Archive | Kulttuuri & design RSS feed for this section

Hasta la vista, babes!

14 Lok
Will be back sooner or later... Propably later! :)

Will be back sooner or later… Probably later! 🙂

Galleria AMA: Sirkka-Liisa Lonka – kokemus näkyy ja puhuu

22 Tam

Poikkesin ohikulkumatkalla fiilistelemässä Ama-gallerian uutta näyttelyä, jossa esiteltin konkarimaalari Sirkka-Liisa Lonkan uusimpia teoksia. Parin viime vuoden aikana maalatut taulut tekivät vaikutuksen.

Sademetsäaiheissa maalauksissa näkyi upeasti kokemuksen tuoma jälki. Tunnistettava maalaustyyli kantoi hyvin taulusta toiseen, vaikka aihepiiri vaihteli hempeistä kukkasista mustiin kissapetoihin. Ihailtavaa oman käden jälkeä, joka kumpuaa 70-vuotiaan artistin vuosikymmenten kokemuksesta ja näkemyksestä. Tohon ei junnut pysty, ja onkin kiva hetken funtsia sitä faktaa, et parhaimmillaan ikä & kokemus ovat sellaista poweria, ettei sitä korvaa millään vippaskonstilla.

Sirkka-Liisa Lonka: Yöjalassa, 2012 (tempera ja öljy kankaalle, 140 x 86 cm)

Sirkka-Liisa Lonka: Yöjalassa, 2012 (tempera ja öljy kankaalle, 140 x 86 cm)

Rikhardinkadulla esillä olleet vajaa parikymmentä taulua pakottivat pysähtymään ja ihailemaan ihmiskäden taitavuutta. Vaikka tuollainen varsin feminiininen ja pehmeillä väreillä operoiminen ei ihan omaa makuani vastaakaan, niin hiljaiseksi veti herrasmiehistelijän. Etenkin kun innostuin ihailemaan läheltä Lonkan maalausten perulaisen sademetsän ääretöntä kosteutta henkivää värinkäyttöä ja öljyvärimaalausten akvarellimaista laveerausjälkeä. Hallitut mutta silti vapaat ja luonnolliset valumisjäljet toimivat upeana tehokeinona. Vielä kun Amazonin värikylläisyys ja hikisyys olisi saatu siirrettyä kankaalle, niin olisi ollut pako kaivaa lompakko esiin ja ryhtyä taidehankintoihin…

Nanna Susi – Underneath the Eyes (Tennispalatsin taidemuseossa 20.1.2013 asti)

18 Tam

Suomen kokoiseen maahan mahtuu kerralla vain pari kuvataiteilijaa, jotka saavat nauttia niin kansakunnan kuin median kokonaisvaltaisesta huomiosta. Yksi näistä harvoista ja valituista on helsinkiläinen maalari Nanna Susi. Tuotteliaan taiteilijattaren status on maassamme erittäin vahva, ja jopa naistenlehdet rakastavat haastatella hersyvästi nauravaa ja avoimesti asioistaan kertovaa kuvataiteilijaa. Jotain Nannan markkina-arvosta kertonee myös se, että yksi päivä liikennevaloissa jumittaessani bongasin hänen uusimman Underneath the Eyes -näyttelynsä katumainoksen. Siinä kehoitettiin poikkeamaan Tennispalatsin taidemuseoon, tutustumaan tammikuun 20. päivään asti pydessä olevaan näyttelyyn. Kilttinä janarina ei sit ollu muuta saumaa, ku mennä sinne tsiigailemaan taiteilijan tuoreimpia öljyvärimaalauksia.

Nanna_Susi_katumainos

Kannattihan tuolla käydä, vaik edellisestä näkemästäni Nanna Suden näyttelystä ei ollutkaan kuin suunnilleen vuosi. Osa tauluista olikin etäisesti tutun oloisia, mut kyl tuol oli uutta ja uunituorettakin settiä framilla ihan yllin et kyllin. Pari allekirjoittaneelle ennennäkemätöntä maalausta oli jopa niin stydejä virtuositeetissaan, et harvoin näkee moisia, massiivisen upeita taidepläjäyksiä. Nannan luoma kolmiulotteinen struktuuri puhutteli tihrustaessa niin läheltä kuin kaukaakin, ja rohkea värinkäyttö kimaltavine pintoineen pelitti parhaimmillaan fantastisesti. Etenkin yksi suuri, kullanhohtoinen taulu naisfiguurilla varustettuna varasti paatuneen sydämeni. Iski alkukantainen ostamisen ja omistamisen himo! Mut sitä hillitsi tietoisuus siitä, et julkkismaalarin tauluista joutuu pulittamaan jokusen kymppitonnin tsipaleelta…

Nanna Susi: Yksi tähdistä lensi yli / One of the Stars Flew Over, 2012 © kuva/photo: Jussi Tiainen

Nanna Susi: Yksi tähdistä lensi yli / One of the Stars Flew Over, 2012 © kuva/photo: Jussi Tiainen

Ostohinkua ja yleisfiilistä kuitenkin laski se tosiasia, et Nanna Susi on tuotteliaisuutensa sivutuotteena varsin epätasainen laatunsa suhteen. Osa maalauksista oli enemmänkin kansalaisopistotasoa ja keskeneräisen harjoitelman oloisia. Lisäksi liian usein vaivasi hienon kädenjäljen ja upean värinkäytön lomassa se, että vähänkin esittävämmän kuvataiteen puolelle lipsuessaan Nanna Susi on varsin keskinkertainen maalari.  Osa tauluista toimisikin paremmin, ainakin allekirjoittaneen makuun, jos niihin ei olisi päälleliimatun oloisesti maalattu jatkuvasti toistuvia, kömpelöitä kuvia naisfiguureista, pusuhuulista tai kuusipuista.

Note: Nää mun jorinat ovat toki totaalisen subjektiivisia tavisnäkemyksiä, enkä edes yritä esittää mitään taideasiantuntijaa. Kuhan kerron, mitä ajatuksia tuolla Tennarin yläkerran näyttelytiloissa pyöriessä kuuppaan pullahteli…

Kalevala Koru 75 vuotta & Kirsti Doukaksen Labra-näyttely

14 Mar

Suomalaisen koruteollisuuden lippulaiva, Kalevala Koru, on juhlinut viime aikoina 75-vuotista taivaltaan. Vaikka ajat ovatkin haastavat kaikelle kotimaiselle käsityövalmistukselle ja raaka-ainevetoiselle teollisuudelle, niin silti on yrityksellä ollut isosti syytä availla kuohujuomapulloja juhlavuotensa kunniaksi. Näin tehtiin taas viime viikolla Unioninkadun lippulaivamyymälässä.

Synkkänä torstai-iltana kokoontui korualan hahmoja juhlistamaan Kalevala Korun synttäreitä ja samalla Kirsti Doukaksen Labra-korunäyttelyn avajaisia. Doukashan on kotimaisen korudesignin kiistaton kuningatar ja itseoikeutettu suunnittelija Kalevala Korun juhlakorulle. Labra-näyttely oli samalla Helsingin World Design Capital -vuoden päättäjäisnäyttely sekä Unioninkadun korumyymälän viimeinen juhlatilaisuus, joten nyt jos koska oli aihetta kilistellä viulumusiikin tahdissa.

AKILEIA (Kalevala Korun 75-vuotisjuhlakoru, design Kirsti Doukas, limited edition)

Labra-näyttely koostui Doukaksen tuoreista töistä ja esitteli lahjakkaan sekä kokeneen muotoilijan osaamista myös korudesignin ulkopuolelta. Monipuolisen kattauksen kruunu oli kuitenkin 75-vuotisjuhlakoru, Akileia. Tuo kultainen design-koru edustaa skandinaavista korumuotoilua kauneimmillaan ja on jo syntyessään selvä ajaton klassikko. Koru on hieno jatke Kalevala Korun luottosuunnittelijan rakastetuille koruille, kuten Vanamo– ja Ratsumies-sarjoille.

Juhlapaikkana toiminut Unioninkadun myymälä on tulossa tiensä päähän ja muutaman viikon kuluttua Kalevala Koru siirtää lippulaivamyymälänsä Etelä-Esplanadille muiden suomalaisten huippubrändien myymälöiden seuraan, lähemmäs keskustan turistivirtoja. Kalevala Koru nostaa siis entisestään profiiliaan ja toivon mukaan tämä liike on alku kohti parempaa huomista niin Kalevala Korulle kuin suomalaiselle koruteollisuudelle yleensäkin.

Artikkelin kuva: Matti Pärssinen / Kalevala Koru Oy

New York – miltä Iso Omena maistui ensipuraisulla

15 Lok

Pyörittiin lakisääteistä bulimmalla konsensuspossella Ison Omenan raitteja männäviikolla. Oli allekirjoittaneelle eka visiitti tohon legendaariseen kaupunkiin, mut voin samaan hengenvetoon kyl todeta, ettei jäänyt to-del-la-kaan viimeiseksi. Sen verran laajaa sekä messevää tarjontaa oli framilla tossa megapoliksessa, ettei ehtinyt seitsemän hektisen päivän aikana ku skidisti raapimaan ompun pintaa… Paljon jäi siis näkemättä, mut jotain sentään jäi plakkariin ja nyt ainakin tietää, mihin asettaa seuraavalla tripillä fokuksen.

Näkymä Empire State Buildingista

New York on niin tolkuttoman monipuolinen kaupunki, joten ekana oppina todettakoon, ettei matkailijan kandee edes haaveilla ehtivänsä duunata tahi tsiigata kaikkia tarjolla olevia houkutuksia. Olen kuitenkin tohon alle yrittänyt kirjata yhden kerran antamalla kokemuksella ja syvällä rintaäänellä jotain tipsejä siihen, mitä tuol kansojen sulatusuunissa kenties kandee väsätä. Ja sit kans muutama vinkki siitä, mitä kantsis harkita väliinjätettäväksi…

Nykin plussat:

  • Yks makeimmista näkemistäni paikoista oli Brooklynin puolen hipsterialue. Bedford Avenuen kulmilla on pirusti nastoja pubeja ja kahviloita, joissa voi nuorekkaiden ja tyylitietoisten boheemien seurassa hörppiä alea tai hifistellä kahvien parissa. Tonne metrolla köröteltyään kandee myös ehdottomasti käydä tsekkaamassa Brooklynin panimo ihan parin korttelin päässä ja särpiä huiviin pienpanimon laadukkaita ja monipuolisia bissejä. Jos hyvin käy niin pääsee osallistumaan ilmaiselle panimokierrokselle! Merkillepantavaa oli niin tuol panimossa kuin kaupungissa muutenkin, et ALE-oluet ovat todella suosittuja ja niit on aina hanassa enemmän kuin mitään muuta bissetyyppiä. Pulloissa taas näytti trendinä olevan paikalliset kepeät lightlagerit…
  • Brooklynissä on myös viikonloppuisin upea ulkokirppis (Brooklyn Flea), josta voi tehdä todellisia löytöjä etenkin sisustustuotteiden saralla. Toi urheilukentän sisälle kasautuva kojuhässäkkä saa hyvää jatketta lähikatujen laitoihin ilmestyvistä spontaaneista myyntikojuista ja kulmakunnan värikkäistä alkuasukeista.
  • Kun on päivän hengaillut Brooklynissä (tsekkaa myös kirjasto ja Prospect park!) niin kandee paluu Manhattanin sykeeseen ajoittaa niin, et voi vaik dallata Brooklyn Bridgeä pitkin kohti auringonlaskua. Sillalla menee hyvä kävelytie, josta saa upeita visuaalisia viboja Manhattanin skylinea fiilistellessä.
  • Manhattan on onneksi muutakin kuin shoppailu- ja turistihelvettiä. Ruuhka tol täyteen pakatulla saarella on ihan omaa luokkaansa ja jonottaminen on sit sen mukaista eli ihan posketonta. Silti kandee lyödä kroppaa likoon ja pönöttää jonon jatkeena päästäkseen Empire State Buildingiin (viisaammat voivat myös ostaa ennakkoliput, joka säästää edes osalta jonottamiselta). Henkeäsalpaava näköala palkitsee sitkeän jonottajan ja tuolta pilvenpiirtäjän huipulta on hyvä ottaa kaupungin rakenne ja tärkeimmät maamerkit (mm. Central Park ja sillat) haltuun. Suosittelen. Ja ruuhkassa helpottaa edes snadisti, jos piipahtaa keskuspuiston tai vaik Bryant Parkin tapaisiin viherkeitaisiin haukkaa happee.

Hill Street Blues

  • Manhattanilla on Times Squaren ja SoHon alueen kauppojen lisäksi myös hyvä tarjonta niin pöperö- kuin musapuolella. Testasimme yhtenä iltana The Living Room nimisen musaklubin, jonka pienelle ja intiimillä lavalla aloitti aina tasatunnein uusi nouseva artisti. Skidin otannan perusteella artistien taso oli huikea!
  • Safkaa löytyy katukojujen vaihtelevan tasoisista mätöistä (unohda hotdogit, mut stedaa vaik kanapitaa!) aina finedining-paikkoihin asti. Pakollisten skruudattavien listalle nousee ainakin gourmetburgerit ja paikalliset pizzat sekä kaikki meksikolainen mättö (esim. Café Habana). Pöytä tosin kandee buukata aina ennakkoon, ettei käy köpelösti.
  • Nykin pizzojen salaisuus on mestan vedessä. Toi juomakelpoinen janonsammuttaja sisältää sellaisia kalkkilajeja, et se toimii pizzapohjan taikinassa kuin tauti ja takaa rapean ja hyväsitkoisen lättypohjan, joka kelpaisi pahimmallekin saapasmaan pizzasnobille.
  • Itselle Manhattanin isoimmat kohokohdat olivat MoMa (maailman paras modernin taiteen museo) ja High Line. Ensin mainitussa oli esillä kaikki viimeisen vuosisadan merkittävä setti taiderintamalla ja allekirjoittaneelle se oli vahvasti päräyttävää nähtävää. High Line on puolestaan vanhalle junaradalle duunattu kävelykatu, joka menee parin kerroksen korkeudessa Manhattanin länsilaidalla. Vähän kuin stadin Baana, mut maanpinnan yläpuolella ja paljon mageempi. Siel oli myyntikojuja, auringonottotuoleja, musaesityksiä ja taidekauppiaita. Ja paljon ihmisiä, tietenkin.
  • Paikalliselle metrojärjestelmälle ja sen käytölle turistitarkoituksessa on annettava iso handu. Viikon turistipiletti takas tehokkaan siirtymisen kaupunginosien välillä ja kattava tunneliverkosto puolestaan sen, et lähin asema oli aina kulman takana. Lisäksi oli nasta postailla noilla asemilla, ku niis oli taagi meininki, joka muistutti lukuisista TV-sarjoista ja leffoista.

Brooklyn Brewery

Se mitä taas jäi skidisti hampaankoloon tost reissusta on listattu tähän:

  • Jonottamisessa ei ollut mitään tolkkua. Kaikki suositut mestat edellytti joko sivistymättömän aikaista paikallesaapumista tai sit brutaalia seisoskelua karjan seassa. Touhu tuli selväksi jo maahan saapuessa, ku JFK:n logistinen alkukantaisuus löi päin maahantulijan pläsiä.
  • Ravintoloiden annoskoko on aika överimallinen. Jos ei oo tarkkana niin paluulennolla voi olla ahdasta mahduttaa persustaan koneen penkkiin! Vähempikin piisaisi, sillä mitä järkeä on duunailla settejä, joita ei erkkikään jaksa skruudaa? Ja sit jos annoskoko olis skidimpi niin sen vois myös myydä halvemmalla. Nyt joutu pulittamaan pöperöistä ihan suomalaisia hintoja, kun niihin viel tuli aina vero (n. 8%) ja tippi (n. 20%) päälle.
  • Ruokapuolesta vois nillittää myös lisää, sillä itelle ei oikein putoo toi rasvaisuuskaan. Monessa paikassa ei paljoo vitskuihin, kuituihin ja hivenaineisiin panostettu ja niinpä kroppa huus epätoivoissaan salaattia ja hedelmiä, ku takas härmään palas.
  • Wall Street on aika vaatimaton kadunpahanen, eikä nurkilla pöhisevä WTC-byggakaan ole metromatkan arvoinen eli kandee jättää väliin, jos tekee ajasta tiukkaa.
  • Musikaalit kandee kans jättää väliin. Toi katsojan älykkyytä halventama taidemuoto on silkkaa viihdehöttöä, jota ei paikkaa ammattimainen esiintyjäkaartikaan. Aivotonta viihdettä, joka näyttää silti (tai siit huolimatta?) uppoavan eläkeläismummoihin ja homppeleihin. Itelle ei maistunut ja ku tollasta flabaa ensin jonottaa tuntikaupalla ja samalla pulittaa ison slaissin matkakassastaan niin parempaakin tekemistä tuolt New Yorkista löytyy. Sillä massilla viettää vaik hulppean illan paikallisessa sporttibaarissa light-olutta litkien (pullossa ei paljon muuta saatavana), jefua tsiigaten ja frittimättöä mussuttaen! J
  • Parranpärinää aiheuttaa allekirjoittaneessa myös paikallisten hotlien taso. Sen kun vielä suhteuttaa kiskurihintoihin niin ollaan sellaisella levelillä, johon ei edes Lontoo pysty. Mut minkäs teet, ku kysyntä hakkaa tarjonnan 100-0 niin ei auta ku tunkee kättä taskuun, jos tahtoo New Yorkin meiningeistä päästä nauttimaan. Aika moni tahtoo, enkä sitä lainkaan ihmettele.

Picasson väsäämä patsas MoMan sisäpihalla

Itellä jäi viel tyyppaamatta mm. Metropolitan & Natural History Museumit, Harlemin hoodit (110th Street, U know), pannupizzat ja YK:n pytinki eli siin olis jo runkoa seuraavalle reissulle… Lisäksi Brooklynin tunnelmasta on päästävä nauttimaan uudestaan!

Sotamuseo: Talvisota-näyttely

21 Hei

Oltiin vaimokkeen kanssa Krunikassa liikenteessä ja pingottiin sadetta pakoon sisään Sotamuseon dörtseistä. Houkuttimena juuri tuon uksen avaamiselle oli Pohjoisrannan puolelle vedetty suuri plakaatti, jossa mainostettiin Talvisota-aiheista näyttelyä.

Kyseinen näyttely osoittautui varsin päteväksi tuttavuudeksi, joten sitä voi kaikille Suomen passilla varustetuille hahmoille lämpimästi suositella. Kuuluuhan ton sodan 105-päiväinen sankaritarina niin vahvasti suomalaiseen yleissivistykseen, et jokaisen tulis aika-ajoin aihepiirin tietojansa päivittää. Tuolla Sotamuseossa se käy varmaan kätevämmin ja nautinnollisemmin ku missään muualla.

Näyttelykierros alkaa pariminuuttisella paatosvideolla, jonka jälkeen on sit vapaa kulkemaan kattavan näyttelyn läpi vitriini vitriiniltä. Esillä on niin kalustoa kuin kuvamateriaaliakin ennennäkemättömän laajasti ja kolmella kielellä skrivatut infolämiskät seinillä antavat tiedonjanoiselle kiertäjälle oppia ja tavattavaa ihan omiksi tarpeiksi.

Kaiken muun lisäksi museon kätköistä löytyi vielä pirun mielenkiintoinen ja visuaalisesti komea TK-piirtäjien jatkosodan aikaisten tekeleiden pienoisnäyttely. Yhteen huoneeseen oli kronologiseen järjestykseen kasattu joitakin kymmeniä piirustuksia ja maalauksia suoraan jatkosodan rintamilta vuosilta 1942-1944. Upean näköisiä duuneja, joista hyvin kuvastui virallisen tahon sekä olosuhteiden heijastumat.

Toi Sotamuseon setti kuulukoon siis jokaisen suomalaiseksi itseään kutsuvat ja stadin hoodeilla lomareissullaan pörräävän kesäohjelmaan. Hyvin siel tänäänkin populaa haahuili, mut enemmänkin olis mahtunut.

Herrasmiehistelijän kesävinkit

21 Kes

Nyt ku juhannus puskee homona niskaan ja kesän pitäisi olla parhaassa vauhdissa, niin on aika laittaa tiskiin herrasmiehistelijän perinteiset kesävinkit.

Koska olosuhteiden pakosta mennään maskuliinisella putkiaivotatsilla, niin vinkit tulevat miehekkäästi top10-muodossa. Olkaa hyvät:

  1. Torikahvit Hakaniemen torin telttakahvilassa on ehdoton ohjelmanumero kaupunkilaisen pörrääjän kesässä. Kermapeput sipsutelkoon Töölöntorilla ja turistit Kauppatorilla, mut aito stadilainen vetää kesäborkat huiviin Hakiksen torilla alkuperäisasukkien ja laitapuolen dallaajien parissa. Ja jos hiukoo niin kylkeen on passelia nauttia Eromangan jytkylihis. Ei oo duuniin lomilta palaamista, jos tän kesäkuvion jättää väliin!
  2. Hieman vähemmän urbaania settiä edustaa herrasmiehistelijän melontavinkki. Suomi on tän sinisen marmoriboltsin tapaan niin täynnä vesielementtiä, et jos tosta hookaksoosta ei ota kesäkeleillä iloa irti vaik iisisti meloen niin ei hyvin mee. Homman voi hoitaa stadissa esimerkiski vuokraamalla kajakin Taivallahdesta ja skidisti sit livutella Seurasaaren ja Larun rantavesillä. Tosimeloja kyl suuntaa sisävesille, kuten vaik Koloveden kansallispuiston kirkkaille vesille tai sit Lapin koskiin. Been there, done that!
  3. Cityelämän sykkivässä ytimessä ollaan, ku painetaan lenkkiä Töölönlahden maisemissa. Parhaimmillaan toi pääkaupungin keidas on aamutuimaan, jolloin saa rauhassa keskittyä hiekan rahinaan lenkkareiden alla ja lintujen tsungaamiseen. Hikisessio on hyvä hoitaa esimerkiksi lauantaiaamuna, jolloin voi koko rauhaisan ja semiprivaatin session kruunata Linunlaulun näköalakahvilassa mehulla & tuoreella pullalla (aukeaa klo 9.00). Toimii!
  4. Jos alkaa strada polttaa klabbeja, niin kesähelteellä on kliffaa punkeä jäähylle Tennarin tai Kinopalatsin hyvin ilmastoituihin saleihin. Spontaanisti valittu leffanautinto on usein varsin positiivinen ja ainakin punanahkaa viilentävä kokemus.
  5. Ex tempore -kännäys kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen kesään ja paras sekä sesonginmukaisin tapa on hoitaa se terdellä. Ton osaston mestoista voin varauksetta (stadipainotteisest) suositella vaik Kaisaniemen olutpuutarhaa tai sit Pirittan veden ääressä notkuvaa laatuterassia.
  6. Jos kesä menee ilman piknikkiä niin voit olla varma, et daamisi on naama rutulla koko syksyn. Pakkaa siis rottinkikoriin hyvin jäähdytetty skumppaleka, kotimaisia mansikoita ja paljon muuta mättöä ja levitä viltti johonkin kaupungin moninaisista puistoista. Näillä kulmilla vahva suositus Karhupuiston, Alppipuiston tai ytimen Espan vehreille nurmille. Ottakaa siis kaupunki haltuun.
  7. Ettei menis liian citylaiffiksi niin ei oo kesä mistään kotoisin, ellei ainakin kerran käy omalla tai frendien mökillä lämmittämässä saunaa, chillaamassa laiturinnokassa hyvän kirjan kanssa tai muuten vaan hyttysten skruudattavana. Kyllä paluu luontoon ja pukeutumiskoodin rikkominen vaimonhakkaajapaitoineen sekä virttyneine verkkareineen takaa sen, et jaksaa taa seuraavan talven hipsteröidä…
  8. Jäätelö kuuluu elimellisenä osana suomalaiseen kulttuuriin ja kesällä tuon harrastuksen jaloin muoto on se, et marssii kaivarin rantsuun ja vetää huiviin tötterökaupalla (yks boltsi vastaa montaa peruskiskan palloa) Helsingin jäätelötehtaan herkkua. Samalla voi tsekkailla ökyosaston luksusjahteja ja kireäkroppaista Etelä-Helsingin lenkkikansaa.
  9. Kallio alkaa olla jo sen verran hehkutettua hoodia, et sitä ei tarttis tässä blogissa enää nostattaa. Mut ei vaan mahda mitään sille, et oma sydän tolle kaupunginosalle pomppailee siihen malliin, et se on viel tällekin listalle kertaalleen nostettava. Perinteistä meininkiä voi vielä aistia vaikka vetämällä kerran kesässä perinteisen Kalliokierroksen. Ottakaa vai tavoitteeks siirtyä Hakiksen metroasemalta Sörkan steissille vapaasti valitsemaanne reittiä siten, et jokaisessa vastaantulevassa juottolassa huidotte huiviin ainakin yhden annoksen alkoholia, tuota  suomalaisten lempijuomaa. Onnea matkaan.
  10. Rakastakaa toisianne. Tää vinkki on kaikkein tärkein eli jos kaikki aikaisempi osasto jää tekemättä niin ottakaa edes tää haltuun. Kesä, rakkaus ja reggae on sellainen kombo, et ilman sitä ei oo saumaa selvitä tulevasta talvesta…
%d bloggers like this: