Arkisto | Kahvilat RSS feed for this section

Hasta la vista, babes!

14 Lok
Will be back sooner or later... Propably later! :)

Will be back sooner or later… Probably later! 🙂

Mainokset

Villipuutarhan luksusbrekkari

18 Hei

Oli ilo ottaa tehot irti viime lauantain messevästä auringonpaisteesta tsitaten hyvässä seurassa Villipuutarhan terdellä luksusaamiaista skruudaten. Ei lainkaan pöllömpi setti siis! Aikaisemmin olen käynyt täs semihörhössä mestassa vaan lounaalla, mut tää breku oli kyl sen verraan varteenotettava tsydeemi, et jatkossa taitaa jäädä lounastelu vähemmälle ja painopiste siirtyä aamiaisen puolelle…

Pari kybää bungannut brekkari oli varsin hyvin synkassa nimensä kanssa, vaikkakin skidisti överihinnoiteltu. Rahalle vastinetta pyrki tarjoamaan alkuun tarjotut smoothie sekä ujosti kuplinut alkoholittoman skumpan sekä luomuomppumehun blendi. Startti oli siis varsin passeli ja noh, sanottaisko luksusmainen.

Villipuutarha_luksusaamiainen

Kupletti jatkui noiden nestemäisten starttausherkkujen päälle aromikkaalla kahvilla sekä aamiaislautasella, jolle oli kauniisti katettu mm. pari sortimenttia juustoja, salaatinlehtiä, hilloja, oliiveja, taateleita ja melonia. Lisäksi pöytään roudattiin kori, jossa möllötti mehevää leipää sekä pari rapsakkaa croissantia. Ton komeuden päälle sai sit valita liha-, kala- tai vegelisukkeet.

Miniseurueemme oli kerrankin yksimielinen, joten kallistuimme kalasetityksen puoleen. Niinpä pöytään ilmestyi pari lautasellista kauniisti kääräistyjä savulohislaisseja egujen kera. Kyseinen koreus ei jäänyt pelkästään ulkokultaiseksi eli myös maku oli tos fisuplätterissä kohillaan.

Kokonaisuus oli siis erittäin messevä ja muuta nillitettävää ei siin tosiaan ollu ku toi hinta. Eikä sekään mitään silkkaa riisto-osastoa ole, mut verratessa sitä esimerkiksi Sandron samanhintaiseen brunssiin niin snadisti tuntuu, et tuol Kolmannella linjalla saa paremman vastineen massilleen… Kandee kuitenkin ainakin kerran kesässä tunkea handua taskuun ja käydä tämäkin Kaarlenkadun herkkubrekkari stedaamassa.

Krullan wieniläisbrunssi – astetta fiinimpi kattaus

13 touko

Joutu ottaa vastaan pahan kierreboltsin, ku provinssissa budjaavat frendit pölähtivät isolle kirkolle ja halusivat brunssitella ytimessä. Leveliä nosti viel se, et brunssin oli toteuduttava lauantaina, paikkaan piti mahtua kivutta ineen, sijainnin piti olla Stockan lähettyvillä ja paikkaan täytyi päästä lastenrattailla ja sen piti muutenkin olla kaikin puolin lapsiystävällinen. Oltiin siis aika kaukana allekirjoittaneen perusosaamisalueelta. Eli tarjolla oli skidisti rasitetta aivonystyröille, mut lopulta sain arvottua meille pleissin, mikä täytti kaikki edelliset kriteerit. Ja mikä parasta, myös serviisi pelasi upeasti, eikä pöperöissäkään ollut mitään moittimista. Kohteenamme oli siis Krulla, jossa aiemmin olin vain nautiskellut arkiaamuisin brekkareita.

Krullan (Lönnrotinkatu 13) alkupalapöytä

Krullan (Lönnrotinkatu 13) alkupalapöytä

Lönkalla sijaitseva Krulla on valkoisin liinoin varustettu wieniläishenkinen kafeteria, joka on yleisilmeeltään hieman kolkko ja jäykän oloinen. Tuota meinkiä (tai siis sen puutetta) kuitenkin pehmensi kliffasti salihenkilökunnan humaani, palvelualtis, ammattitaitoinen ja sydämellinen asenne. Harvoin saa moista palvelua stadissa tai missään muussakaan kaupungissa Suomen rajojen sisällä. Koko possestamme todellakin pidettiin huolta ja mukana roudaamamme ipanat saivat upeaa erityiskohtelua ja jopa kokilta pannukakkuterkut. Näin se homma hoidetaan ja taataan, et porukka tulee uudestaankin ja vielä kehuvat tilaisuuden tullen kaiffoilleenkin.

Samstagsbrunchiksi (klo 9-14.00, 19€) nimetty setitys skulas niin, et pääruoka tilattiin lyhyeltä listalta, jossa oli erilaisia munakokkeleita ja pannariannoksia. Itse tilasin feta-tomaatti-kokkelin, joka oli varsin maukas, raikas ja iso annos. Ilmankin olisi pärjännyt, mut brunssillahan kuuluu vetää ainakin skidit överit eli toi ajoi siinä mielessä hyvin asiansa.

Alkuun raavittiin naamariin erilaisia salaatteja, lohta, leikkeleitä ja pirun hyviä spessuleipiä. Vastaavaa leipävalikoimaa en muista muualla tässä maassa nähneeni. Siitä isot posit, sekä siit et pöytään tuotiin heti kysymättä termarissa sekä sumppia et teetä ja kannu appelsiinimehua. Ei tarttenu pahemmin siis poukkoilla, kun perustarpeet oli siinä passelisti framilla. Alkuun olis ollu tarjolla myös jotain mysli- ja jogurttihässäköitä, mut ne tuli skipattua suosiolla…

Brunssin kruunas hyvät juustovalikoimat, sekä etenkin messevät baakkelsit. Huikean stydi suklaakakku ajoi asiansa ja lähes yhtä herkullinen oli myös marjainen juustokeikki. Noi ku siihen loppuun nautiskeli niin kyllä jäi ihmiselle hyvä maku suuhun koko touhusta. Onhan toi Krullan systeemi ujosti tyyris, mut kyl masseille vastinettakin irtos eli suosittelen, ku haluutte astetta fiinimpää meininkiä maistaa. Ja mikä parasta, tuolla ei ollut ryysistä.

Good Life Coffee – elämänlaadun nostatusta hyvän kahvikupposen voimalla

23 syys

Hyvän kahvin ystävänä on skidisti noloa tunnustaa, et kesti useampi kuukausi, ennen kuin onnistuin tälläämään perseeni Kolmannen linjan Good Life Coffee -kahvilan penkkiin. Toi huippusumppiin erikoistunut mestahan avas dörtsinsä Kolmannelle linjalle jo keväällä. Alkukuukausina oli sen verran iso hype pääl aiheen tiimoilta, ettei koskaan edes ineen mahtunu ku invaasiota yritti… Hyvä sinänsä et suosiota piisaa, sillä Kallioon kyl mahtuis vieläkin lisää laatukahviloita menneistä dekadenssiajoista muistuttavien kaljakuppiloiden, pornokauppojen ja thaikkuhieroloiden sekaan.

Good Life Coffee (Kolmas linja 17)

Nyt kuitenkin saatiin kellokeisarin kanssa itsemme muilutettua pienen trendikahvilan sisuksiin ja jopa onnistuttiin nappaamaan pari tuolia senioriuttamme korostaneen antiikkipöydän äärestä. Hillitön munkki, josta aiheutunutta voittajafiilistä buustas mahtavasti aivan törkeen hyvä cappuccino (3 €). Toi naamareihimme vetämä kahvi oli niin ammattitaitoisesti ja isolla hifistelyfiiliksellä väsätty, et ei paremmasta väliä. Kahvin pehmeä ja samalla voimakkaan aromikas maku veti suun muikeaksi. Tuo pyöreä, paahteinen, täyteläinen, luonteikas ja aromikas makutuntuma jatkui pitkänä, viipyilevänä ja samettisena jälkimakuna vielä kotisohvalle päädyttyäni. Tosta ei kahvi käsittääkseni parane! Ainakaan maukkaampaa en ole tähän ikään mennessä saanut maistaa.

Good Life Coffeen Cappuccino: Tästä ei kahvi vissiin parane!

Paikka oli sisustettu kivan rennolla kierrätyskeskusstaililla ja sama letkeä tatsi jatkui myös palvelun puolelle, eikä tunnelmaa ainakaan latistanut vinyylilevysoittimen lautaselta lähtenyt lungi pumppaus. Hyvä meisinki ja yyberkliffa fiilis tossa paikassa, joka on todellakin nimensä veroinen! Suosittelen tsekkaamaan mestan välittömästi eli ei muuta ku hipster-univormu päälle ja linjoille naatiskelemaan muiden ruutupaitaisten kahvidiggareiden sekaan… iPad tai joku muu omppuvehje on myös suositeltavien varustuksien listalla.

Ja jos joku ei ole vielä tuolla Good Life Coffeessa käynyt kahvilla niin nyt vahva kehoitus testikäynnille… Mestassa on tällä hetkellä tarjolla Stadin paras cappuccino eli meni kahvipavun mitalla Sävyn ja Torren edelle!

Stadin rantakuppilat – tarjontaa piisaa!

25 Hei

Junantuoma frendi märisi sunnuntaina, et stadista puuttuu merenrantsussa olevat kuppilat ja et pääkaupunki ei ole osannut ottaa tehoja lainkaan irti rantaviivastaan. Meinas herrasmiehistelijällä mennä ton kuullessaan bisset väärään kurkkuun ja kyseinen shaibabamlaus oli jo sen verran paksua jööttiä, et oli ihan pakko latoa faktoja tiskiin. Ihme potaskaa insinöörismiehen suusta!

Ihan vaik pysyttäis kantakaupungin rantaviivassa ja unohdettais mm. Itä-Hessun lukuista mestat (mm. Kuliksen Casino sekä  Hertzikan ja Aurinkolahden) niin kyl tota valinnan varaa pitäis olla vaativaankin makuun. Jos olis aikaa ja maksa kestäis niin vois tempasta sellasen tour de Helsingin rantsua pitkin et oksat pois. Ton tripin vois startata vaik Eläintarhanlahden Pirittasta. Sit vois jatkaa Hakiksen torin raflalaivojen (m/s Maria ja Wäiski) kautta Pitkänsillan kupeessä lilluvaan Pikku-Damiin.

Siit vois sit ottaa suunnan Tervasaaren Savu-raflaan, jossa saattaisi olla paikallaan snadi välipala. Kuvun täytyttyä matka jatkuis jälkiruokakahville Relandersgrund-majakkalaivaan ja kun Skattan sillan kupeessa ollaan niin vois vaik ylittää silan ja vetästä Sipulin terdellä drinkin huiviinsa. Siit vois jatkaa pari horjuvaa askelta Skattan Kasinolle tai vaik siihen naapuriin, varsin mukavasti kalustetulle Robert’s Coffeen terdelle.

Relandersgrund-majakkalaiva (Pohjoisrannan eteläpääty)

Jahka on tullut taas aika jatkaa matkaa pois Skattalta, niin siit kannattais pyyhältää Kauppatorin ohi aika haipakkaa ja pahimman turistisuman jäädessä taakse niin dallauksen vois seuraavaksi stopata Kauppahallin ulkokahvilan kohdilla. Vilvoittavan bissen jälkeen, rantatajotoksen taas jatkuessa, seuraava pitstop voisi olla Olympiaterminaalin merellinen kahvila, jolle kylläkin ropisee miikkoja suppeista ysistä viiteen -aukioloajoista.

Kaivarin merellinen terdetarjonta muodostuu pitkälti Ursulan, Mattolaiturin ja Carusellin pyhästä liitosta. Kivenheiton päässä olevat kalliit ja elitistiset ja kermaperseiset bätrefolkin saariravintolat (NJK yms.) ku jättäis väliin, niin silti vois olla aika tasaraha, kun huitois viel pari stobea huiviin nois nimeltä mainituissa kuppiloissa. Ja jos kukkaro sallii niin mattolaiturillahan kuuluis ryystää samppanjaa… Noiden nestetankkausten jälkeen vois olla aika kypsä ja muutenkin viisasta toimintaa ottaa pidempi pysähdys vaik Salven terdellä ja taas skruudata jotain. Ellei sit pysähdy Kaivarin ja Hietsun torin välillä viel Nosturin Alakerran paikkeilla yhdelle neuvoa-antavalle aperitiiville tai huido liuskaa huiviin Skifferin luodolla, olettaen et se on auki (säävarauksella!).

Pötsin taas pömpöttäessä voi rantojen mies huojua Ruoholahden itäpään One Pinttiin stobelle ja sen jälkeen sit vaik viel kiusata maksaa  naukulla Ruoholahden Amsterdamissa ja Farossa. Kisakunnon salliessa kovimmat hapot jatkavat viel Larun sillan yli ja tempovat pari sakkokierrosta Piratessa ja Blue Peterissä. Ite en tollaseen loppurypistykseen kyl pystyis vaan nappaisin viimeistään Ruohiksessa taksin alle ja palaisin lähtöruutuun. Ja siit sit himaan pikapikaa pötköttämään…

Jotain tällaista… (provided by Google Maps)

Kuka viel kehtaa väittää, et stadissa ei pystyis nauttimaan ravintolatarjonnassasta merellisin näkymin?

Viikonloppubrunssi @ GoodPie Bakery / Galleria Keidas

13 Hei

On ollu parisen vuotta rankassa boikotissa Fleminginkadun Galleria Keidas -kahvila. Jotenkin alko risoo mestan omistajan koijarimainen touhu ja tarjonnan epätasalaatuisuus. Nyt kuitenkin daami bongas jostain blogista, et siel olis omistaja ja meininki vaihtunut. Niinpä oli aika antaa Keitaalle uusi tsäänssi.

GoodPie Bakery / Galleria Keidas (Fleminginkatu 7)

Kyllä kannatti, vaik luvattua dj:tä ei näkynyt tahi kuulunut. Musa tosin oli ihan kohillaan stereoistakin käsin, eli ei valittamista senkään suhteen. Muuten kupletin juoni meni niin, et huikeat leivät, maukkaat hedelmät, raikkaat juomat ja monipuoliset jälkkärisetit olivat buffatyyliin framilla ja muut satsit tilattiin sit tiskiltä. Toi tiskilista oli hemmetin houkutteleva ja teki tiukkaa poimia siitä kolmen annoksen limitillä mieluisat sydeemit. Päädyin pähkimisessäni palvikinkkuun majoneesilla ja lohkoperunoilla, juustolautaseen ja myslijogurttiin. Nappiin meni, sillä maut olivat just eikä melkeen. Eikä vaikuttaneet toisenlaisen kattauksen tilanneen daaminikaan valinnat hudeilta, hyvin uppos kaikki laadukkaista raaka-aineista duunatut setit kitusiin. Myös annoskoko oli suorastaan täydellinen eli pötsi tuli täyteen, mut hyvin jakso viel taapertaa Karhupuiston läpi takas himaan köllimään…

Meidän satsit

Bonarimaininta muuten Keitaan maukkaalle luomukahville sekä seinillä roikkuneille hienoille tauluille. Hyvä meininki ja kliffaa, ku sai päättää boikotin ja tietää, et kulman takana on priimaa brunssia tarjolla lauantaisin ja sunnuntaisin, kun tarve yllättää.

Jälkkäri- ja hedelmäpöytä

Hakiksen torin perinnebrunssi

27 Kes

Nostatin viime viikon kesävinkkipostauksessa Hakiksen torin kahvila-antimia. Siirryin juhannusaattona heti sanoista tekoihin ja kävin ammentamassa Kahvisiskojen legendaarisessa teltassa perusstadilaisen setin, jota voisi myös old school -brunssiks kutsua.

Kahvisiskot (Hakaniemen tori)

Ajaton kahden hengen kattaus koostui siskojen keittämästä riisipuurosta, jonka kylkeen vedin Eromangan kotileipomon lippulaivatuotteet eli perinteisten reseptien mukaan väkerretyt possumunkin & lihiksen. Koko kepeä komeus huuhdottiin alas kupposella kuumaa sumppia. Nälkä lähti pomminvarmasti ja makunautinto oli auringon alla nautiskeltuna puhdasta kymppiosastoa. Jopa lokit pysyivät loitolla!

Etenkin toi messevä lihis on ollut oleellinen osana ruokavaliotani jo 80-luvulta asti ja uskomattoman tasalaatuinen sekä aikaa kestävä herkku tuo onkin. Ihan jokapäiväistä hubaa toi ei kalorimääriensä vuoksi voi olla, mut ilmankin on vaikea elää. Tossa on sellainen tuote, et kilpailevat leipomot voisivat benchmarkata siitä standardinsa kohdilleen ja vetäytyä häpeissään tutkimaan omia heppoisia tuotteitansa koelabroihinsa. Tältä lihiksen kuuluu maistua.

Muutenkin koko Hakiksen torilla, tavallisen kansan parissa, nautittu setti on just sellaista tervetullutta pysyvyyttä, jota aina välillä näidenkin kulmien gentrifikaation keskellä kaipaa. Noita juttuja ei trendit ja suhdanteet heiluta. Kun on tarpeeksi hyvä niin ei ole tarvetta muuttua. Jatkakoon Kahvisiskot ja Eromanga omien juttujensa parissa jatkossakin uskollisena valitsemalleen tielle.

%d bloggers like this: