luomuleevi-olusen niin pettymyshän siin iski puseroon. Ei auttanut edes se, et lahtelaislähtöisellä Teerenpeli-panimolla on oma vakaa paikkansa sydämessäni tai se, et kyseinen bruuveri on moneen kertaan osoittanut kelvollisuutensa omien bisseviritystensä kehittelyssä. Nyt karahti kirves kiveen niin, et kipinät vaan sinkoilivat.

Tyly tosiasia on, et toi luomuolut oli aivan liian humaloitu allekirjoittaneen tissiposkista bissemakua vasten peilaten. Kitkerä ja katkera liemi ei meinannut lainkaan virkistää porotuksen kuivattamaa kurkkua, eikä se kompannut savustetun possunkaan kanssa millään tavalla. Puraisuahan tossa ohrapirtelössä oli tarjolla heti kärkeen ihan kylliksi, mut jotenkin ihan väärän sorttista oli sekin meitsin makuun. Leevin makupaletti oli kaiken lisäksi varsin kapoinen ja kitalakikokemuksena lyhyt sekä tympeä. Ei siis meitsin teekuponen alkuunkaan. Hyvä jos joku muu diggaa! 🙂

Elmon burgeri ja laiskottelun jalo taito

5 Hei

Pantiin fotarikaverin kanssa elämä risaiseksi ja livahdettiin kesken duunipäivän Kampin Elmo-sporttibaarin (Salomonkatu 17) screenien ääreen tsiigaamaan tennistä. Ja kun pensselit oli lykätty näyttävästi santaan niin päätimme juhlistaa äijämäistä hedonismihetkeämme hyvällä saksalaisella oluella ja amerikan lahjalla kulinaristiselle maailmalle eli purilaisella. Niinpä eteen ilmestyi alta aikayksikön iso stobe Franziskanerin sameata vehnäolutta ja mahaa kurisuttavan näköinen burgermenu. Siinä särpiessämme ekoja huikkia päädyimme tilaamaan kyypparin suosittelemat Elmo-hampurilaisannokset (15€).

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Mestan nimikkopurilainen osoittautui varsin messeväksi valinnaksi, eikä vähiten sämpylän välissä möllöttäneen, Agnus-härän jauhelihasta väsätyn pihvin ansiosta. Agnus-jauheliha on lajissaa aivan omassa primusluokassaan täyteläisen ja lihaisan makunsa ansiosta ja niinpä se on mitä parhainta raaka-ainetta burgerin pihviksi. Ja hyvin oli Elmon köökkiosasto ton pihvin kanssa onnistunut, sillä se todellakin kruunasi lintsaushenkisen hampparinautintosessiomme.

Hyvä oli satsi muutenkin. Vohveliperunat komppasivat hyvin hampurilaista ja olivat hyvää vaihtelua ainaisille ranuille, vaikka olivatkin skidisti liian aikaisin nykäisty ylös rasvakeittimen kidasta… Erikoismaininta pakko pudottaa pihviä ja sämpylää mehevöittäneestä chilimajoneesista, mikä oli varsin messevää möhnää ja muutenkin cheddarin, jauhelihan ja majon pyhä kolminaisuus oli varsin kohillaan. Ja kun annoskokokin oli aitoa jenkkistailia niin kyl oli tovin kuluttua magat aika tukossa ja hymyt ukkojen huulilla. Siihen ku riipas viel päälle toisen börstan tuota germaanista janojuomaa niin tiespä taas tykittäneensä täyden setin sisuksiinsa. Hyvää oli safkat, hiivat taivaallisia ja kun tennismatsikin oli varsin viihdyttävä niin jäi tuosta semilaittomasta reissusta varsin nasta fiilis puseroon. Täytynee sluibailla Elmo Sports & Grilliin ottaa ujoo leediä viel uudestaankin tän kesän aikana…

Panch Party – Kesän parhaat keitot

31 touko

Handu pydeen, jos tiedät mitä ”Panch” tarkoittaa. Tuskin kovin montaa lapaa nyt viuhtoo kohti taivasta, joten pari brassailupohjaista selvennyslausetta lienee paikallaan pohjustukseksi:

”Punchin” tai ”Panchin” uskotaan saaneen alkunsa eteläisestä Aasiasta 1600-luvulla. Sana panch itsessään on hindiä ja tarkoittaa viittä, mikä tässä tapauksessa viittaa viiteen raaka-aineeseen. Tutkimusten mukaan merimiehet olivat ensimmäisiä, jotka ovat sekoittaneet punch-tyylisiä juomasekoituksia, mutta merimiehet ovat merimiehiä ja viisi raaka-ainetta saattoi olla lähinnä ohjenuora ja punchit olivat hyvinkin laajakirjoisia.

PANCH_tervetuloa

Nyt ku toi on selvennetty alta veks niin sitten itse asiaan. Tuli näet tsittailtua viime viikon torstai-iltana Ahjossa (Bulevardi 2/4), jossa skabattiin kotimaisten baarimikkonen Panch-reseptien paremmuudesta eli suomeksi sanottuna drinkkimestarit esittelivät parhaat boolireseptinsä kisailumielessä. Ite oli mestoilla dumarin roolissa, joten oli ilo lipitellä oikein ajatuksen kanssa läpi koko kymmenen boolin kavalkadi. Huikee kokemus, joka antoi rutkasti idiksiä tulevan kesän bileitä silmällä pitäen. Eikä toi löylykiulujen innovatiivinen käyttökään jäänyt multa noteeraamatta…

Ekat viis kiulua

Ekat viis kiulua

Arvovaltaisessa tuomaristossa istui herrasmiehistelijän lisäksi mm. kiekkoleijona Sami Lepistö ja pari hemaisevaa friidua. Tuomarointi oli tuollaisella possella kliffaa duunia ja koko sessio huipentui harmoniseen yksimielisyyteemme siitä, et Jan Lindgren Hyvinkäältä (Level 5) punchillaan Finlandia Maithili* oli kiistaton boolikunkku. Vaikka skabaajien taso oli kova ku stemu, niin Janin kohoaminen podiumin korkeimmalle kohdalle ei ollut silkka ylläripylläri. Onhan jannu kokenut kehäkettu, joka on mm. baarimikkojen kolminkertainen Suomen mestari ja yksi kolmesta suomalaisesta, joka on voittanut kansainvälisen Finlandia Vodka Cupin (2006).

Tokat viis kiulua

Tokat viis kiulua

Finlandia Vodka oli tässäkin bakkanaalissa näyttävästi esillä, sillä jokaisessa boolissa tuo suomalainen kansallisylpeys oli pakollisena raaka-aineena. Loppu olikin sit kyypparin omissa käsissä. Ja hyvissä handuissa homma olikin, sillä aivan pakko tähän loppun todetta, et kyl oli päheetä siemailla raikkaita ja mielikuvituksellisia juomasekoituksia todellakin laidasta laitaan. Eikä kyl voi dissata punchien ulkonäköjäkään, sillä niin stailia settiä oli framilla, ettei uskois ellei olis ollu omin öögin smyygaamassa. Kliffa kokemus kaikin puolin, joka antoi hyvät eväät Rakkauden kesä 2013:n starttaamiseen…

*Ja tossa voittaja-panchin resepti:

  • 40cl Finlandia Mango
  • 20cl Lime juice
  • 30cl Passion fruit syrup
  • 5cm Fresh ginger
  • Handful Fresh mint
  • Handful Fresh coriander
  • Sprite
  • Method: Build
  • Garnish: Coriander, mint, passionfruit, ginger, orchid flower

Huh hah hei ja 10 pulloa rommia!

17 Huh

Löysin maanantaiaamuna itseni taas varsin oudosta tilanteesta. Pojotin nimittäin Ruoholahdessa, Altian neljännen kerroksen neukkarissa, talon brenkkuasiantuntijatiimin seurassa. Kyllä oli taas ”kuka ei kuulu joukkoon” -fiilarit puserossa, mut näin se elämä vaan vie miestä ajopuuna koskessa. Ei siis auttanu ku vetää ruoto suoraksi ja ryhtyä hommiin. Tässä tapauksessa se tarkoitti hengästyttävällä tahdilla vedettya rommitastingia.

Bristol Classic Rum Tasting (8/10)

Bristol Classic Rum Tasting (8/10)

Paikalle oli näet raahautunut alan brittiläinen guru Bristol Classic Rum -lafkasta. Tolla stailisti harmaantuneella gentlemannilla oli salkussaan messissä kymmenen lekkeriä rommia. Ei siis mikään vaatimaton kattaus, ja niinpä alkoikin skidisti pelottaa, mitä tulee sellaisesta duuniviikosta, joka alkaa kymmenellä alkoholiannoksella. Huoleni oli tosin turha, sillä ennen starttia joku valveutunut taho roudasi pöytään kasapäin kukkamaljakon näköisiä astioita, jotka paljastuivat sylkykupeiksi.

Skidisti riipi pientä ja rikkinäistä sydäntä, kun tastingin aikana spittailtiin noihin astioihin pullokaupalla jalojuomia. Mut ei sitä settiä olisi se kuuluisa erkkikään vetänyt, jos kaiken olisi alkanut nielemään. Leka nimittäin liikkui siihen vauhtiin pöydässä, ettei piritorin deekujengikään pysty siihen tahtiin flindaa ringissään kierrättämään. Koko kymmenen maljan tasting oli nimittäin ohi alle tunnissa. Paha siinä oli edes muistiinpanoja rustata, mut jotain sain sentään skrivattua ylös noista Bristol Classic Rumin tuotteista. Tossa alla olisikin sitten se vähä framilla:

  1. Kärkeen imuroitiin valkoinen rommi, joka muistutti hedelmäisyydessään calvadosia. Myös gini tuli mieleen, eikä ollut mikään iso ylläri, kun kuuli tastingin vetäjän kehoittavan joskus blendaamaan tota rommia tonicin kanssa ja väsäämään siitä GT:n kaltaisen pitkän janojuoman. Pakko joskus stedata tollasta rommitonicia aperitiivina!
  2. Tokanar ikeniin ryystettiin kepeä, ujosti puunmakuinen, kuubalainen rommi. Kyseinen tuliliemi oli roudattu britteihin tynnyrikypsytykseen, ku jenkkien boikotti hankaloittaa ikävästi kuubalaisten tynnyripolitiikkaa.
  3. Tää oli hyvä latinorommi Nicaraguasta. Raikas ja jotenkin puhtaan makuinen laatutisle.
  4. Jamaikalainen pontikka, jonka haju oli varsin tyrmäävä. Dunkkiksessa ja maussa oli kosolti kotipolttoista tunnelmaa sekä kynsilakanpoistoainetta. Erottipa sieltä hieman biojäteastiassa muhinutta banaaninkuortakin! Silkkaa shaibaa siis…
  5. Täs oli kans banskun makua, mut sillai kliffan freessin hedelmäisesti. Vieressäni tsitannut ammattilainen poimi myös passionhedelmää, mut meitsi ei saanut siitä kiinni, vaik ihan rautalangasta koettivat asiaa vääntää. Barbados oli tän herkun kotimaa.
  6. Tääkin tuli Barbadosin paratiisisaarilta, mut nyt oli kyseessä hieman tynnyrinmakuinen, mutta silti makean messevä rommi.
  7. Trinidadista oli paikalle roudattu upean tervaisella aromilla säväytetty tumma angostuura-rommi, joka uppos nätisti meikämannen viskillä marinoituihin makunystyröihin. Tätä en spitannu tippakaan pois vaan nieleskelin reippaasti viimeiseen pisaraan… Aamun paras satsi.
  8. Cayanan rommi oli puolestaan aika upean punertava eli väriä piisas, eikä makukaan ollut moitittava. Makea ja aromikas juoma, josta tuli hieman mieleen Balvenie-tislaamon viskit.
  9. Tää Barbadoksen vuosikertajuoma (1986) oli session tyyrein litku ja lekan hinta huiteli jo aika tähtitieteellisissä lukemissa. Onneks ei oo näin kallis maku, sillä omassa rankingissani tää ei kärkeen yltänyt.
  10. Vikana lipitettiin voimakkaasti maustettua Bristol Blackia, joka sai aikaan aika jouluisen tunnelman. Lakritsin, appelsiininkuoren ja kanelin makukirjo ei oikein herrasmiehistelijälle skulannut, joten tätä sylkiessä ei sieluun sattunut.
Bristol Classic Rum Tasting (loput)

Bristol Classic Rum Tasting (loput)

Että sellaista. 🙂

Chivas Regal 12yo Blend – mikrotasoinen viskitesti yläilmoissa

23 Maa

Riipaisinpa skidin viskimaistelun viikolla Norjan reissun ratoksi. Pistin elämän risaiseksi ja tilasin lentoemolta puolen desin muovilekkerin (kts. kuva) Chivas Regalia eli tuota kaikkien tuntemaa ja huippusuosittua skottiblendiä. Tarkoituksenani oli ottaa selvää, miks just tota lientä myydään ku leipää pitkin maailmaa. Ei selvinnyt kyseinen mysteeri täläkään erää, mut olipahan edes jotain mielekästä puuhaa stadin ja Oslon välille…

Chivas Regal 12yo Blend (5cl)

Chivas Regal 12yo Blend (5cl)

Muovimukissa toi sekoite näytti varsin tyylikkään mahonkimaisen ruskealta. Väri oli pomminvarmasti duunattu poltetulla sokerilla, mut enpä antanut sen fiilistelyjäni haitata. Pääasia, et näytti hienolta! Tuoksu ei tosin ihan ton komean värin kanssa mätsännyt, sillä klyyvari ei paljoa mitään ihmeellistä saanut imuroitua hajuantureihinsa kovasta nuuskutuksesta huolimatta. Snadisti hedelmäisyyttä oli kyl havaittavissa ku kovasti ponnisteli, mutta muuten erittäin ympäripyöreä kokemus.

Maku oli ensalkuun varsin suolainen ja yllättävänkin turpeinen. Miltähän tislaamoilta nää liemet on kerätty kokoon? Ettei vaan olis Islayn suunnalta osa peräisin! Ei tossa tosin sentään savua ollu tarjolla, joten hittoako noista tisleen lähteistä sit selvää ottaa ilman sisäpiiritietoa. Saihan sitä kuitenkin aikani kuluks arvuutella, ku ei muutakaan duunaamista koneessa ollut soolonan lenellessä.

Jälkimaku teki kokemuksesta kuitenkin sellaisen, ettei jatkossakaan paljoa tartte tota blendiä himaan asti raahata reissuilta. Suuhun jäi nimittäin ikävän tympeä ja tupakkainen maku. Tuo pitkä ja puiseva jälkimaku oli loppupeleissä sitä luokkaa, etten suostu tota kuraa edes maistamaan pariin vuoteen. En ainakaan ilman kolaa! J

Voiko siis miljoona kärpästä olla väärässä, kun paskakasassa aterioivat. Kyllä voivat!

Highland Parkia Teerenpelissä – viskitasting parhaasta päästä

9 Maa

Käytiin Jugen kanssa sivistämässä itseämme keskiviikkoiltana Kampin Teerenpelin yläpankolla, jossa järjetettiin Highland Park -tislaamon toimesta viskitasting.

Meistille oli toi pohjoinen tislaamo semisti outo, sillä omassa kaapissa ei noita tuotteita ole koskaan pahemmin pölyttynyt. En oikein snaijaa, kuin näin nolosti on päässy käymään, mut ton mielenkiintoisen ja antoisan illan jälkeen tilanne tosin tulee muuttumaan. Sen verran tykkiä settiä siellä oli tarjolla niin juomien kuin läpändeeroksen suhteen. Ensimainittua eli juomapuolta edustivat 12-, 18-, 21- ja 40-vuotiset laatutisleet ja läpän tasosta taas piti huolen tislaamon brand ambassadeur ja todellinen viskiguru, Mr. Martin Markvardsen.

Toi koko viskituotannon käytännössä sekä teoriassa haldaava karbaasi heitti niin mielenkiintoista settiä orkneylaisen tislaamon prosesseista ja noiden karujen skottilaisten pohjoissaarten elämästä sekä historiasta, ettei paremmasta väliä. Siinä äijäporukassa sit kökötettiin pari timmaa korvat höröllä sellasella intensiteetillä, et meinas jäädä viskitki lasin pohjalle lillumaan. Koskahan alkais näkyä myös kauniimman sukupuolen edustajia tällaisissa konklaaveissa?

Highland_Park_tasting1

Illan aikana maisteltiin perinteiseen tastingstailiin aina yks tuote kerrallaan, ja samalla kuultiin laveeta stooria lattiamallastuksesta, Orkneyn historiasta,  viskitynnyreistä, kansainvälisistä markkinoista, tislaamon henkilökunnasta, skottilaisesta mielenlaadusta ja kaikesta muusta vähäänkään viskintekoa tai sen särpimistä liippaavasta.

Illan pääasia oli kuitenkin ton viikinkihenkisen Pohjois-Skotlantilaisen tislaamon upeat tuotteet. Jokainen maisteltu tuliliemi oli perkeleellisen suunmukaista lievässä turpeisuudessaan ja savuisuudessaan. Noi kaksi elementtiä eivät kuitenkaan peittäneet muita aromeja, joita oli nasta kaivaa esiin pätevän opastajan ohjaamana. Kaikki maistellut elämänvedet kelpaisivat herrasmiehistelijän brenkkukaappia komistamaan, mut kyl loppupeleissä 18-vuotias tuttavuus veti pisimmän korren. Toi uus lempparijuomani oli just sopivasti hedelmäinen ja aromikas, mut silti niin miehekkään kyrv*käs kanervaisen turpeen säväyttämä ja sherrytynnyrin aateloima laatutisle, ettei paremmasta väliä.

Tää (vähintään!) 18-vuotta tynnyrissä kypsynyt huippujuoma on myös saatavilla kotoisesta handelista, ainakin tilaamalla. Eikä hintakaa pomppaa yli huntin eli meitsin kukkaron kipukynnyksen. Onneks toi sopi makunystyröihini parhaiten, sillä esimerkiksi 40-vuotias on jo pitkälle yli donan hintansa puolesta sen verran tyyris, et oikein joutu kiittelemään skandinaavisia jumalia siitä, etteivät ole mulle noin kallista makua antaneet, ku ovat aikojen alussa on noit ominaisuuksia jakaneet.

Highland Parkin perusprinsiipit framilla

Highland Parkin perusprinsiipit framilla

%d bloggers like this: